Lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le

Asuntokauppa: Myy­tä­vien asun­to­jen määrä putosi Ro­va­nie­mel­lä – vanhaa oma­ko­ti­ta­loa ei laiteta myyn­tiin, jos tar­jol­la ei ole uu­dem­paa asun­toa, johon vaihtaa

"Minä en olekaan yksin" – ro­va­nie­me­läi­nen Tuuli Kan­gas­nie­mi toipui ano­rek­sias­ta ver­tais­tuen avulla ja auttaa nyt muita syö­mis­häi­riön kanssa kamp­pai­le­via

Tuuli Kangasniemi haluaa kääntää oman kokemuksensa voimavaraksi ja auttaa muita syömishäiriötä sairastavia.
Tuuli Kangasniemi haluaa kääntää oman kokemuksensa voimavaraksi ja auttaa muita syömishäiriötä sairastavia.
Kuva: Maria Paldanius

”Minä en olekaan yksin. Muut kamppailevat samanlaisten ajatusten kanssa. Tästä on mahdollista toipua. Toipumisesta ei seuraa mitään pahaa.”

Tällaisten oivallusten äärelle rovaniemeläinen Tuuli Kangasniemi, 26, havahtui muutama vuosi sitten sairastaessaan anoreksiaa. Toipumismyönteisten vertaisten löytyminen toi valoa sairauden varjostamaan arkeen, jota syömiseen ja liikkumiseen liittyvät säännöt pitkälti sanelivat.

– Siihen aikaan Rovaniemellä ei vielä ollut varsinaisia vertaisryhmiä, mutta löysin toipumismyönteistä vertaistukea sosiaalisen median kautta. Sieltä sain ymmärrystä, jota olin jäänyt kaipaamaan ollessani hoidon piirissä. On ihan eri asia jutella ihmiselle, joka on käynyt läpi samoja asioita, Kangasniemi sanoo.

Jo sairastaessaan Kangasniemi ajatteli, että jonain päivänä hän haluaa kääntää kokemuksensa voimavaraksi ja auttaa muita, jotka kantavat harteillaan syömishäiriön kokoista taakkaa. Ensin täytyisi kuitenkin itse parantua. Sairaudestaan vahvasti tietoisena hän hakeutui ja pääsi hoidon piiriin – sairaalahoitoon, avohoitoon, psykofyysiseen fysioterapiaan sekä toimintaterapiaan.

– Vaikka välillä apua on pitänyt vaatimalla vaatia, lopulta sitä olen saanut ja kaikesta avusta on ollut hyötyä. Tärkeintä oli varmasti se, että olin itse paranemismyönteinen ja yhteistyöhaluinen. Tiesin, että jotain on tehtävä, näin ei voi jatkua. Koko elämäni pyöri syömisen ja liikkumisen ympärillä. Se ei ollut mitään elämää.

Toipumisen jälkeen tukena

Syksyllä 2020 syömishäiriöstä jo toipunut Kangasniemi teki ilahduttavan havainnoin: Syömishäiriöliitto (SYLI) oli laajentanut toimintaansa Pohjois-Suomeen.

Pohjois-Suomen SYLI-keskuksen toiminta käynnistyi sairastaville ja läheisille suunnattujen etäryhmien muodossa Oulussa huhtikuussa 2020. Keväällä 2021 toiminta laajeni Rovaniemelle, jossa Kangasniemikin hyppäsi mukaan kelkkaan. Nyt hän vastaa Rovaniemen Balanssilla kokoontuvan, sairastavien vertaisryhmän toiminnasta yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa.

– Ensimmäinen vertaisryhmän jälkeen mietin, että vau, nyt minä olen tässä. Olen toipunut syömishäiriöstä ja saan olla muiden sairastavien tukena. Haluan esimerkilläni osoittaa, että vaikka syömishäiriö on todella raskas matka, siitä voi toipua. Syksyllä osallistun myös kokemuspuhujakoulutukseen, Kangasniemi sanoo.

SYLI:n vapaaehtoiset toimivat esimerkiksi vertaisryhmän ohjaajina ja kokemuspuhujina sekä tarjoavat yksilötukea Toivo-mobiilisovelluksen kautta. Vapaaehtoisena voi toimia joko sairastaneen tai läheisen roolissa.

Kaikki kiinnostuneet haastatellaan ja koulutetaan heille mieluisiin tehtäviin, eikä aikaisempaa kokemusta vapaaehtoistyöstä tarvita. Kylmiltään ei tarvitse tehdä mitään, eikä ketään jätetä yksin.

– Meillä ei tarvitse ollaan millään lailla ”valmis”. Tarjoamme vapaaehtoisille ammatillista tukea koulutuksen, virkistymisen ja yksilöllisen tuen muodossa. Toimintaan voi osallistua, kun omat voimavarat ja mielenkiinto riittävät. Sairastumisesta olisi kuitenkin hyvä olla kulunut sopivasti aikaa: vapaaehtoisena ei voi toimia akuutissa sairastamisvaiheessa, sanoo Pohjois-Suomen SYLI-keskuksen toiminnanohjaaja Iiris Pitkäjärvi.

Elämä tuntuu nykyään elämisen arvoiselta ja antaa joka päivä jotain uutta, Tuuli Kangasniemi sanoo.
Elämä tuntuu nykyään elämisen arvoiselta ja antaa joka päivä jotain uutta, Tuuli Kangasniemi sanoo.
Kuva: Maria Paldanius

Ymmärrystä ja kärsivällisyyttä

Riittävätkö voimavarani vapaaehtoistyöhön? Onko omasta tai läheisen sairastamisesta kulunut sen verran aikaa, että pystyn kuuntelemaan muita ja olemaan tukena?

Tällaisia kysymyksiä myös Kangasniemi ehti pohtia ennen kuin päätti hakeutua mukaan SYLI:n vapaaehtoistoimintaan. Vastaukset olivat kuitenkin jo selvät. Etäisyys anoreksiaan oli kasvanut riittävän suureksi, eikä siihen maailmaan ollut enää paluuta.

– On ollut ihana huomata, miten pitkälle olen päässyt. Elämä tuntuu nykyään elämisen arvoiselta ja antaa joka päivä jotain uutta. Osaan katsoa eteenpäin, unelmoida ja nauttia pienistä asioista. Se ei ollut ennen ihan yksinkertaista. Olen valtavan kiitollinen myös siitä, että lähelläni on ollut ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä ihmisiä, jotka ovat uskoneet toipumiseen, vaikka eivät ole pystyneet tätä kaikkea täysin ymmärtämään.

Nyt Kangasniemi on yksi heistä, joilla riittää ymmärrystä ja kärsivällisyyttä syömishäiriötä sairastaville sekä heidän läheisilleen. Kiinnostus Rovaniemellä kokoontuvaa vertaisryhmää kohtaan on kasvanut koko ajan, mikä osoittaa osaltaan sen, että syömishäiriötä sairastavien vertaistuelle on Lapissa tarvetta.

Tällä hetkellä kysyntää on erityisesti kokemuspuhujille. Pyyntöjä tulee esimerkiksi oppilaitoksilta ja yhdistyksiltä.

– Vapaaehtoisena toimiminen tähtää siihen, että näiden asioiden kanssa painivat saavat tukea sekä toivoa toipumisesta. Monilla vapaaehtoisilla on yhteinen kokemus siitä, ettei itse ole saanut riittävää vertaistukea tai hoitoa oman tai läheisen sairastamisen aikana. Toimintamme Pohjois-Suomessa on vielä uutta, joten vapaaehtoiset pääsevät kehittämään uusia, ajankohtaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja, Pitkäjärvi toteaa.

Pohjois-Suomen SYLI-keskuksen vertaisryhmä Rovaniemellä jokaisen kuukauden viimeisenä tiistaina. Seuraava ryhmä kokoontuu 28.9. Paikka: Balanssi. Ylikorvantie 28 A.
www.facebook.com/sylikeskuspohjoissuomi