Kolumni: 1990-luku osoitti, että tulevaisuuden näkymät voivat muuttua nopeasti

Kolumni: 1990-luku osoitti, että tulevaisuuden näkymät voivat muuttua nopeasti
Petri Koikkalainen

Lyhyen ajan muutos yliarvioidaan, pitkän ajan aliarvioidaan.

Kulunut sanonta, mutta se tuli mieleen, kun selasin hyllyjä siivotessa löytynyttä, 1990 julkaistua yli 700-sivuista kirjajärkälettä nimeltä Suomi 2017. Se oli Henkivakuutusyhtiö Suomen kovakantinen ja varmasti kallis 100-vuotisjuhlakirja. Siinä 27 vuoden takaiset professorit ja tutkijat visioivat sitä tulevaisuutta, jota nyt elämme.

Missä he erehtyivät eniten? Moni varmaan veikkaisi arjen teknologiaa, mutta ehkei sittenkään. Harva tiesi 1990 internetistä mitään, mutta tunnettiin jo hyperteksti, jonka ”solmut on yhdistetty toisiinsa linkeillä, joita pitkin käyttäjä kulkee pitkin hyperavaruutta.” Tiedettiin rinnakkaisprosessointi, sumea logiikka ja tekoäly.

Teknologian tuntevat ihmiset osasivat hyvin nähdä sähköiset pankkipalvelut ja tietokoneiden käyttäjien laajat verkostot ”sähköposteineen, uusine keskustelufoorumeineen ja palveluverkkoineen”. Sitä ei nähty, mihin ja missä äänensävyssä verkkoa käytetään.

Ehkä suuret muutokset ovatkin jossain asian vieressä, vaikkapa kielessä ja siinä, miten ajan etenemisestä ajatellaan.

Kielenkäyttö oli vakaan arvokasta. Hyvinvoinnin käyrät nousivat ja tuottivat lisää hyvää. Siellä, missä nykyään on teollisuuden toimialoja hävittävä luova tuho, seisoi vielä kaksi tukijalkaa: metsäteollisuus ja metalliteollisuus.

Oli kansallinen kasvutarina, jonka juuret olivat menneessä ja joka jatkui tänään. Ulkopolitiikassa oli linja, jota muutettiin vain hitaasti ja harkitusti, sillä Neuvostoliitto oli vielä olemassa.

Uskottiin voimien tasapainoon ja pelättiin markkinoiden ylivaltaa. Sitä piti hillitä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella.

Jos nykyaika on eteenpäin kiitävä juna, josta ei ehdi katsoa taaksepäin, oli silloinen politiikka järkisyiden ja etujen tasapainottamista, jossa jokainen yritti saada jotain vanhan hyvän päälle.

Juhlakirjan kirjoittajakunta oli järkyttävä all male panel: 34 kirjoittajasta vain kaksi oli naisia. He eivät kirjoittaneet tietokoneista tai teollisuudesta, vaan aiheista Nainen yksilöllistyy ja itsenäistyy ja Perheen matka ensi vuosituhannelle.

Ennalta arvattavia otsikoita ehkä, mutta katse oli niissäkin optimistisesti tulevaisuudessa. Talous ja politiikka olivat niiden aluetta, joita kutsuttiin tiedemiehiksi.

Vanhoja tutkimuksia lukiessa usein ihmettelee, miten moni kehityssuunta ja ongelma pysyy samana. Kaupungistuminen on aina kiihtymässä, vientikilpailukykyä olisi parannettava.

Se, mikä voi muuttua nopeasti, on tulevaisuuden näkymä ja mieliala. Vain pari vuotta Suomi 2017 -kirjan jälkeen, 90-luvun laman keskellä, pelättiin vakavissaan, että Suomen elintaso putoaa pysyvästi 1960-luvun tasolle. Kansalle niin ei käynyt, mutta yksilöille saattoi käydä.

Kirjoittaja on rovaniemeläinen politiikan tutkija.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös