Sulaa ja heikkoa – Ke­mi­joen jäälle ei kannata nyt kii­reh­tiä

Kemijoki on yhä laajasti sulana Rovaniemen kohdalla. Jääpatojen seurauksena joen jäät ovat tavallista heikompia ja virtaukset arvaamattomia.

Kemijoen poikkeuksellisen laaja sula ulottuu Jätkänkynttilältä aina Suutarinkorvan sillalle saakka. Sulan lisäksi joen jäällä on nyt muitakin, vaikeammin havaittavia vaaratekijöitä.
Kemijoen poikkeuksellisen laaja sula ulottuu Jätkänkynttilältä aina Suutarinkorvan sillalle saakka. Sulan lisäksi joen jäällä on nyt muitakin, vaikeammin havaittavia vaaratekijöitä.
Kuva: Jussi Leinonen

Vaikka viime viikon pakkasjakso paransi Kemijoen jäätilannetta, ovat joen jäät Rovaniemen kohdalla poikkeuksellisen heikot. Laajoja sulakohtia on yhä etenkin Jätkänkynttilän ja Ounaskosken sillan välisellä osuudella, mutta myös Jätkänkynttilän yläpuolella. Alkutalven jääpatojen vuoksi jäät ovat tavallista heikompia Suutarinkorvan sillalta Paavalniemeen asti.

Kemijoelta marras–joulukuun vaihteessa seilanneet jäälautat kasautuivat jääpadoiksi Kirkonjyrhämän ja Paavalniemen väliselle osuudelle. Etenkin Katajarannan kohdalla jokeen on kasautunut kookkaita jääröykkiöitä. Pystyyn nousseet jäälautat ovat ulottuneet paikoin jopa pohjaan asti.

Kun Kemijoki on pysynyt Lainaan yläpuolelta sulana, on pakkasilla vedenpinnalle muodostunut niin sanottua suppojäätä, jota virta on vienyt jääpatoon sitä entisestään tiivistäen.

– Vanhin, Hirttiöniemen ja Paavalniemen alueelle muodostunut jääpato on jo jauhautunut jo pois virtaavan veden voimasta, mutta suppoa on edelleen jääkerroksen alla, kuvaa käyttöpäällikkö Heikki Poikela vesivoimayhtiö Kemijoki oy:stä.

Suppojää tekee jääkannesta petollisen, sillä se muuttaa joen virtauksia ja saa aikaan sulia paikkoihin, joissa niitä yleensä ei ole. Sula voi yllättää nyt sielläkin, missä tavallisesti kulkee kelkkareitti tai latupohja.

Suppojää tekee jääkannesta petollisen, sillä se muuttaa joen virtauksia ja saa aikaan sulia paikkoihin, joissa niitä yleensä ei ole. Sula voi yllättää nyt sielläkin, missä tavallisesti kulkee kelkkareitti tai latupohja.

– Joen jäälle ei kannata nyt kiirehtiä, vaikka jää näyttäisikin kestävältä, Poikela painottaa.

Teräsjäätä tavallista vähemmän

Suutarinkorvan sillan ja Jätkänkynttilän välinen osuus jäätyy yleensä tasaisesti, mutta on nyt vain osittain jäässä. Tähän on vaikuttanut paitsi keskimääräistä leudompi alkutalvi, myös se, että jääkannen alapuolelle ahtautunut jäämassa on muuttanut joen normaalia reittiä ja nostanut  pintaveden virtausnopeuden niin suureksi, ettei joki ole päässyt jäätymään. Tämä on ollut otollinen olosuhde suppojään syntymiselle.

– Jään laatu voi olla nyt olla kantavuudeltaan tavallista heikompaa, toteaa vesitalousasiantuntija Juha-Petri Kämäräinen Lapin ely-keskuksesta.

Teräsjään osuus on havaintojen mukaan ollut vähäistä.

– Jään päälle satanut lumi on painanut siihen railoja, jolloin teräsjään päälle on muodostunut veden ja lumen sekaista haperoa kohvajäätä, mikä on kantavuudeltaan huomattavasti teräsjäätä heikompaa, Kämäräinen kuvaa.

Hän muistuttaa, että jään päälle satava lumi voi peittää petollisesti sulapaikat ja jään suuretkin epätasaisuudet.

– Virtaavien vesien jäillä kannattaa liikkua nyt vain merkityillä reiteillä. Etenkin moottorikelkkailijoille myös lumen alla pystyssä olevat jäätelit voivat olla vaarallisia, Kämäräinen lisää.

Heikot jäät haastavat myös pelastajia

Leudon alkutalven vuoksi jäät ovat on jääneet koko maassa keskimääräistä ohuemmiksi, mikä on aiheuttanut tavallista enemmän jäihin putoamisia. Rovaniemellä onnettomuuksilta on toistaiseksi vältytty.

Lapin pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Markus Aarto arvioi tämän johtuvan siitä, ettei moottorikelkkailukausi ole vielä laajassa mitassa käynnistynyt.

– Alkutalvesta meitä työllistävät sulaan ajaneet moottorikelkat ja talven lopuksi pilkkijät, Aarto kuvaa.

Toinen Lapin pelastuslaitosta työllistävä ryhmä, joen heikoille jäille ja sulan reunalle eksyvät matkailijat, jää tänä talvena arvatenkin vähäisemmäksi.

Kemijoen epätasaiseksi muodostunut jääkansi voi haastaa myös pelastajat.

– Pelastustyön tekeminen työturvallisesti voi olla paikoin vaikeaa arvaamattomien jäiden vuoksi. Tämä voi hidastaa avunsaantia, vaikka keskustassa ollaankin, Aarto arvioi.

Hän muistuttaa, että Kemijoen voimakas virta voi viedä jäihin tippuneen nopeasti jään alle.

– Kun kelkkahaalarit vettyvät ja virta vie, se on sitten siinä.

Se, että ollaan kaupungin keskustassa, voi jopa luoda jäällä liikkuvalle jopa vääränlaista turvallisuuden tunnetta.

– Vaikka apu on lähellä, sen saapuminen paikalle kestää kuitenkin vähintäänkin 5–10 minuuttia. Sekin voi olla liian pitkä aika.

Tuomo Varttila on talkoillut Paavalniemen jäätietä noin 30 talvena. Suosittu jäätie saatiin käyttöön viikonloppuna.
Tuomo Varttila on talkoillut Paavalniemen jäätietä noin 30 talvena. Suosittu jäätie saatiin käyttöön viikonloppuna.
Kuva: Jussi Leinonen
Kelkkareitti ja jäälatu vaakalaudalla, mutta Paavalniemen jäätie saatiin käyttöön
Veera Vasara

Rovaniemen kaupunki ei ole toistaiseksi avannut vielä yhtään moottorikelkkareittiä. Syynä on kunnostuskalustolle riittämätön lumimäärä sekä jäillä ohut – ja paikoin olematon jääpeite.

Metsätalousinsinööri Kari Lukkarisen mukaan jääolosuhteet kelkkailuun ovat Ounasjoella suhteellisen hyvät, mutta Kemijoella haasteena on suuri sula, joka yltää Jätkänkynttilältä jopa Suutarinkorvan sillalle asti.

– Se ei juuri pienentynyt edes viime viikon kovilla pakkasilla. En muista vastaavaa nähneeni tähän aikaan vuodesta, Lukkarinen sanoo.

Ellei tilanne muutu, kelkkareitti voi jäädä tekemättä Kirkonjyrhämältä pohjoiseen päin – jopa koko talveksi.

Lukkarisen mukaan järvialueiden kelkkauria päästäneen merkitsemään lähiaikoina. Riittävä vahvuus varmistetaan mittauksilla.

– Järvet ovat jäätyneet aikaisemmin ja niillä on osin jo riittävän vahva jääkerros.

Vaikka kaupunki ei kelkkareittejä ole vielä avannut, on paikallinen ohjelmapalveluyritys Lapland Safaris tehnyt Ounasjoen jäälle moottorikelkkareitin.

Ounas- ja Kemijoen jäälle ajettavat ladut odottavat nekin vielä paksumpaa jääpeitettä. Latuja ylläpitävä Rovaniemen latu ja reitti mittasi viikonvaihteessa jäänpaksuutta Ounas- ja Kemijoelta kaikkiaan 44 eri pisteestä. Yrittäjä Matti Sahimaan mukaan ainoastaan seitsemässä mittauspaikoista teräsjäätä oli vaadittavat 25 senttiä.

– Latuja ei ole tehty, ainoastaan joillekin reiteille poletettu. Uusi mittaus tehdään loppuviikosta, Sahimaa sanoo.

Kemijoen osalta jäälatujen tulevaisuus on varsin epävarma. Yrittäjä pitää mahdollisena, ettei niitä päästä tänä keväänä ajamaan lainkaan.

Paavalniemen jäätie sen sijaan avattiin viime viikonloppuna viikonloppuna liikenteelle.

– Luonto on ollut meille myötä, sillä jääröykkiöt jäivät ylävirran suuntaan ja jäätien kohta on aivan tasainen, sanoo talkoisiin osallistunut Tuomo Varttila.