Kolumnit

Kolumni: Kutosen oppilas katsoo kenkiään, kun kympin oppilas niiaa senioriyhdistyksen stipendin – se on meidän aikuisten syy

Kolumni: Kutosen oppilas katsoo kenkiään, kun kympin oppilas niiaa senioriyhdistyksen stipendin – se on meidän aikuisten syy
Hannu Pitkäranta

"Voisit yhtä hyvin jättää ylioppilaskirjoitukset väliin. Et tule koskaan pääsemään läpi."

Leipääntyneen opettajan kiukuttelun kirvoittaja oli oppilas, joka oli tuhlannut lukiovuotensa aika moneen muuhun asiaan kuin itse lukioon. Laajamittainen henkinen ja fyysinen poissaolo tunneilta yhdessä sekalaisten koenumerojen kanssa sopii harvoin kaavaan, jolla kirjoituksissa menestytään.

Kirjoitin ihan asialliset paperit, joidenkin mielestä jopa hyvät ja opettajan näkemyksen mukaan ilmeisesti käsittämättömän hyvät. Sen jälkeenkin on mennyt ihan ok.

Edellinen ei ole kummoinenkaan malliesimerkki kenellekään.

Koulu määrittelee oppilaansa numeroiden perusteella. Todistusten arvosanat taas muodostuvat koenumeroiden perusteella. Koenumerot kertovat paljon siitä, miten lapsi tai nuori vietti edelliset pari iltaa.

Jos kokeesta tulee kutonen, todistuksen numero on suunnilleen sama. Olemalla kiltti ja ahkera pääsee vähän ylöspäin ja olemalla vähemmän opettajan mieleen pääsee toiseen suuntaan. Ehkä siksi opettajat antavat tytöille parempia arvosanoja kuin pojille, vaikka osaaminen olisi yhtä hyvää. Tämän voi lukea PISA-raportista.

Kutonen on koulumaailman rapaa. Kutosen oppilas kokee itsensä epäonnistujaksi. Kutosen oppilas katsoo kenkiään, kun kympin oppilas niiaa koulun senioriyhdistyksen stipendin. Kutosen oppilas lakkaa haaveilemasta isosti, sillä todistuksen kutonen väittää, että tulevaisuus on takarivissä.

Se on surullista, sillä peruskoulun numeroilla ei mitata elämää.

Osaamistaan huonompi koulumenestys on useimmin poikien kohtalo. Tytöt saavat kiitettäviä yleisarvosanoja monta kertaa useammin kuin pojat, ja ero kasvaa. Liian monen mielestä koulu on tilastoon syytön ja vika on pojissa. Heitä on noin puolet nuorista.

Pojilla on paljon enemmän kielteisiä koulukokemuksia ja epäonnistumisen kokemuksia kuin tytöillä. Se on fakta, mutta silti asialle ei suostuta tekemään mitään. Sen sijaan yliopistojen tuleva pääsykoeuudistus painottaa aiempaa enemmän lukiomenestystä ja vähentää pääsykokeiden merkitystä. Se lupaa pojille lisää murheita.

Ilman uudistustakin nykyiset lukiolaiset ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa lapset ovat stressaantuneempia kuin vanhempansa.

Sosiaalisessa mediassa näkyi taas eilen hymypatsaita, kympin oppilaita ja lasten stipendejä. Lasten menestyksellä on kiva kehuskella, itsekin teen sitä.

Kutosen todistuksia ei näkynyt. Kutonen on rapaa. Paitsi että oikeasti se on vain tämän vuoden todistus, ensi vuonna tulee seuraava. Kutonen tai kasi, vitonen tai ysi. Se kertoo jotain kouluvuoden sujumisesta, mutta ei muusta.

Huippupaperit eivät tarkoita huippu-uraa eikä kutonen työttömyyttä. Kutosen oppilaasta voi tulla huippumenestyjä, kysykää vaikka istuvalta presidentiltämme.

Lakatkaa lyömästä lapsianne numeroilla päähän. Siitä ei ole hyötyä, kehumisesta on. Kehukaa kun on pienikin aihe. Olkaa hiljaa, jos ei juuri nyt ole.

Kutosen oppilaasta voi kasvaa kympin ihminen, kunhan vähän autatte. Se on paljon tärkeämpi ominaisuus.

Kirjoittaja ei ollut opettajan toiveoppilas.


Kommentit (6)

  • Kutosen tyttö

    Olin koko peruskoulun itseäni häpeävä kutosen oppilas, parissa aineessa menestyin kuitenki hyvin. Ala-asteella ja yläasteella olin onnekas kun opettajat kannustivat ja kehuivat niissä aineissa jotka selvästi pitivät intoani opiskella yllä. Lukiosta valmistuessa sain stipendin siitä toisesta aineesta josta välillä tuli 8 tai 9, en ollut vuosikurssin paras mutta varmasti innostunein oppilas. Opettajien sanat ja stipendi ovat olleet tärkeitä kannustimia itsetunnolleni ja lopulta päädyinkin yliopistoon lukemaan luonnontieteitä. Olen varmasti hyvä esimerkki siitä kuinka huonolla istetunnolla, heikoilla kouluarvosanoilla ja lukihäiriöllä varusteltu hiljainen nurkkaan vetäytyjä voi silti toteuttaa elämässä unelmiaan ja olla se kympin tyttö yliopistossa ja työelämässä.

  • Trayate

    Töitä on aina tehty. 12 vuotiaasta saakka. Lukiosta pääsin 1997 eli en ole sen vanhempi. Olen kympin oppilas(suurin osa kymppejä) , oli siellä muutama ysi ja yksi kirottu kasi. Olen aina tehnyt paljon töitä ja tienannutkin (ikäisekseni oikein hyvin olkoon aina rahaa, itse tienattua rahaa). Aika yksioikoista sanoa, että kympin oppilas ei olisi häävi työnteossa. Tässä asiassa puolustaudun. Ylpeänä. Sittemmin opiskellut maisteriksi ja yhä teen ahkerasti töitä. Opiskelen myös toista ammattia samaan aikaan.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös