Kolumni: Voimat kasvoivat, kun unohdin raivoveganismin ja upotin haarukan poroon

Kolumni: Voimat kasvoivat, kun unohdin raivoveganismin ja upotin haarukan poroon
Maria Paldanius

Lappiin muutosta se alkoi. Tai siis Nilin poronniskasta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin kelan pani pyörimään sekasyöjämies, joka maanitteli minut maistamaan jälkimmäistä.

Yhtä kaikki, vuosi sitten rikoin ensikertaa kaavaa, johon olin pitkään suhtautunut miltei uskonnollisella hartaudella. Vaikken kuulu enää kirkkoon, enkä siten ole pätevä lainaamaan Jeesuksen sanomisia, tuli mieleeni yksi aiheeseen liittyvä ajatus jostain pyhäkouluajoilta: Kaikki, mitä lautasella on, on syötäväksi tarkoitettua ja hyvää (eli pyhää), eikä siitä tarvitse jättää mitään pois.

Niinpä upotin haarukan poroon. Sitten kanaan. Niiden hännillä seurasivat häränhäntä, lihapullat, pekoni ja silkinohueksi nuijittu lehtipihvi.

Elinvoimani kasvoi. Sain härän voimat, eikä paluuta enää ollut. Paluuta aikaan, jolloin uskoin, että krooninen ala- ja epävireisyys, aneemisuus ja uupumus ovat kohtuuhinta siitä, että vakaumukseni pelastaa planeetan. Tai ilmapallovatsaan, jonka ontelossa pavut, kaalit, herneet ja pähkinät pärisivät kuin mehiläiset kennossa kiima-aikaan. Ja ruokavalioon, joka ei sekasyöjäksi syntyneelle selkeästi sopinut.

Pääsyy eläinperäisten tuotteiden comebackiin ei siis ollut makuelämyksissä tai lihanhimossa. Syy oli siinä, että jaksoin taas mitä tahansa. Kiitos hemiraudan ja eläinproteiinin.

Eräänä raivoveganistisen nousukauteni heikkona hetkenä ajattelin, että jos lihaan vielä kosken, on sen oltava itse metsästettynä lautasellani. Syytän lappilaista riistaa (ja miestä) siitä, että annoin periksi ja oikaisin.

Palasin kuitenkin teeman äärelle tehdessäni juttua Oikaraisessa järjestetystä naisten metsästysleiristä. Lukijapalaute osoitti aiheen räjähdysherkkyyden. Moni kritisoi kepeää otetta, jolla lähestyin raskasta aihetta. Oli debattia eläinten oikeuksista, veganismin puolesta ja lihansyöntiä vastaan. Argumentteja siitä, ettei metsästys saa olla vain hauska harrastus, koska kyse on tappamisesta. Elämästä, joka on arvokas lajista riippumatta.

Olen samaa mieltä. Siksi kunnioitan niitä, jotka lähtevät metsälle ja kohtaavat itse eläimen, jonka tulevat ampumaan ja syömään.

Minua ilahduttaa suuresti ravintoloiden ja kauppojen kasvanut vegevalikoima.

Kauppayhtiön punajuuri-vuohenjuusto-burgeria parempaa mättöä saa hakea, eikä kauas kärjestä jää myöskään Wingstonin grillattu tofu ja Frans & Cherien tattiohratto ja härkäpapupyörykät.

Kaakkois-Aasiaa kolunneena olen iloinen myös siitä, että hyönteiset ovat rantautumassa suomalaisiin ruokapöytiin. On tärkeää, että eläinperäisille tuotteille on vaihtoehtoja. Että voi valita joko-tai tai kohtuudella kaikkea. Oma kokemus on opettanut, että kohtuus voi johtaa jopa kestävämpään kehitykseen kuin absoluuttisuus.

Lisäksi liputan itsekkäästi oman hyvinvointini puolesta. Ehkä se on synti.

Kirjoittaja on maailmaa kiertänyt toimittaja, joka opiskelee audiovisuaalista mediakulttuuria Rovaniemellä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös