Onko Leo-Pekka Tähti kaikkien aikojen paras suomalainen vammaisurheilija? Ei välttämättä

Kimmo Penttinen / Arkisto
Onko Leo-Pekka Tähti kaikkien aikojen paras suomalainen vammaisurheilija? Ei välttämättä

Leo-Pekka Tähti teki vuosi sitten suomalaista urheiluhistoriaa, kun hänet valittiin Vuoden urheilijaksi Suomessa.

Tapio Neva

Ratakelaaja Leo-Pekka Tähti valittiin vuosi sitten Vuoden urheilijaksi Suomessa. Hän on viisinkertainen paralympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari, jonka johdolla vammaisurheilu on noussut 2000-luvulla salonkikelpoiseksi huippu-urheiluksi. Vuonna 2017 tehdyn kansalaiskyselyn mukaan Tähti kuuluu Suomen kymmenen suosituimman urheilijan joukkoon.

Onko hän silti Suomen kaikkien aikojen paras vammaisurheilija?

Ei välttämättä.

Tätä mieltä on Suomen Invalidien Urheiluliiton (SIU) pitkäaikainen (1974–2010) toiminnanjohtaja Pertti Pousi.

–Esimerkiksi hiihtäjät Pertti Sankilampi, Jouko Grip ja Tanja Kari olivat täysverisiä huippu-urheilijoita. Ei ole väärin sanoa, että he olivat urheilijoina ihan Tähden veroisia – ehkä vielä kovempiakin, Pousi heittää.

–He urheilivat kuitenkin sellaisena aikakautena, että vammaisurheilu sai hyvin vähän julkisuutta.

Eri aikakausina, eri lajeissa ja eri vammaluokissa saavutettujen urheilumenestysten vertailu on lähes mahdotonta. Pousi haluaakin kommentillaan lähinnä vain muistuttaa, että julkisuuden määrä ei ole automaattisesti verrannollinen saavutusten kovuuteen.

Proteesihiihtäjä Sankilampi voitti vuosina 1976–1990 seitsemän ja Grip vuosina 1980–1994 peräti kaksitoista paralympiakultaa. Kaksi Gripin kultamitaleista tuli juoksumatkoilla, muut hiihdossa. Gripin vasen käsi halvaantui polion seurauksena.

Oikea käsi surkastuneena syntynyt Tanja Kari voitti hiihdossa yksitoista paralympiakultaa. Hän koki saaneensa arvostusta kuitenkin vasta sen jälkeen, kun sijoittui vuonna 2000 vammattomien SM-kisoissa sijalle 24.

Vammattomien urheilukilpailuissa menestyneistä vammaisurheilijoista maininnan ansaitsee myös Porvoon Akilleksen pyöräilijä Albin Andersson. Hän ei päässyt näyttämään kykyjään kansainvälisissä kisoissa, koska parhaat vuodet osuivat sota-aikaan.

Kranaatin sirpale viilsi poikki Andersonin käden kyynärvarren yläpuolelta talvisodassa helmikuussa 1940. Hän jatkoi kuitenkin pyöräilyuraansa. Vuonna 1944 yksikätinen Andersson hämmästytti urheilupiirejä voittamalla maantieajon Suomen mestaruuden loppukiritaistelussa.

Ensi torstaina Urheilugaalassa palkitaan Vuoden urheilija 2017. Ehdokaslistalla on useita vammaisurheilijoita.

Vuoden vammaisurheilija palkittiin viimeisen kerran vuonna 2007. Sen jälkeen vammattomat ja vammaiset urheilijat ovat kuuluneet samaan äänestyskategoriaan. Onko linjaus ollut oikea?

–Kun muutos tuli, olin sitä vastaan. Silloin ajattelin niin, että vammaisurheilu menettää senkin julkisuuden, minkä Vuoden vammaisurheilija -titteli sille yhdelle urheilijalle kerran vuodessa toi.

–Nyt olen sitä mieltä, että ehkä nykykäytäntö on ihan hyvä. Kymmenen vuotta sitten en uskonut, että vammaisurheilijat voisivat ikinä menestyä Vuoden urheilija -äänestyksessä. Leo-Pekka on kuitenkin osoittanut, että kaikki on mahdollista, Pousi myhäilee.

.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös