Toimituksesta-kolumni: Nuotio pihalle ja nyrkkipyykkäriksi

ERIIKA AHOPELTO

Teija Laurinolli

Lokakuussa meillä pimeni muutakin kuin ikkunanäkymät ulos iltaisin ja aamuisin: ensin pyykinpesukone, sitten induktioliesi ja lopulta oma pää ja hermot.

Kodinkoneet olivat olleet tavanomaisessa – eivätkä aina kovin ahkerassa – kotikäytössä. Niistä oli pidetty hyvää huolta. Oli pyyhitty pölyt ja roiskeet, vaalittu kolhuilta, vältetty tarkasti käyttämästä tavaroiden säilytysalustana, huolehdittu säännöllisesti pesukoneen ja sen nukkasihdin peruspuhdistukset.

Pyykkärillä oli ikää vain kahdeksan vuotta. Se näytti melkein tuliterältä ja toimikin erinomaisesti. Liesi ei pelkästään näyttänyt uudelta vaan olikin vasta reilun 3,5 vuoden ikäinen, kaiken järjen mukaan taipaleensa alussa. Silti parin viikon välein molemmat lakkasivat yhtäkkiä toimimasta. Viat osoittautuivat yhteneviksi: ohjauskortit hajosivat.

Korjaajan mukaan en olisi voinut sitä mitenkään estää. Kortit ovat herkkiä vaurioitumaan. Uusi maksaa 200–300 euroa, tilaus- ja asennuskulut päälle.

En halua kartuttaa jätevuoria enkä ostaa turhaa tavaraa. Liesi sai uuden kortin, ja niin olisi saanut pesukonekin, jos siihen olisi sellaisen voinut hankkia. Erityisesti harmittaa se, että olen ostanut laatukoneita siinä luulossa, että sillä tavoin nimenomaan panostan kestävyyteen ja korjattavuuteen.

Tavallisen ihmisen taloutta rasittaa jo muutenkin tietotekninen oravanpyörä. Puhelimet ja tietokoneet lakkaavat toimimasta pahimmillaan parissa vuodessa siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät tehot enää riitä. Ohjelmat ja niiden päivitykset paisuvat yli gigaäyräiden, käyttömuistit jäävät jälkeen.

Kaatopaikat pursuavat periaatteessa aivan käyttökelpoisia laitteita, niiden sisältämää muovia ja halpoja heppoisia metalleja. Yksi syy kestävyyden nakertumiseen näet on valmistusmateriaaleissa: Jos tavoitellaan kuluttajamassoja, hinta on saatava alas ja käyttöikä lyhyemmäksi.

Kesto-oletuksella on merkitystä myös kuluttajansuojan kannalta. Takuuhan on pelkkä lisäetu eikä tarkoita sitä, että myyjä lupaa tuotteen kestävän vain 1–2 vuotta. Tuotteessa on virhe, jos se rikkoutuu itsekseen ennen aikojaan. Liedelle kävi juuri näin, ja varaosan korvasikin maahantuoja.

Jos saisin valita, kodinkoneilla olisi yhtä pitkä takuu kuin vuosia sitten hankkimallani valurautaisella lettupannulla: sata vuotta oikein huollettuna.

Turhautuneelle, raivostuneelle, uupuneelle ja tyhjätaskuiselle kuluttajalle ei jää muuta keinoa kuin ryhtyä suunnittelemaan henkilökohtaista kapinaa. Olen sentään elänyt varhaisimman lapsuuteni kodissa, jossa toki oli televisio ja radio muttei muita sähkölaitteita. Ruoka valmistui puuliedellä ja leivinuunissa, säilyi maakellarissa. Pakastimena toimi lumihanki, jos oli riittävän kylmä. Astiat pestiin käsin, vaatteet nyrkkipyykillä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös