Uusi Rovaniemi

Elokuva-arvio: Valhe ja totuus puntarissa – kehua ei voi, mutta jokin silti kiehtoo

Vegetarian Films
Elokuvassa isää ja poikaa näyttelevät isä ja poika, Mikko Nousiainen ja Niila Nousiainen.

Elokuvassa isää ja poikaa näyttelevät isä ja poika, Mikko Nousiainen ja Niila Nousiainen.

Kari Kellokumpu

Suurin osa maailman elokuvista on mitätöntä roskaa. Joskus kohdalle sattuu kiehtovia epäonnistumisia. Ne ovat useimmiten yhdentekeviä, mutta jokin niissä silti kiehtoo, liikuttaa, naurattaa tai puhuttelee.

Matti Kinnusen Pieniä suuria valheita on sellainen. Sitä on vaikea kehua merkittäväksi, edes hyväksi elokuvaksi. Silti katselen sitä mieluummin, kuin montaa elokuvataiteellisilta ansioiltaan ylistettyä elokuvaa.

Harri (Mikko Nousiainen) ajaa 12-vuotiaan poikansa Niilan (Niila Nousiainen) kanssa kohti pientä, kylmää ja lumista kylää. Mainittakoon, että kylän nimi on Harmaaketo mikä viitannee Harmageddoniin.

Uusi koti on ankea ja kalustamaton. Taulu roikkuu vinossa seinällä.

Harri on saanut työpaikan paikallisesta seurakunnasta. Sen pappina toimii mies (Seppo Halttunen), jonka lipereitä ei ole siunattu suoraselkäisyydellä. Seurakunnan työntekijät ovat muutenkin eräänlainen omituisten otusten kerho, samoin voi sanoa koko kylän väestä.

Lumessa ja harmaudessa kylpevän kylän ainoina toiminnallisina paikkoina näyttäytyvät kirkko, koulu ja Taavitsaisen kodinkoneliike. Meininki on sisäsiittoista, muutaman herran hallitsemaa ja ulkopuolisia kavahtavaa.

Elokuvan kylän voi nähdä suomalaisena tuppukylänä tai symbolina Suomesta. Elokuvassa ei viitata suoraan mihinkään paikkaan tai aikaan.

Minusta kylän voi tulkita kuvaksi yleensäkin itseensäsulkeutuneesta yhteisöstä, joka vääristää itse itsensä.

Jossakin on viitattu, että elokuvan kuvaama yhteisö on tuttua suomalaisen elokuvan kuvastoa. Minulla tulee ennemminkin mieleen monet lännenelokuvat, joissa pikkukaupunki saa pyssymiehen pelastajakseen.

Elokuvan mustassa huumorissa on etäistä kaikua Coenin veljesten elokuviin. Elokuvan moraalikysymykset saavat haikailemaan Kieslowskin tv-sarjan Kymmenen käskyä perään. Ei sillä, että Kinnusen elokuvassa olisi moista taidokkuutta ja koskettavuutta, mutta silti.

Pienissä suurissa valheissa pelastaja on itsekin pulassa. Hän on töppäillyt edellisessä seurakunnassaan ja joutunut lähtemään. Poikakin on joutunut kärsimään isänsä ja äitinsä teoista.

Harrin on puututtava koulukiusaamiseen. Se ei ole helppoa, sillä vastassa on koulun rehtori, edellämainittu pappi ja kylän varakas kauppias.

Elokuva on parhaimmillaan, kun se silaa kohtauksiin mustaa huumoria. Loppuun asti tämä ei kanna, vaan elokuva kääntyy syvällisyyttä tavoittelevaksi draamaksi. Silloin polttopisteeseen asettuvat isän ja pojan suhde, valhe ja totuus.

Pienissä suurissa valheissa on kauttaaltaan hyvää näyttelijätyötä. Hahmoja ei käsitellä Harria ja Simoa lukuunottamatta realismia tavoitellen. Seppo Halttusen pappi on mainio.

Pieniä suuria valheita

Suomi 2018, K7, 1h 34 min.

Ohjaus: Matti Kinnunen.

Käsikirjoitus: Juha Koiranen ja Matti Kinnunen.

Näyttelijöitä: Mikko Nousiainen, Niila Nousiainen, Santtu Karvonen, Pihla Penttinen, Juha Kukkonen, Meri Nenonen, Heikki Hoppania, Robin Svartström

Karin kouluarvosana 8


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös