Sallalainen ritarin poika lahjoitti Mannerheim-ristin, mitalin ja pokaalin museolle: "Ovat ihmetelleet, että miksi en ole myynyt, kun korkein tarjous oli 60 000 euroa"

Sallalaisella taksiautoilija Martti Remeksellä on laaja ystäväpiiri. Usein hänet tapaa Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla, sillä isä Olli Remes oli Mannerheim-ristin ritari ja tunnettu hiihtosankari.

Katja Palmqvist
Sallalainen ritarin poika lahjoitti Mannerheim-ristin, mitalin ja pokaalin museolle: "Ovat ihmetelleet, että miksi en ole myynyt, kun korkein tarjous oli 60 000 euroa"

Martti Remes viihtyy edelleen asutustilalla Sallan Vallovaarassa, sillä naapuriapu toimii ja sisarukset ja ystävät poikkeavat usein.

Katja Palmqvist

Sallan Vallovaarassa Martti Remeksen isännöimällä vastiketilalla lämpiää sauna. Naapurit ja kylän miehet auttavat lämmityksessä joka toinen päivä, sillä isäntä on joutunut luopumaan arkiaskareistaan näön huonontuessa 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Kotihoito käy tuomassa ruoan ja sisarukset poikkeavat useasti.

Poikamiehen päivät kuluvat useasti matkailijoiden parissa Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla, missä mies tunnetaan värikkäistä jutuistaan, mutta myös Mannerheim-ristin ritari Olli Remeksen poikana.

Isänsä Mannerheim-ristin, mitalin ja pokaalin hän on lahjoittanut museolle.

–Ovat ihmetelleet, että miksi en ole myynyt, kun korkein tarjous oli 60 000 euroa, mutta ei päämaja ole niitä jakanut muitakaan mitaleita sen vuoksi, että perikunnat niitä myy.

Tilan lumityöt tehdään nykyään yhteisvoimin, mutta vielä 90-luvulla Keminniemen Erän kunniapuheenjohtaja kulki metsällä ja harrasti ammuntaa aliupseeriyhdistyksessä. Remes toimi Lapin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksessä ja sitoi vuosikymmenten aikana satoja seppeleitä.

Sallassa hän kuljetti taksillaan kyläläisten lisäksi niin sotasankareita kuin huippu-urheilijoitakin, joten Pohjois-Suomen tiet tulivat tutuiksi nuorena.

Katja Palmqvist
Sallan Kuolajärven sairasmaja, jossa Martti Remes syntyi heinäkuussa 1938.

Sallan Kuolajärven sairasmaja, jossa Martti Remes syntyi heinäkuussa 1938.

Palkinnot katosivat sodassa

Varusmiespalveluksensa Remes suoritti Oulussa autopataljoonassa. Porkkala oli palautettu edellisenä vuonna 1956, ja lähellä olikin, ettei hän päätynyt seuraamaan isänsä jalanjälkiä Rajavartiolaitokseen.

–Isä oli varusmiehenä Savon Prikaatissa, mutta siirtyi Rajavartiolaitokseen ja Sallan Vuorikylään vuoden 1936 alussa.

Vanhemmat tapasivat toisensa kaupassa, jota Remeksen äiti Eine hoiti Vuorikylässä. Olli oli jo tuolloin julkisuuden henkilö, tunnettu mestarihiihtäjä ja sotilas. Saksan Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa 1936 joukkue sai sotilaspartiohiihdossa hopeaa, mutta parhaaksi saavutukseksi jäi pronssi MM-hiihdoissa Ruotsin Sollefteåssa 1934.

Talvisodan sytyttyä Eine nappasi mukaansa yksivuotiaan Martin ja lähti evakkoon Ollin kotipaikkakunnalle Vieremään.

–Isän palkintoja oli kerätty valmiiksi, mutta nyytti oli äidille liian painava, joten ne paloivat talon mukana.

Sollefteån pokaali oli sattumalta lainassa, joten se säästyi.

Olli Remes toimi talvisodassa hiihtopartio-osaston johtajana Sallan rintamalla Erillinen pataljoona 17:ssä ja sai ylennyksen vänrikiksi. Tankkien tunkeutuessa joulukuussa 1939 Sallassa Porttoaavan yli hän kunnostautui tuhoamalla panssarivaunun käsikranaattinipulla.

