Talvi – suomalaisen sitkeyden symboli

Kultakauden talvimaalareiden innoite tuli kuitenkin Pariisista. Lumen maa esittelee suomalaista talven taidetta 1800-luvun lopusta nykyaikaan Rovaniemen taidemuseossa.

Pekka Aho
Talvi – suomalaisen sitkeyden symboli

Hilkka Liikkanen ja Nina Zilliacus ihastelevat Pekka Halosen talvimaisemaa.

Seija Lappalainen

Talven kuvaaminen on suomalaisessa kuvataiteessa nuorta – mutta kun vauhtiin päästiin, lumista vuodenaikaa on kuvattu runsaasti. Pelkästään Pekka Halosen tuotannossa on yli 400 talvimaalausta.

Ensimmäiset talvimaalarit olivat Suomen kultakauden taiteilijoita, joita Halosen ohella ovat Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela ja Victor Westerholm.

Rovaniemen taidemuseon johtaja, Hilkka Liikkanen, on nähnyt monissa suomalaisissa kokoelmissa hienoja talvimaalauksia ja hän haaveili talvinäyttelystä. Lumen maa -näyttely toteutuu nyt heleimpään kesäaikaan, ja siihen löytyy monta hyvää syytä.

Myös matkailijoille

Ensinnäkin Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistys tarjosi pari vuotta sitten yhteistyön kättä, johon taidemuseon johtaja ilomielin tarttui. Hän esitti heti talviteemaa ja tämä sopi kumppanille hyvin.

Muitakin syitä on.

–Jos ulkona on lämmintä, talven kuvien keskelle voi tulla viilentymään, Liikkanen nauraa

Toisaalta Rovaniemelle tulee yhä enemmän kaukaisia matkailijoita myös kesäaikaan. Maalaustaiteen avulla heillekin voidaan esitellä Suomen eksoottista talvea. –Tietoa Lumen maa -näyttelystä löytyy jopa mandariinikiinaksi, esittelee intendentti Nina Zilliacus Signe ja Ane Gyllenbergin säätiöstä.

Zilliacus on ollut Liikkasen yhteistyökumppani Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksestä. Liikkanen on kuratoinut näyttelyn.

Näyttelyyn liittyy Lapin yliopiston taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirviojan ja väitöskirjatutkija Jonna Katajamäen toimittama, runsaasti kuvitettu Lumen maa -julkaisu.

Poliittinen tilaus

–Kultakauden maalarit opiskelivat 1800-lopun Pariisissa, jossa korostettiin ulkoilmarealismia ja impressionismia sekä maalattiin paljon ulkona, Liikkanen muistuttaa.

Aikaisemmin talvi merkitsi eri kansoille lähinnä kuoleman ja pahuuden vuodenaikaa, mutta Pariisien oppien innoittamana Suomen kultakauden taiteilijat lähtivät ulos maalaamaan tai ainakin luonnostelemaan.

Talven kuvaukselle oli olemassa myös poliittinen tilaus, jota helmikuun manifesti vain voimisti.

Hautala-Hirvioja muistuttaa, että suomalaisen kultakauden taiteilijat alkoivat nähdä talven kuvauksissa myös selviytymiseen ja sitkeyteen viittaavaa symboliikkaa.

Talvisissa maisemissa kuvattiin myös koskia ja virtaavaa vettä ikään kuin mikään pureva itäviima ei voisi pysäyttää veden virtaamista Suomessa. Erityisen suosittu maalauskohde oli Imatran kosken partaalla. Kosken pyörteissä keskellä lumista maisemaa on nähty levottomien aikojen symboliikkaa.

Kuvaus muuttuu

Lähemmäksi nykyaikaa tultaessa talven kuvaus muuttuu ja saa toisenlaisia sävyjä. Eero Nelimarkalta näyttelyssä on esillä symbolistista pohjalaismaisemaa, jossa on paljon taivasta ja harmaata pilvimassaa.

Marcus Collinin ekspressiivisissä maalauksissa on aina ihmisiä ja huumoria. Samaan tyylisuuntaan lukeutuvalta Tyko Salliselta on talvikuvaus, jossa hevoset puskevat eteenpäin tummasävyisessä metsämaisemassa.

Unkarilaislähtöinen Nandor Mikola ei ehkä rakastanut talvea, vaikka kuvasikin sitä. Keli näyttää kurjalta ja märältä hänen akvarelleissaan.

–Myös Reidar Särestöniemi inhosi talvea, ainakin aluksi, HIlkka Liikkanen muistuttaa.

Suhtautuminen ehkä muuttui, kun taiteilija saattoi halutessaan viettää talven synkimmät ajat ulkomailla. Myöhemmin hän maalasi hienoja huurrekoivuja, joita nähdään tässäkin näyttelyssä.

Lumen maa Rovaniemen taidemuseossa 15.6.–21.10. Avajaiset Korundissa 14.6. kello 18.

Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistys

On järjestänyt näyttelyitä vuodesta 2007 lähtien.

Aluksinäyttelyt pidettiin Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä.

Viime vuonna järjestettiin ensimmäinen näyttely muualla Suomessa. Se oli Suomen juhlavuoteen liittyen Sata kuvaa, tuhat tarinaa Jyväskylän taidemuseossa.

Lumen maa -näyttelyssä on teoksia yhdistyksen kuudelta jäsensäätiöltä, jotka ovat Alfred Kordelinin säätiö, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Fortumin Taidesäätiö, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Taidesäätiö Merita sekä UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö.

Myöhemmin mukaan on liittynyt Stiftelsen för Åbo Academi.

Korjaus 19.6.2018: Näyttelyitä järjestetty vuodesta 2007 alkaen.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös