Teija Laurinolli

Kylmä murha! Onko uhri lokki, jonka katsojat voivat bongata umpijäässä ja hengettömänä parvekkeelta? Vai viskisieppo?

–Tässä näytelmässä on koko ajan baari auki. Viskit, konjakit ja viinit on tehtävä joka esitykseen uusiksi. Näyttelijöille ei viitsi mitä tahansa juottaa, sanoo Kemin kaupunginteatterin tarpeistonhoitaja ja -valmistaja Toni Luukinen.

Lavalla ei tietenkään oikeasti juopotella. Sekoitukset syntyvät teestä, kolatiivisteestä ja mustaherukkamehusta. Lintua ei ole oikeasti listitty vaan sen runko on väännetty kirjaimellisesti rautalangasta.

Edward Taylorin psykologisessa trillerissä Kylmä murha ennen niin tiiviisti yhdessä työskennelleet käsikirjoittajat eivät voi enää sietää toisiaan.

Jännitysnäytelmä on minkä tahansa kaupunginteatterin lavalla harvinaista herkkua. Tehostemestari Alpo Jakunahon noin 30-vuotiselle uralle sellaisia on osunut aiemmin vain kaksi.

Jakunaho vastaa 17. helmikuuta ensi-iltansa saavan Kylmän murhan äänisuunnittelusta.

–Teatterin lavalla tämä on haastavaa. Ei voi esimerkiksi käyttää lähikuvia kuten elokuvassa. Ensimmäistä kertaa urani aikana puhenäytelmässä näyttelijät on mikitetty, jotta he voivat kuiskata samalla kun musiikki soi taustalla.

–Näytelmässä kaikki tapahtuu yhdessä äänieristetyssä luksusasunnon huoneessa, mutta Englannin kanaalin rannalle avautuva parveke on isossa osassa.

Kohtausten tilan täytyy kuulua myös äänimaailmassa.

Poikkeuksellista on sekin, että esitys sisältää paljon projisointia. Lavalle heijastetaan etenkin tekstiä: asioita, joita ei sanota ääneen ja joista yleisön ei tarvitse hakea ympäristöstä vinkkejä.

Projisoinnit ovat teatteriteknikko Sami Hiltusen vastuulla. Aiemmin ammattilaista talon sisältä ei ole tällaiseen sisällöntuottajaksi tarvittu. –Mestariteokseen pitää aina pyrkiä, Hiltunen sanoo.

Viikko ennen ensi-iltaa tekniikka on kuosissa, mutta hifistelyä riittää aina.

Saavatko tekninen ja tarpeistohenkilökunta tarkat listat ja toiveet? Ei aina, tällä kertaa pitkälti. Ohjaaja Snoopi Siren näet vastaa myös musiikkidramaturgiasta. Lavastuksen ja puvut suunnitelleen Kaisa Nivan kanssa Toni Luukinen kertoo valinneensa tarpeistoa hartaasti ja pitkään.

–Kuten tyylikkäitä matkalaukkuja. Etsin kirpputoreilta ja vaikka mistä. Lopulta ne löytyivät tarjoushinnalla uusina. Brittipoliisin pistoolikoteloita oli kaupan netissä, mutta vain vasenkätisille, Luukinen sanoo.

Joskus on satumaista tuuria: koteloa tarvitseva näyttelijä sattuu olemaan vasenkätinen.

–Mukavinta on kulttuurihistoriaan perehtyminen ja muu taustatyö. Toisaalta aina pitää pohtia, paljonko kannattaa nähdä vaivaa jonkin esineen vuoksi, jos se ei juuri edes näy näyttämöllä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös