Pääkirjoitus: Kannattaako lohen palauttamiseen Kemijokeen uhrata 800 miljoonaa euroa, vaikka lopputuloksesta ei olisi takuita?

Pentti Vuosaari
Lohen pääsy Kemijokeen estyi 1946, jolloin Isohaara valmistui.

Lohen pääsy Kemijokeen estyi 1946, jolloin Isohaara valmistui.

Onko lohen palauttaminen Kemijokeen realistinen tavoite vai toteuttamiskelvoton unelma? Riippuu siitä, keneltä kysytään. Varmaa on vain se, että palauttaminen maksaa, eikä lopputuloksesta ole takuita.

Kemijoki Oy:n tilaaman selvityksen mukaan vaelluskalojen palautusyritys Lapin mahtivirtaan maksaisi yhtiölle yli 800 miljoonaa euroa 25 vuoden aikana. Jokiyhtiö on jyrkästi hanketta vastaan. Toimitusjohtaja Tuomas Timosen mukaan se heikentäisi yhtiön toimintaedellytyksiä niin, että sillä voisi olla vaikutuksia myös Suomen ilmasto- ja huoltovarmuustavoitteisiin. Valtiojohtoinen Kemijoki Oy tekee 48 miljoonan euron liikevaihtoa noin 480 miljoonan euron taseella.

Luonnonvarakeskus vaati 2014 jokirakentamisesta vaelluskaloille aiheutuneiden haittojen korvausten moninkertaistamista. Siksi Lapin ely-keskus haki 2017 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta (avi) 1980-luvulla laaditun kalatalousvelvoitteen ajanmukaistamista. Keskus haluaa toimivat kalatiet ja alasvaellusreitit Kemijoen kahdeksaan voimalaitokseen ja Raudanjoen Permantokoskeen. Hakemus sisältää riittävän vesimäärän pumppaamisen kalateiden suuaukoille ja kahden miljoonan lohenpoikasen istuttamisen vuosittain Kemijoen vesistöön. Tavoitteena on lohen ja meritaimenen palauttaminen pysyvästi Kemijokeen.

On selvää, että Kemijoen patoamiseen liittyvät oikeudelliset vääryydet on korjattava, mutta korjaustavoista lienee syytä vielä keskustella. Sitä vaikeuttaa se, että lohi on herättänyt aina suuria tunteita. Kun tunne vie, asiallinen keskustelu vaikeutuu. Hyvä esimerkki tästä on jyrkimmän linjan edustajien esitys Kemijoen vesivoimaloiden purkamista, jos jokiyhtiö ei suostu tai kykene toteuttamaan vaadittuja kalatalousvelvoitteita.

Lohikeskusteluun olisi hyvä saada lisää realismia. Sitä tulisi käydä asiapohjalta niin, ettei se vaikeuttaisi Lapin muiden kalataloushankkeiden kehittämistä. Presidentti Juho Kusti Paasikivi tapasi lainata brittihistorioitsija Thomas Carlylea: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Se sopii tähänkin kiistaan. Tosiasia lienee se, ettei rakennetusta Kemijoesta saada koskaan vapaan joen veroista lohijokea ja se, että vaikka osa kaloista palaisi, massiivista kalastusbisnestä tuskin on luvassa. Totta on sekin, että Kemijoesta on muuhunkin kuin säätösähkön tuotantoon.

Lohesta on tapeltu Lapissa siitä lähtien, kun Pohjolan Voima sulki Kemijoen suun 1946. Tappelulle ei näy loppua.

Ely-keskuksen hakemus on yhä avin käsittelyssä. Päätöksestä voidaan valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Näin tulee myös käymään, sillä kyseessä on ennakkopäätös, joka koskee kaikkia rakennettuja jokia.

P.S.

Metsä Fibren julkistama suunnitelma uuden jättisellutehtaan rakentamisesta Kemiin on herättänyt paitsi ihastusta ja vihastusta myös epäluuloa kilpailevien hankkeiden suunnalla. Savon Sanomat epäilee pääkirjoituksessaan (14.5.) MF:n motiiviksi muiden sellutehdashankkeiden etenemisen estämisen niin pitkään, että rahoittajien into muihin hankkeisiin, kuten Kuopion Finnpulpiin ja Kemijärven Boreal Biorefiin hiipuu. "Muutama miljoona euroa hankesuunnitteluun ja lupaprosessiin on pieni hinta (muiden blokkaamisesta markkinoilta)", lehti arvioi.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös