Kolumnit

En huutanut äitiä, kun nuolaisin pakkasesta kylmää rautaa. Mutta verta tuli.

En huutanut äitiä, kun nuolaisin pakkasesta kylmää rautaa. Mutta verta tuli.

Kolumni: Ihmisellä on ilmeinen tarve tehdä virheensä ihan itse. Välillä tuntuu, että virheistä oppii, mutta vain omistaan, ei muiden ihmisten eikä historian.

Arto Köykkä

Kohteenani oli lapsuudenkotini kuparin värinen ulko-oven kahva. Viiden vuoden iässä aurinkoisena pakkaspäivänä päätin kokeilla ja työnsin kieleni pakkasesta kylmään rautaan. Kiinni jäi. En huutanut äitiä enkä kuumaa vettä. Repäisin irti, verta tuli.

Sikäli…


Haluatko lukea lisää?

Tilaajana sinulle kuuluu koko verkkosisältömme. Kirjaudu sisään tai tilaa Lapin Kansa tästä.


Lue myös