Väkivaltaisesta miehestä eroaminen on naiselle valtava riski, koska vainoa ei tunnisteta ajoissa

Miila Kankaanranta
Vainoamisesta tehdyt rikosilmoitukset vuonna 2017 (koko maa). Vainon uhri on useimmiten nainen, jota entinen aviomies piinaa. Lähde: Tilastokeskus.

Vainoamisesta tehdyt rikosilmoitukset vuonna 2017 (koko maa). Vainon uhri on useimmiten nainen, jota entinen aviomies piinaa. Lähde: Tilastokeskus.

Katja Kärki

Elina rakastui ihanaan mieheen.

–Suhde päättyi, kun mies pieksi minut rajusti. Minulle oli selvää, että suhde loppui siihen, mutta mies teki kaikkensa, ettei eroa tulisi.

Alkoi kuukausien painajainen, kun mies ryhtyi seuraamaan ja uhkailemaan Elinaa. Vasta laajennettu lähestymiskielto sai vainoajan aisoihin. Henkiset vammat jäivät.

–Vaino mursi minut, sanoo Elina kertoessaan tarinaansa Lapin ensi- ja turvakodin, Lapin ammattikorkeakoulun ja poliisin järjestämässä seminaarissa Rovaniemellä.

Vainoamista pidetään marginaalisena ilmiönä, mutta sitä se ei ole, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen.

–Turvakotitilastojen perusteella tiedämme, että noin yhdeksän prosenttia sinne tulevista on kokenut vainoa. Se tarkoittaa yli kahdeksaa sataa ihmistä.

Myös poliisi kohtaa työssään joka päivä tilanteita, joissa joutuu miettimään, onko kyse vainoamisesta, sanoo vanhempi konstaapeli Pekka Alamommo Lapin poliisista.

Ilmiöstä tiedetään toistaiseksi vielä vähän, sillä vainoamisesta tuli virallisen syytteen alainen rikos vasta vuonna 2014.

–Vaino koostuu erilaisista teoista. Ulkopuolisen silmiin teot voivat näyttäytyä vähämerkityksellisinä ja ristiriitaisina, luonnehtii vainoa tutkinut Lapin Yliopiston tutkijatohtori Anna Nikupeteri.

Kaipaavan viestin kera lähetetty kukkakimppu voi olla vainoa, perusteettomat lastensuojeluilmoitukset keino pitää entinen puoliso varpaillaan.

–Uhrin pelon ja turvattomuuden tunteet pitää ottaa todesta ja katsoa asiaa yksittäisiä tekoja laajemmin, sanoo Nikupeteri.

Ero on iso riski

Erotilanne on suuri riski, jos suhteessa on ollut väkivaltaa.

–Ammattilaisten pitäisi tunnistaa korkean riskin eroperheet. Erotapauksissa noin puolessa on takana väkivaltaa, joten ammattilaisten pitäisi uskaltaa kysyä asiasta. Kaikki riita ei ole riitaa vaan väkivaltaa, Muukkonen sanoo.

Suomi on Muukkosen mukaan riskierojen tunnistamisessa vielä alkeellisella tasolla, ja perheiden kanssa tekemisissä olevilta ammattilaisilta puuttuu taitoa tarttua asioihin. Lähisuhdeväkivallan uhri käy vammojensa vuoksi keskimäärin seitsemän kertaa terveyspalveluissa, ennen kuin kukaan kysyy häneltä väkivallasta.

Väkivallalla on tapana raaistua, joten asiaan pitäisi tarttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

–Perhesurma voi olla äärimmäinen reaktio kontrollin menetykseen, mutta eivät ammattilaiset eivätkä läheiset ole yleensä tunnistaneet vakavan väkivallan uhkaa, sanoo Nikupeteri.

Muukkosen kokemusten mukaan poliisi ehdottaa vainosta kärsiville liian usein sovittelumahdollisuutta.

–Sovittelu ei missään tapauksessa käy toistuvaan väkivaltaan, mitä vaino on. Uhri on heikoilla, koska hän luottaa poliisiin. Sovitteluun suostuminen tarkoittaa, että uhri menettää mahdollisuuden saada asiansa rikosoikeudelliseen käsittelyyn.

Voiko vainoamisesta parantua?

Lapin ensi- ja turvakodin palvelupäällikkö Kaija Salmirinne haluaa uskoa siihen, että koskaan ei ole myöhäistä oppia toimimaan toisin. Vainoon syyllistynytkin voi lopettaa vahingollisen toimintansa.

–Motivaatio voi löytyä vaikka mahdollisista yhteisistä lapsista, jotka vainoamisesta myös kärsivät. Tavoitteena voi olla, että on hyvä ex-puoliso ja hyvä vanhempi.

Vainoajaa on kuitenkin vaikea auttaa, sillä hän ei yleensä koe tarvitsevansa apua.

–Tekijällä on yleensä kapea näkökulma ja epäluulo järjestelmää kohtaan. Hän pyrkii palauttamaan menettämänsä kontrollin.

Tekijän ja uhrin kertomukset tapahtumista eroavat merkittävästi toisistaan.

–Tekijän äänikin pitää kuulla, mutta väkivaltaisia tekoja ei pidä koskaan hyväksyä.

Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkosen mukaan ongelma on myös se, että Suomessa ei ole olemassa mitään ohjelmaa vainon tekijöille.

–Monessa Euroopan maassa tilanne on toinen. Haaveilen siitä, että meillekin saataisiin sellaisia ohjelmia kuin esimerkiksi Itävallassa on. Siellä vainoon syyllistynyt osallistuu 50 kertaa ohjelmaan, jossa käsitellään tekoa ja toimintatapojen muuttamista, Muukkonen sanoo.

Elinan nimi on muutettu.

Vainoaminen on rikos

Vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti seuraa, tarkkailee, uhkaa, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.

Vainoa ovat esimerkiksi toistuvat ei-toivotut yhteydenotot eri tavoin, fyysinen seuraaminen tai ex-puolison kontrollointi parisuhteen päätyttyä. Vainoaminen on voinut alkaa jo parisuhteen aikana.

Vainoaminen on luonteeltaan yksipuolista.

Vainoaminen on ollut virallisen syytteen alainen rikos vuoden 2014 alusta alkaen. Siitä voi saada sakkoa tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksen.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös