Toisten aut­ta­mi­nen pal­kit­see te­ki­jän­sä – ”Va­paaeh­toi­sen aut­ta­mis­työn ydin on juuri siinä, että an­taes­saan saa myös itse”

Rovaniemeläinen Ritva Laitinen, 72 on tehnyt vapaaehtoistyötä Rovaniemen Neuvokkaassa muun muassa ylimääräruoan jakelussa sekä päiväkoti- ja lukumummina. ”Lukumummin tehtäviin kuuluu muun muassa suomenkielisten kirjojen lukeminen yhdessä lukihäiriöisten lasten sekä sellaisten lasten kanssa, joiden äidinkieli ei ole suomi. Vuorovaikutus ja ihmisten kohtaaminen on tässä työssä kaikkein keskeisintä”, hän kertoo.

Sodan jälkeisessä Lapissa elettiin paitsi puutteen, myös jälleenrakentamisen aikaa. Elämä oli eteenpäin katsovaa, aktiivista ja yhteisöllistä. Kenelläkään ei ollut enempää kuin toisella ja auttava käsi ojennettiin tarvittaessa. Tämän muistaa vielä elävästi Rovaniemen Neuvokkaan vapaaehtoisena toimiva, 72-vuotias Ritva Laitinen.

– Kasvoin sodan jälkeisessä Kittilässä aikana, jolloin sukulaisten ja naapureiden auttaminen oli itsestäänselvyys, hän kertoo.

Viimeisten neljän vuoden ajan Ritva on tehnyt vapaaehtoistyötä osana Neuvokasyhteisöä muun muassa ylimääräruoan jakelussa, sekä päiväkoti- ja lukumummin ominaisuudessa. Vapaaehtoistyö on tuonut mukanaan läjäpäin ikimuistoisia kokemuksia ja ihmiskohtaamisia, sekä tiiviin yhteisön ystävineen.

– Neuvokas on paras mahdollinen yhteisö. Täällä vapaaehtoisista pidetään hyvää huolta ja meille järjestetään muun muassa erilaisia virkistystapahtumia ja täydennyskoulutuksia. Ihmisten auttamisen lisäksi olen saanut paljon tuttuja ja ystäviä, joiden kanssa vietämme aikaa vapaa-ajallakin, Ritva iloitsee.

Erityiskiitokset hän osoittaa Neuvokkaan väelle, joka on 100 % antautunutta vapaaehtoistyölle ja ihmisten auttamiselle.

– Tänne saa aina tulla, tukea on tarjolla asiassa kuin asiassa ja ihmisillä on aina aikaa kuunnella, hän toteaa.

Kauan etsitty kanava

Ritva Laitinen muistaa vanhempiensa tehneen paljon auttamis- ja vapaaehtoistöitä eläessään. Lapsuuden asenneilmapiiristä omaksuttu, auttamishaluun, yhteisöllisyyteen ja vapaaehtoisuuteen nojaava elämänasenne on viitoittanut hänen tietään näihin päiviin saakka. Sisäänrakennettu, vahva tahtotila kantaa oma korsi yhteisen hyvän kekoon on johdattanut häntä vapaaehtoistyöstä toiseen.

– Olen aina ollut hyvin sosiaalinen luonne ja nauttinut ihmisten kanssa toimimisesta, Ritva toteaa.

Vuonna 1975, valmistututtuaan kotitalous- ja tekstiilityönopettajaksi nykyisestä Itä-Suomen yliopistosta ja avioiduttuaan samana vuonna myös Rovaniemeltä löytämänsä elämänkumppaninsa kanssa, oli edessä paluu Lappiin: tällä kertaa puolison kotipaikkakunnalle, Enontekiölle. Ritva oli saanut sieltä tutkintoaan vastaavan työn. Paikkakunta oli hänelle kuitenkin täysin vieras. Luonteva tapa tutustua paikkakuntaan ja ihmisiin löytyi lopulta järjestötoiminnan kautta.

– Oivalsin, että jos haluan päästä mukaan tähän yhteisöön, minun on mentävä mukaan järjestötoimintaan. Lopulta päädyin vapaaehtoistöihin niin Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, Lions Ladylle kuin Hetan Hukillekin. Lisäksi tein seurakunnan diakoniatyötä, Ritva listaa.

Sama asia tuli pohdittavaksi sittemmin, vuonna 2006, kun pariskunta päätti eläkkeelle päästyään muuttaa Rovaniemelle. Muuton jälkeen Ritva ryhtyi etsimään itselleen jälleen mielekästä tekemistä. Sopiva vapaaehtoistyön kanava löytyi vuonna 2015:

– Äitini menehdyttyä vuonna 2012 ja isäni kolme vuotta myöhemmin vuonna 2015, minulla oli taas aikaa ajatella toisten auttamista. Pian huomasinkin paikallislehdessä ilmoituksen Rovaniemen Neuvokkaan vapaaehtoistyökurssista. Lähdin kurssille ja sillä tiellä ollaan edelleen, Ritva ynnää.

Ihmisenkokoista työtä

Neuvokkaan vapaaehtoistyössä Ritva on keskittynyt nimenomaan lapsiin. Se on ollut oma valinta.

– Nautin suuresti lasten parissa työskentelystä. Parasta on nähdä ilmeiden kirkastuvan heidän oivaltaessaan jotain uutta. Päiväkoti- ja lukumummina olen kuitenkin saanut olla laajasti kontaktissa niin lasten kuin heidän vanhempiensa kanssa, mikä on ollut hyvin opettavaista ja rikastuttavaa, Ritva toteaa kiitollisena.

”Lukumummin tehtäviin kuuluu muun muassa suomenkielisten kirjojen lukeminen yhdessä lukihäiriöisten lasten sekä sellaisten lasten kanssa, joiden äidinkieli ei ole suomi", Ritva kertoo.

Vapaaehtoistyöntekijöiden vaihtoehdot ovat monet ja oman panoksensa voi antaa yhtä lailla lasten kuin ikäihmistenkin parissa. Neuvokkaassa tiedetään, että apua ja tukea tarvitaan. Siksi tänä syksynä starttaa taas uusi vapaaehtoistyönkurssi, jonka toivotaan aktivoivan eri-ikäisiä kaupunkilaisia kantamaan kortensa yhteiseen kekoon. Jokaiselle etsitään sopivaa tekemistä yhdessä Neuvokkaan henkilöstön kanssa.

– Vapaaehtoistyö on Neuvokkaan toiminnan kivijalka. Ihmisten auttaminen ja rinnalla kulkeminen ovat tärkeimmät tehtävämme. Vapaaehtoiseen auttamiseen perustuva toiminta sopii ihan kaikille, sillä me räätälöimme jokaiselle sopivan tehtävän vapaaehtoisen toiveet ja kiinnostuksenkohteet huomioiden, kommentoi Neuvokkaan toiminnanjohtaja Suvimaria Saarenpää.

Vapaaehtoistyöhön kaivataan ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat olla tekemisissä ihmisten kanssa. Mukaan lähdetään monin eri motiivein, joista jokainen on yhtä oikea. Ritvalla on mielessään muutama, josta joku saattaisi kenties ottaa kopin:

– Vapaaehtoistyö voisi olla monelle hyvä tapa täyttää elämää. Eläkeläiset ovat nykyään aiempaa hyväkuntoisempia ja osallistuvampia, ja nuoremmille tämä olisi hyvä vaihtoehto muiden harrastusten joukossa, hän kannustaa.

Joskus Ritvan mieleen eksyy kysymys: Onko tämä itsekästä? Teenkö tätä itsekkäistä syistä? Odotanko oikeastaan vain palkintoa ja kiitosta tekemästäni hyvästä työstä? Esitettyään kysymyksen vapaaehtoistyön kurssilla, sai hän Suvimarialta vastineeksi vallan tyhjentävän vastauksen:

– Vapaaehtoisen auttamistyön ydin on juuri siinä, että antaessaan saa myös itse!

Lisätietoja kurssista >>>