Lounais-Lappi

Petsamo aina mielessä

Kemiin jo vuonna 1948 asettunut Juhani Kostin on käynyt 63 kertaa entisessä kotikunnassaan Jäämeren rannalla.

Teija Laurinolli
Petsamo aina mielessä

Petsamo-seura järjestää 23.–24. elokuuta retken Kalajoelle. Juhani Kostin harmittelee, ettei pääse mukaan. Toipuminen viimetalvisesta kotitapaturmasta on vielä kesken ja liikkuminen yhä hankalaa.

Teija Laurinolli

Kun talvisota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä 1939, Kostinin perhe sai ottaa evakkomatkalle mukaansa kolmen päivän eväät, ei muuta. Petsamoon jäivät talo, lehmät, lampaat, koira ja kissa. Yhdeksänvuotiaan Juhani Kostinin isä Simeon oli kalastaja, äiti Uljana hoiti taloutta kotona.

Väkeä oli ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, kun venäläisiä koneita alkoi lennellä kirkon ympärillä. Ihmiset pelasti kirkkoherra Yrjö Rämeen kehotus jäädä sisälle, jottei heitä ammuta.

–Määräys oli kokoontua samana iltana kello seitsemältä. Pakkasta oli yli 30 astetta. Meidät vietiin kuorma-autoilla ensin Rovaniemelle ja sitten Kalajoelle, pian 87 vuotta täyttävä Kostin kertoo.

Talvisodan päätyttyä perhe palasi takaisin Petsamoon.

–Eläimet olivat kadonneet. Vain kissa tuli takaisin kotiin.

Vuonna 1944 Petsamosta tuli lähtö lopullisesti, kun alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Silloin evakkomatkaan oli sentään aikaa valmistautua pari viikkoa, ja tavaraakin sai mukaan.

–Muutimme Kuivaniemelle vuokralle ja edelleen 1948 Kemiin Ritikkaan omaan taloon. Isä kuoli vuonna 1960 ja äiti 1975.

Suurin osa Kostinin työvuosista kului Veitsiluodon paperitehtaalla.

–Kävin ensimmäistä kertaa evakkoon lähdön jälkeen Petsamossa vuonna 1967 Veitsiluoto Oy:n puutavaraostossa tulkkina. Entisellä kotitilalla oli pesula. Kävelin sinne sisälle ja sanoin, että nyt tuli isäntä taloon. Pesulan työntekijät ihmettelivät aluksi, mistä vieras mies oikein puhuu, hän naurahtaa.

–Silloin vielä kylät olivat jäljellä, mutta vuonna 1970 tuli määräys, että fasistien talot on poltettava. Sen jälkeen koko alue muuttui.

Muutosta Juhani Kostin kävi todistamassa yli 60 kertaa. Kielitaitoinen mies on toiminut lukuisilla Petsamon-matkoilla paikallistuntijana, oppaana ja matkanjohtajana 1980–90-lukujen vaihteesta lähtien.

–Tuhansia ehdimme kuljettaa. Pitkään elin reissuelämää: illalla kotiin, aamulla taas lähtö. Kolme vuotta sitten kävin viimeksi Petsamossa.

Vaikka Kemistä oli tullut vuosien mittaan koti, muistoja ei niin vain pyyhkäisty mielestä.

–Aina tuli itku silmään, kun lähdimme Petsamosta. Sitä kesti monta vuotta.

Kemissä asuu vielä muutama Juhani Kostinin ikätoveri Petsamosta, sukulaisista enää vain yksi pikkuserkku.

–Minulla ei ole omia lapsia. Sisarusten lapset asuvat Etelä-Suomessa. Viimeiset neljä vuotta olen elänyt yksin sen jälkeen kun pitkäaikainen elämänkumppanini Marjatta Eno kuoli. Tapasin hänet Moskovan-reissulla. Toimin matkanjohtajana noin 20 vuotta.

Kostinin kotikieli oli venäjä. Hän oppi suomea vasta koulussa ja kavereiltaan.

–Suomen oppimisessa Raimo Räme, kirkkoherran poika ja ystävä lapsuudesta asti, oli suureksi avuksi. Olemme edelleen tekemisissä, hän asuu Rovaniemellä.

Sodan aikana kielivalikoima karttui vielä saksalla, mutta nyt sen taito on jo hiipunut.

Nuori poika kelpasi saksalaisten palkkalistoille tulkiksi venäläisten sotavankien kuulusteluihin. Kostin käänsi venäjästä suomeksi ja suomalainen sotilas edelleen suomesta saksaksi.

Aktiivinen Petsamo-seuran jäsen on joutunut viime aikoina luopumaan matkustelusta.

–Kaaduin kotonani viime talvena enkä ole vieläkään kuntoutunut murtumavammoista.

Petsamo-seura

Perustettiin Oulussa vuonna 1972. Seuran kotipaikka on Rovaniemi. Puheenjohtajan tehtäviä hoitaa tällä hetkellä tervolalainen Toivo Kunnari.

Toimii Petsamon asukkaiden ja heidän jälkeläistensä yhdyssiteenä. Kerää ja tallentaa Petsamon ja petsamolaisten historiaa.

Jäämeren rannalla sijaitseva Petsamo kuului Suomeen vuodesta 1921 vuoteen 1944, jolloin se luovutettiin Neuvostoliitolle.

Ennen sotia Petsamossa oli noin 5100 asukasta. Useimmat lähtivät evakkoon talvisodan ajaksi 1939–40, mutta palasivat. Viimeiset suomalaiset lähtivät Petsamosta syksyllä 1944.

Evakot sijoitettiin ensin muun muassa Kalajoelle ja Iihin. Vuonna 1946 maatalousministeriön alainen asutusasiainosasto päätti asuttaa osan petsamolaisväestöstä Tervolan Varejoelle.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös