Lounais-Lappi

Toimituksesta-kolumni : Työnteon ei tarvitse olla aina fantastista

Nina Susi

Täytyykö töissä olla aina kivaa? No ei todellakaan. Samaa mieltä on myös työyhteisöjä kouluttava organisaatiopsykologi Pekka Järvinen. Olen lukenut lehdistä hänen ajatuksiaan useaan kertaan.

Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa Järvinen sanoi, että työelämässä korostetaan liian paljon tekemisen hauskuutta ja hyvää fiilistä. Töissä pitää olla kivaa ja siellä pitää olla hyviä tyyppejä.

Järvisen mukaan kaiken huippufiiliksen ja kaverimeiningin hehkuttamisessa on se vaara, että työelämästä ruokitaan vääränlaista kuvaa nuorille. Hänen mukaansa lasten ja nuorten olisi hyvä kokea myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä sekä opetella käsittelemään niitä ja ponnistella asioiden eteen.

Jokaisessa työssä on organisaatiopsykologin mukaan ikäviä rutiineja ja hankalia tilanteita, mikä on myös tosi hyvin sanottu ja viimeisen päälle totta. Ei ole olemassa sellaista työtä, joka ei joskus ottaisi päähän.

Työelämä ei ole siis pelkkää ruusuilla tanssimista kuten ei elämä ylipäätään, vaan yleensä arkista pakertamista. Työhön ei tarvitse liittyä hienoja ulkomaanmatkoja, seminaareja ja palaveripullia. Vähempikin gloria riittää ihan hyvin.

Näin pimeään vuoden aikaan voi tuntua joskus pahalta lähteä töihin, kun väsyttää ja ottaa päähän, mutta yleensä alkujärkytyksen jälkeen asiat alkavat lutviintua ja työnteko luistaa.

Pettymyksiä tulee kaikenlaisessa työssä vastaan, mutta niistä on vain päästävä yli. Työssä pitää kuitenkin olla vaihtelua ja ainakin välillä mielekästä tekemistä.

Työnteon pakerrukseen tottuu aika nopeasti. Muistan hyvin, kun aikanaan ensimmäisissä kesätöissä päivät tuntuivat välillä tosi pitkiltä. Kahdeksan tuntia oli joskus kuin ikuisuus. Nyt työpäivät eivät juuri koskaan tunnu siltä. Kai työntekoon on jollain tapaa tottunut. Rutiinin vuoksi monet työtehtävätkin sujuvat sutjakkaammin kuin nuorempana.

Muuttuuko työ sitten paremmaksi työpaikkaa vaihtamalla? Siihen on vaikea vastata, mutta voi olla, että ensihuuman jälkeen uuden työpaikan viehätys lopahtaa tai sitten jatkuu edelleen. Jos into ensihuuman jälkeen hiipuu, pitää ratkaista jatkaako matkaa ja jääkö niille sijoilleen.

Työpaikan vaihtaminen on joskus arpapeliä. Hyvässä lykyssä vaihto onnistuu hyvin ja into tehdä työtä nousee huippuunsa.

Työpaikan hyvällä ilmapiirillä ja reilulla esimiehellä on iso vaikutus työviihtyvyyteen. Hyvää keskinäistä meininkiä kannattaa vaalia, mikä auttaa työn tekemistä yhdessä ja jaksamista päivästä toiseen. Kivaakin saa työpaikalla siis olla.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös