Uusi Rovaniemi

Kolumni: Tätä geenitestit eivät kertoneet – karhunkaatajateinejä ja tönö tietäjän naapurissa

Jussi Leinonen

Emma Kähkönen

Pikkuvanhaksi minua on syytetty, mutta nyt olen langennut hupiin, joka on liian senioria monelle eläkeläisellekin. Olen 26-vuotias ja menettänyt sydämeni sukututkimukselle.

Olen jättänyt tarkoituksella suositut DNA-testit tekemättä. En halua lukea olevani “jostain Uralilta” ja tarjota perimäni palikoita yritykselle dataksi. Haluan kuulla ennemmin mummiltani, millaista oli Rovaniemen Kauppayhtiöllä, kun se oli vielä kauppayhtiö ja ymmärtää, millainen minäkuva isoukilleni kehittyi Savon ja Karjalan rajamaastossa. Asuiko sukuni todella tietäjän naapurissa 1400-luvulla?

Tämä vaatii rohkeutta haastatella. Suuri osa henkisestä historiasta on googlaamattomissa; jättipotti voi piillä tutuntutun tokaisussa.

Kirkollisten juhlien jatkoilla asetun, jos voin, papin viereen, sillä hän on kylän elävä muisti. Kun saa yhdestä juonesta kiinni, voi tiedonmuruja verrata netin tietokantoihin. Tarinat äpäristä, aatelisista ja karhunkaatajateineistä sulautuvat taidehistoriaan, poliittisiin murhiin ja hiljenneiden kylien suuruuden päiviin.

Sukututkimuksessa ja lehtityössä on paljon samaa. Molempiin liittyy puoliperverssi tiedonjano ja loputon nimien oikeinkirjoituksen tarkistus. Erona vain, että sukutarinoiden päähenkilöt eivät lähetä palautetta sähköpostiin – valitettavasti. Okkultistiset oikoluvut olisivat tervetulleita.

Juhannuksena tarinakartasto täydentyi kertomuksella Aapelista. Hänen sukunsa urhoilla oli taannoin tapana pihkaantua esitäteihini. Aapeli osallistui sadan vuoden takaisiin Aunuksen heimosotiin, eli hänellä oli jonkinlainen suhde aikansa nationalisteihin.

Elämään jäi upseerin voihkaisu metsätaipaleella: “Ei Aapeli ole sotilas. Hän vain runoilee ja juoksee perhoshaavin kanssa”. Sanataideklubin järjestäjänä en voi olla pohtimatta, millaista lavarunoutta Aapelilta irtoaisi nyky-Suomesta.

Lapissa harrastukseen liittyy tiettyjä todennäköisyyksiä. Kun olet kuopinut juuriasi tovin, huomaat jakavasi esi-isän parhaan ystäväsi kanssa. Mikä hienompaa, opit pian, että myös kumppanisi on sukua hänelle. Eipä lopu puheenaiheet kesken anoppilassa.

Kerättyihin tarinoihin kytkeytyy turvaa. Matkoillani tunnen oloni voimakkaaksi, kun saan jakaa tuttuja taruja iltanuotiolla. ADHD-testeissä rampatessani minua lohduttaa tieto siitä, että suvussani on ollut ennen minuakin ihmisiä, jotka muistetaan “hajamielisinä professoreina”.

Juuret nousevat arvoon arvaamattomaan kesän lopussa, kun muutan yksin ulkomaille. Ensin Tanskaan ja sen jälkeen kuka tietää minne. Jonnekin, missä kadulla ei tule vastaan tuttu sukunenä.

Kirjoittaja on rovaniemeläinen luova mediatyöläinen ja Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti. Hän ei tietääkseen ole sukua paikalliselle konkaritoimittajalle Esko “Jumppa” Kähköselle.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös