Tulta päin vai kevyempiä hommia? Tällainen on kuuluisa Firefit-testi, kokeilimme miten palomiehen uralle olisi käynyt

Syke hakkaa 130:a, vaikka en ole ottanut vielä askeltakaan. Alkamassa on Firefit-testi, jonka mukaisesti kaikki maan palomiehet on testattava ensi vuoden alusta lähtien.

Haluan kokeilla olisiko urani palomiehenä ohi jo ennen kuin se olisi ehtinyt alkaakaan.

Testin ensimmäinen osio on untuvikolle jännittävin: savusukellustesti niin sanotun Oulun mallin mukaan.

Savussa ei testiä tehdä, mutta esteet suoritetaan savusukellusvarustuksessa paineilmapullon kera.

Testiä varten on haettu paloaseman pienikokoisimman miehen varusteet. Jalkoihin laitetaan silti villasukat, etteivät kengät tippuisi matkan varrelle.

Palomies Mikko Karppinen kiinnittää maskin. Muutama koehenkäys, happi kulkee. Olo on silti kuin minigrip-pussissa.

–Valmis? Kysyy palomies Jyrki Savolainen. Pakko nyökätä, vaikka korvissa hakkaava syke vain kiihtyy.

Ensin vain kävellään. Yritän totuttautua maskin kautta hengittämiseen, kun kierrän ulkona sijaitsevan merkkikeilan.

Palaan halliin ja otan seuraavalle kierroksella mukaani kaksi 20 metrin letkurullaa, kumpainenkin painavat noin 17 kiloa. Kuin kantaisi viikonlopun ruokakassia ja kiukkukohtauksen saanutta taaperoa samaan aikaan.

Vaikka suoritus ei ole vielä raskas, maski alkaa ahdistaa. Teen juuri niin kuin ei pitäisi: lähden hengittämään kiivaammin. Rauhallinen Darth Vader -hengitys vaihtuu hapen haukkomiseen. Ajatus meinaa hypätä väärille raiteille. Kaipaan raikkaan ilman tunnetta keuhkoissa ja kasvoilla.

–Rauhoita hengitys, Jyrki Savolainen komentaa, kun palaan takaisin paloaseman halliin. Pakotan itseni vetämään syvempään henkeä.

Kävelyosuuteen meni aikaa kolme minuuttia, joten vielä jää minuutti aikaa puhallella ennen siirtymistä seuraavaan tehtävään, portaikon kiipeämiseen. Kierreportaat alas ja takaisin ylös, kuusi kiekkaa, kaiteesta ei saa ottaa tukea.

Jussi Leinonen

Portaikon kulkemisessa ei kannata pitää turhaa kiirettä. Nousua on tultava yhteensä 20 metriä, tässä testissä matka saavutettiin käymällä alhaalla kuusi kiekkaa.

Aikaa on 3,5 minuuttia, joten tarvetta harppomiseen ei ole. Fiilikset kohenevat, tämä on kevyempää kuin letkujen kanto. Aikaa jää reilusti ennen seuraavaa rastia.

Siihen ilottelu loppuukin. Rengastehtävässä kuorma-auton rengasta pitää moukaroida lekalla eteenpäin kolmen metrin matka.

Tämä olikin helpompaa paperilla, tekniikka ei ole hallussa. Neuvoista huolimatta ote lekasta on väärä. Rengas inahtaa pikku hiljaa eteenpäin, liian hitaasti.

Sekuntien kuluminen sapettaa, hengitys kiihtyy. Haluaisin repiä maskin pois ja hengittää.

Saan siirrettyä rengasta lopulta vaaditun matkan 2 minuutissa ja 22 sekunnissa. Olisi pitänyt ehtiä kahdessa minuutissa. Syke on osuuden lopussa 172.

Jussi Leinonen

Moukarointitehtävä osoittautui Oulun mallin testin koetinkiveksi, asiantuntijoiden hyvistä neuvoista huolimatta. Moukarointitehtävässä kuorma-auton rengasta on siirrettävä lekalla kolmen metrin matka.

Jos mokaat jollakin testin osa-alueella, syö se palautumisaikaa ja sekunteja tulevilta rasteilta. Pääsen esteradalle puolisen minuuttia myöhässä.

Esteradalla on yhdellä kierroksella mentävä neljän esteen ali, ja kahden esteen yli. Kolme kierrosta, eli 18 estettä. Aikaa on kolme minuuttia.

Tavallisesti esteen ali voisi kontata, varusteet päällä paras keino on heittäytyä maahan asti.

Ali, yli, ali, ali, yli, ali... Tasaisella tahdilla, yksi este kerrallaan. Piinaa taltioiva kuvaaja saa osakseen hiljaisia manauksia. Siitä on sulokkuus kaukana, kun happea haukkova keltanokka läsähtää 30 kilon varusteet yllään naama kiinni betonilattiaan.

Aina osuuksien lopussa minun on kuvailtava rasitustuntemuksia RPE-taulukon asteikolla 6–20. Esteradan jälkeen se on 17. Sykekin käväisee lähellä maksimeita, ollen 187.

Viimeiset kaksi minuuttia käärin paloletkua rullalle. Sitten maski viimein irrotetaan kasvoilta. Vedän ahnaasti keuhkot täyteen viileää ilmaa.

Jussi Leinonen

Letkun rullaaminen on jo rasitukseltaan kevyempää, mutta kiire tuli silti.

Muutaman minuutin päästä tarkistetaan vielä sykkeet ja verenpaine. Syke on palautunut 132 lukemiin, ja verenpainekin on alhaisempi kuin ennen testiä, nyt ei tarvitse enää jännittää.

Kun on hetki hengitelty raikasta halli-ilmaa, on hyvä hetki spekuloida. Kello oli armoton: testin kokonaisaika meni 53 sekunnilla yli sallitun. Moukaroinnin epäonnistuminen kaihertaa mieltä, mutta pienellä tekniikkatreenillä testi voisi olla läpäistävissäkin.

Jos tämä oli kokemattoman räpellystä, niin kokeneelle palomiehelle Oulun mallin testi on yleensä läpihuutojuttu.

–Sen avulla mitataan henkilön toimintakykyä savusukellusvarustuksessa, eli pystyykö hän heittäytymään maahan, ryömimään ja kantamaan. Firefitin lihaskunto- ja polkupyörätestillä saadaan tarkempi data voimasta ja kestävyydestä, Savolainen kuvaa.

Jussi Leinonen

Oulun mallin testi vei kokeilijaltaan mehut. Sykkeitä seurattiin aina tehtävien välillä, ja verenpaineet mitattin sekä ennen että jälkeen testin.

Lihaskuntoa mitataan neljällä eri liikkeellä, istumaannousulla, penkkipunnerruksella, kyykyillä sekä suorilla leuanvedoilla. Minuutissa on saatava mahdollisimman monta toistoa. Leukoja saa tehdä niin kauan kuin ote tangossa pysyy.

Penkissä ja kyykyissä painoa on 45 kiloa. Kilomäärissä ei ole eroja naisten ja miesten välillä, eikä ikävuosistakaan lasketa helpotuksia.

Mutta eikö ole epäreilua laittaa naisia ja miehiä samalle viivalle lihaskuntotestissä jo heidän fysiikkaerojaan ajatellen?

–Tästä on keskusteltu paljon. Onhan asetelma naisten kannalta toki hankala, samoihin tuloksiin pääseminen esimerkiksi penkkipunnerruksessa voi olla kovan takana. Toisaalta tehtävät kentälläkään eivät katso pelastajan sukupuolta, samalla tavalla on kyettävä toimimaan, Savolainen toteaa.

Kuten Firefitissä, ei pelastusopiston pääsykokeissakaan sukupuolieroja huomioida. Jos naispalomieheksi sattuu pääsemään, on puskettava vielä vähän enemmän hommia, että savusukelluskelpoisuutensa säilyttäisi yhtä pitkään kuin mieskollegat.

Naispalomiehiä ei kuitenkaan ole paljon. Pelastusopistosta on kuluneen 25 vuoden aikana valmistunut vain seitsemän naista. Joka vuosi pelastusopiston Pelastajakurssille hakee noin 250 henkilöä, heidän joukossaan on vain 1–2 naista.

Sinänsä tämä ei ole ihme. Jos nainen puntaroi mielessään poliisin tai palomiehen ammattia, voi vaaka heilahtaa helpommin poliisin ammatin puoleen, jo pääsykokeiden vuoksi. Siellä naiset saavat esimerkiksi penkistä punnertaa 35 kiloa, miehet 65 kiloa. Leukojenkin sijaan naiset tekevät ylätaljavetoja 70 prosentin kehonpainolla. Ei helppoa sielläkään, mutta helpompaa.

Toisin kuin pelastusopiston pääsykokeet, Firefit antaa hieman armoakin. Mikko Karppinen kertoo, että lihaskuntoa ja kestävyyttä tarkastellaan kokonaisuutena. Kestävyydellä voi paikata voimaa, ja toisinpäin.

–Eli jos lihaskuntotestit eivät mene tarpeeksi hyvin, voi hyvällä polkupyöräergometrillä paikata kokonaistulostaan. Kuitenkin jos mielii 1. tai 2. tason palomieheksi, on tietyt kestävyysminimit saavutettava, Karppinen toteaa.

Sekä lihaskunnosta että kestävyydestä annetaan oma Firefit-arvo. Näiden lukujen keskiarvojen perusteella muodostetaan Firefit-indeksi välillä 1–5. Tosi kovikset kuittaavat itselleen vitosen, mutta nelosen ja kolmosen indeksillä voi vielä toimia vaativissa palotehtävissä.

–Nyt me lähdemme tavoittelemaan sinulle sitä kolmosen luokkaa, Karppinen toteaa.

Istumaannousu tehdään kädet ristissä pään takana, kyynärpäät eteenpäin. Haettuun kolmosluokkaan on tehtävä minuutissa 29 toistoa.

Liikkeessä ei olekaan hankaluuksia vatsassa vellovaa palautusjuomaa lukuun ottamatta. Minuutin aikana 40 toistoa. Jään yhden toiston päähän nelosluokasta.

Penkkipunnerruksessa kolmosluokkaan vaaditaan 18 toistoa 45 kilolla. Adrenaliiniryöppy saanee aikaan sen, että tämä menee yli odotusten, minuutissa saan 24 toistoa.

Kyykyissä samalla kilomäärällä ehdin tehdä 25 toistoa. Tavoitteena tässäkin oli 18.

Jussi Leinonen

Suorat leuanvedot on tehtävä vastaotteella. Saldona yhdeksän leukaa. Kymmenes leuka olisi vienyt nelostasolle, mutta se jää nyt puolitiehen.

–Lihaskuntotestin firefit-arvo on 3,5, Karppinen laskee.

Ennen syvempää analyysia tuloksista, teen vielä submaksimaalisen polkupyöräergometritestin. Toisin kuin lihaskuntotestissä, nyt huomioidaan myös ikä, aerobista kestävyyttä verrataan samanikäisiin pelastajiin.

Testi on yksinkertainen. Neljän minuutin välein pyörän vastusta nostetaan. Polkemista jatketaan niin kauan, että saavutetaan 85 % maksimisykkeestä, eli henkihieveriin asti ei poljeta.

Testi on osaltani poljettu, kun aikaa on kulunut reilut 16 minuuttia.

Aerobisen kestävyyden osalta saavutin firefit-arvon 2,5. Arvioitu maksimaalinen hapenkulutus on 37,9 millilitraa kiloa kohti.

–Jos lukua vertaa samanikäisiin naisiin, tulos on keskimääräistä huomattavasti parempaa tasoa, Karppinen kertoo, jatkaen kuitenkin heti perään:–Jos verrataan samanikäisiin pelastajiin, tulos on kuitenkin keskimääräistä heikompi.

Miten minulle olisi käynyt jos olisin palomies?

–Firefit-indeksisi olisi 3, eli lihaskunto 3,5 ja polkupyörä 2,5. Savusukellustestin saisit varmaankin läpi pienellä moukarointi- ja paineilmalaitetreenillä. Silloin saavuttaisit pelastusluokkakelpoisuus kakkosen, Karppinen laskee.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että voisin toimia palomiehenä savusukellustehtävissä, kuten tulipalojen sammutuksessa, mutta vaativimmissa huoneistopaloissa tai esimerkiksi vesipelastustehtävissä ei voisi osallistua "etulinjan" tehtäviin. Ne olisivat ykkösluokan pelastajien heiniä.

–Mutta jos Oulun mallin koe ei treenistä huolimatta menisi läpi, tarkoittaisi se sitä, että savusukellustehtävät joutuisit unohtamaan, ja toimimaan 3-luokassa muissa pelastustehtävissä. Näitä olisivat esimerkiksi ympäristö- ja liikenneonnettomuudet, Karppinen jatkaa.

Missä kunnossa Lapin pelastushenkilöstö nyt sitten on?

–Vielä meillä ei ole siitä vertailukelpoista dataa, mutta pian on, kun kaikki alkavat testaamaan palomiehiä samalla tavalla. Aiemmin testejä ovat toteuttaneet useat eri tahot, Savolainen kertoo.

Sisäministeriö antoi vuonna 2016 ohjeistuksen pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioimiseksi. Suomen kaikki pelastusalueet pitää olla 29.1.2019 Firefitin alla ja testit tulee toteuttaa samalla tavalla.

–Vaikka tiedämmekin, että meillä on tuolla ympäri Lappia kovakuntoista sakkia, niin nyt saamme tietoa, jonka mukaan pystymme suunnittelemaan henkilöstön jakautumista niin, että savusukelluskelpoista henkilöstöä on riittävä määrä eri alueilla.

Lapin pelastuslaitos alkoi kouluttamaan virallisia Firefit-testaajia heti samana vuonna, Jyrki Savolaisen ja Mikko Karppisen lisäksi testaajia on neljä eri puolella Lappia.

Palomiesten kannalta ei juuri mikään muutu.

–Palomiehet ovat varmasti yksi maan eniten testatuista ammattikunnista, heitä on vuosikausia testattu samanlaisilla testeillä.

Jussi Leinonen

Vaikka Firefit-testi tehtiin nyt juttua varten kokeilumielessä, on se todellisuudessa palomiehelle usein totinen hetki. Tulos kun vaikuttaa koko työnkuvaan.

–Sitä enemmän testiä jännitetään, mitä lähempänä rajapintoja on edelliskerralla ollut. Jos joku kerta pelastustoimikelpoisuusluokka sitten tippuukin, kyllä se on monelle ollut kova paikka, Savolainen toteaa.

Notkahduksiin voivat vaikuttaa vammat sekä elämäntavoissa tapahtuvat muutokset. Tässä mielessä testit ovat myös hyvä keino tarttua tilanteeseen ennen kuin se pääsee pahenemaan.

–Jos kaverilla elintavat repsahtavat ja paino nousee vuodessa vaikkapa 15 kiloa, niin kyllä se testeissä näkyy.

Lopullisen arvion pelastustoimikelpoisuudesta tekee aina lääkäri terveystarkastuksen yhteydessä.

Yhä useammin vastaan tulee ikä. Palomiesten eläkeikä oli aikoinaan 55 vuotta, nyt se on 65 vuotta.

–Karu totuus on, että ikääntyessä fysiikka ei vain pysy perässä, vaikka sen eteen paiskisikin hommia. Olen nähnyt himourheilijoita jotka kuntoilevat säännöllisesti, mutta vaadittavia tasoja ei enää saavuteta. Muihin ikäisiinsä nähden he ovat huippukunnossa, mutta palomiehen vaativampiin tehtäviin se ei välttämättä enää riitäkään, Karppinen toteaa.

–Vain hyvin harvat eläköityvät savusukelluskelpoisina.