Uusi Rovaniemi

Arvio: Näyttelijät tekevät hartiavoimin töitä Aateliskalenterissa, mutta lopputulos jää vaisuksi

Tatu Kantomaa
Vesa-Matti Komonen ja Marko Syysmaa irrottelevat Aateliskalenteri-näytelmän rooleissa.

Vesa-Matti Komonen ja Marko Syysmaa irrottelevat Aateliskalenteri-näytelmän rooleissa.

Kari Kellokumpu

Oletko tuntenut sisimmässäsi olevasi parempi kuin muut? Näyttääkö työväenluokkaisissa suonissasi sittenkin virtaavan siniverisyyteen viittaavaa?

Jos kiinnostuksesi herää tietää Suomen elossa olevat aateliset, hanki ihmeessä Suomen Ritarihuoneen julkaisema Suomen Ritariston ja Aateliston kalenteri. Aateliskalenteriksi kutsuttua teosta julkaistaan kolmen vuoden välein.

Rovaniemen teatteri sukeltaa aateliston ja työväen suhteisiin kevätkauden aloittavalla komedialla Aateliskalenteri, jonka teatteri itse lupailee virittävän kunnolla nauruhermoja. Näytelmän taustalla on sinällään tärkeitä asioita.

Aateliskalenteri on Tuomas Parkkisen käsikirjoitus vuodelta 2008. Sitä ei ole aikaisemmin esitetty ammattiteattereissa.

Mutta kuka on Tuomas Parkkinen? Näytelmät.fi-sivusto kertoo hänelle olevan ”ominaista vakavien ja syvällisten aiheiden käsitteleminen satiirisen komedian ja hengästyttävän verbaaliakrobatian keinoin”. Näytelmät ovat kuulemma ”häpeämättömiä, jopa julkeita, mutta aina riemastuttavan omintakeisia”.

Parkkinen ”sekoittaa pompöösiä, plyysinhajuista teatteria raikkaaseen ja railakkaaseen ilmaisuun”.

Aineksia tuosta kaikesta on Rovaniemen teatterinkin esityksessä, mutta tavoitteet lienevät olleet korkeammalla kuin ensi-iltaesitys saavuttaa. Itse toteutus jää ainakin tämän kokijan suhteen korkeita odotuksia vaisummaksi.

Eljas Liinamaan edellinen, hieman samantyyppinen ohjaus Papin perhe oli toteutukseltaan Aateliskalenteria potkivampi, ytimekkäämpi, säväyttävämpi ja rytmisesti tarkempi, mutta ansionsa on Aateliskalenterillakin.

Kartanonherra Gustav von Wahlberg (Vesa-Matti Komonen) elelee kartanossaan vaimonsa Violan (Paula Miettinen) kanssa.

Kartanon palvelustyttö Katri Lund (Onerva Kärkkäinen) on pamahtanut paksuksi. Tästä tulee Violalle mahdollisuus julmaan juonitteluun – aatelinen kun on. Hän haluaa saada lapsen itselleen.

Yllättäen vauvoja syntyy kaksi. Aaron Cajander (Marko Syysmaa) kasvaa nuorukaiseksi työväenluokkaisessa perheessä ja Benjamin von Wahlberg (Timo Vuento) jää ”äitinsä” Violan aatelisiin hyppysiin ja kirjattavaksi Aateliskalenteriin.

Toisistaan tietämättömien kaksospoikien tiet kohtaavat koulussa, työn hakemisessa ja yhteisen ihastuksen (Eveliina Viinikka) merkeissä. Aaron saa kaikessa tuta Benjaminilta. Se vaan on niin, että kultalusikka suussa syntyneellä on yhteiskunnassa kaikessa parempi palvelu.

Loppua kohden Aateliskalenterin katsojaa puolestaan palvellaan enemmän tai vähemmän antoisasti erilaisilla paljastuksilla ja käänteillä.

Tatu Kantomaa

Aateliskalenterissa näyttelijät tekevät useita rooleja. Kuvassa Marko Syysmaa ja Paula Miettinen.

Aateliskalenterin ensimmäinen osa esittelee henkilöt ja asetelmat aateliston ja työväenluokan vastakkainasettelua myöten. Tätä korostavat kartanon jyhkeät pylväät ja videoprojisointina toteutetut aatelisten muotokuvat, joita käytetään paikoin makoisasti ja hirtehisesti pitkin koko esitystä. Sama koskee musiikkia.

Työväenluokan koti näyttäytyy Tieva-näyttämön vasemmassa laidassa vaatimattomana ja köyhänä. Näyttämön käytölle on varmaan perustelunsa, mutta itse kaipasin eloisampaa toteutusta koko tilan käyttöön. Puvustuksessa (Elina Vasko) irrotellaan mainiosti ja ylenpalttisesti sanoisinko jääkiekkotietäjä Juhani Tammisen viitoittamalla tiellä.

Ennen väliaikaa katsoja saattaa odotella hämillään, milloin homma lähtee kunnolla käyntiin. Näyttelijät ovat kyllä täysillä mukana, mutta jonkinlaisen tyhjän päällä menemisen tuntua on mukana.

Toki muutamat naurut irtoaa niin vuorosanoista kuin joistakin kohtauksista. Koulukohtaus satirisoi perhetaustojen merkitystä, osin osuvastikin. Suurin piristys on kuitenkin työpaikkahaastattelijan (Paula Miettinen) maukas puumanaisen olemus. Hän ei malta pitää kynsiänsä erossa aatelisnuorukaisesta.

Väliajan jälkeen meno selvästi rivakoituu ja epäkorrektit jutut ja erilaiset käänteet astuvat voimakkaammin esiin. Yleisökin on kuuluvammasta naurusta päätellen paremmin messissä.

Farssi yltyy pyörimiseksi ja pyörtymisiksi, kun luokkarakenteita ja sukua ravistellaan kaikenpuolisella yhtykäämme-riehalla. Niitä ei tässä reposteltako tarkemmin. Kannattaa käydä itse katsomassa.

Kuten sanottu, näyttelijät tekevät tekstin ja tarinan sallimissa rajoissa kaikkensa. Sitäpaitsi he vetävät ansiokkaasti useita eri rooleja.

Ensi-ilta-esityksestä parhaiten jäivät mieleen miehet. Marko Syysmaa Aaronina on erityisen energinen äänenkäyttöä, eleitä ja vartalokäyttöä myöten. Markku Lukka Slussenin juoppona esittää lyhyen monologin, joka tuo Aateliskalenteriin sisällöllistä painoarvoa.

Vesa-Matti Komosen Gustav von Wahlberg on esityksen hauskin hahmo. Hän lipsauttelee suustaan häpeämättömyyksiä ja hauskuuksia, jotka yleisö ottaa hyvin vastaan.

Aateliskalenteri

Rovaniemen teatterin ensi-ilta 9.2. Tieva-näyttämöllä.

Käsikirjoitus: Tuomas Parkkinen.

Ohjaus: Eljas Liinamaa.

Lavastus: Pentti Uimonen.

Pukusuunnittelu: Elina Vasko.

Äänisuunnittelu: Miksa Koponen.

Valosuunnittelu: Kari Penttinen.

Videosuunnittelu: Taito Kantomaa.

Rooleissa: Vesa-Matti Komonen, Onerva Kärkkäinen, Markku Lukka, Marko Syysmaa, Paula Miettinen, Timo Vuento, Anniina Piiparinen.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös