Lainojen tarkistus verkkopankista osoitti, ettei ihmettä ole tapahtunut. Osuuspankista löytyy yhä lukujono, joka ei ollut tämänkään viikonlopun aikana kadonnut.
22 500 euroa. Sen verran on jäljellä takaisin maksettavaa opintolainaa ja aika reippaasti yli sen verran valtiolle maksankin.
Kun aloitin yliopisto-opinnot elokuussa 2016, elettiin yhä aikaa ennen koronaa ja Venäjän täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaan. Opintolainaa oli järkevä ottaa ja hyvätuloisimmat pistivät sen myös poikimaan.
Toisille lainan nostaminen oli välttämätöntä. Ei minulle riittänyt opintoraha, vaikka kävin töissä.
Eikä se riitä kenellekään. Jokaisen on hommattava lisätulonsa jostain – säästöistä, töistä tai vanhempien kukkarosta.
Näin seitsemän vuotta myöhemmin voi todeta, että vähempi laina olisi ollut mukavampi juttu. Silti en tiedä, mitä olisin tehnyt toisin.
Kuten jokainen marketin kassakuitistaan näkee, eläminen on nyt yhä kalliimpaa. Tilanne on sama kaikille.
Petteri Orpon (kok.) hallituksen vastaisku opiskelijan elämän kallistumiselle on opintorahan indeksijäädytys. Opintoraha ei siis nouse, vaikka elämisen hinta muuten kallistuisi.
Mitä se tarkoittaa nykyopiskelijalle? Ota lisää lainaa. Ja mitä se tarkoittaa? Köyhtymistä.
On turha kätkeä leikkaus- tai sopeuttamispuheiden taakse sitä faktaa, että nuorten aikuisten joukko köyhtyy ja samalla velkaantuu yhä enemmän.
Oma parin kymmenen tonnin laina on tuskin mitään, kun sitä vertaa syksyllä 2023 opintonsa aloittaneen tilanteeseen vuonna 2030.
Se on sitä velkalaivan kääntöä, jossa airoissa piiskattavana ja kokkaa kääntämässä ovat opiskelijat.
Yliopistoilla ympäri Suomen onkin osoitettu mieltä niin hallituksen leikkauksia ja opiskelijoiden mielenterveyshuollon huonoutta vastaan – ja opiskelijoiden mielethän voivat huonosti, koska vaatimukset kasvavat, oikeudet kiristyvät ja raha vähenee.
Purnaaminen on tapahtunut valtaamalla yliopistoja eli hengailemalla ja nukkumalla niiden auloissa.
Pehmeää, sillä opiskelijoilla ei ole lakkoilumahdollisuutta, jolla yhteiskunta aidosti pysäytettäisiin. Siksi kyse oli pitkälti parin päivän pienestä vikinästä, jolla ei ole merkitystä. Mielenosoitusten ääni kaikuu kuuroille korville.
Vaikka vaikutusta ei ole, ehkä pienen hetken opiskelijoiden outo tulonmuodostusrakenne pääsi taas otsikoihin.
Hesari ynnäsi, mitä opiskelijoiden tuloille on tapahtunut. Summaus selittää sitä, miksi opiskelijat linnoittautuivat yliopistoihin.
Opintovelallisia on jo yli puoli miljoonaa ja määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2010. Kun vuonna 2006 opintolainamäärä oli keskimäärin 1 000–2 000 euroa, nyt se on 10 000–15 000 euroa. Ja suunta on huonompaan.
Voiko asialle tehdä mitään?
Ilmeisesti ei.
Hyvinvointivaltiossa jonkun täytyy kuitenkin voida huonostikin, jotta kulloinenkin pääministeri pääsee kertomaan, kuinka hyvinvointivaltio pitää huolen omistaan.
Kirjoittaja on toimittaja.