–Tampion alapuolella oli kolme panssaria tekemässä tuhoja, ja hän tuhosi yhden Ruoko-ojan kohdalla, Remes kertoo.

Päivä rauhantulon jälkeen keväällä 1940 syntyi Martille sisko Ulla. Olympiamitalin perhe sai takaisin pari vuosikymmentä myöhemmin Oiva Willamon puolisolta Annikki Kariniemi-Willamolta, mutta selityksiä ei seurannut mukana.

Punainen väri pannassa

Jatkosodan sytyttyä luutnantiksi kohonnut Olli Remes toimi partionjohtajana 46. Rajakomppaniassa. Vuosina 1941–42 hän muun muassa johti sissipartioita ja toimi komppanian päällikkönä haavoittuen neljästi.

Syyskuussa 1941 ylipäällikkö nimitti hänet Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numerolla 10.

–Isä ei ollut lähtenyt sinne päämajaan mitalia hakemaan, joten toivat sen Tolvantojärvelle kahden kuukauden kuluttua.

Viimeisin muisto Remeksellä on isästään joulun alla 1942.

–Muistan, kun isä oli viimeistä kertaa lomilla joulukuun alussa, joten mummon kanssa saatoimme hänet linja-autolle. Isä vilkutti meille.

Tarkka-ampuja osui Itä-Karjalan Krivillä kapteeniksi muutama päivä aiemmin ylennettyä Olli Remestä päähän uudenvuodenaattona 1942 noin kello 11. Remes kuoli matkalla joukkosidontapaikalta kenttäsairaalaan noin kello 15.

–Kerran tuli kyytiini mies, joka kysyi, että oletko Olli Remeksen poika. Vastattuani hän totesi, että isäs takia moni neuvostosotilas vuodatti verta turhaan.

Huumorintaju loppui siihen paikkaan ja Remes heitti matkustajan ulos.

–Kävin sitten nimismiehen luona selittämässä asian ja hän antoi minulle suullisen ulosheittoluvan, hän nauraa.

Punainen väri on edelleen pannassa, eikä hän hyväksy sitä edes pyykkinarussa.

Koti edelleen Vallovaarassa

Martti Remes seisoo kotipihallaan minuutin verran asennossa joka vuosi isänsä kuolinpäivänä. Sodan varjot kulkevat rinnalla, sillä hänet tunnettiin pitkään Mannerheim-ristin ritarin ja urheilusankarin poikana.

Perheen äiti hankki ritaripalkkiorahoilla talon Keminmaasta. Myöhemmin hän tutustui kauhajokelaiseen Toivo Virtaseen, talo myytiin ja perhe muutti Sallan Vallovaaraan vuonna 1947.

–Täällä oli vain metsää, mutta tiet oli tehty, Remes muistelee.

Katja Palmqvist
Olli Remeksen hopeinen olympiamitali partiohiihdosta Garmisch-Partenkirchenistä vuodelta 1936. Mitali paloi sodassa, löytyi myöhemmin, mutta vaati erikoiskäsittelyn ja oikaisun.

Olli Remeksen hopeinen olympiamitali partiohiihdosta Garmisch-Partenkirchenistä vuodelta 1936. Mitali paloi sodassa, löytyi myöhemmin, mutta vaati erikoiskäsittelyn ja oikaisun.

Martille ja Ullalle syntyi kolme sisarpuolta Saara-Helena, Hannu ja Anita. Äiti ja Toivo asuivat tilalla lähes elämänsä loppuun saakka. Nykyään Remes asuu talossa yksin.

–On ihmetelty, että vähään se on ihminen tyytyväinen kun tuolta kulun päältä nakataan tänne.

Katja Palmqvist
Olli Remeksen hautajaiset Vieremän kirkossa 31.1.1943. Arkkua saattamassa puoliso Eine Remes ja poika Martti Remes.

Olli Remeksen hautajaiset Vieremän kirkossa 31.1.1943. Arkkua saattamassa puoliso Eine Remes ja poika Martti Remes.

Lähteet: Järvinen, Lauri: Täyden kympin ritari Olli Remes, omakustanne, 2014. Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo.


Kommentit (1)

  • ek.

    Martti kuskas meitä kansakouln aikaan koulukyytejä Vallovaarassa.Rauhallinen mies.Joskus poikossa satuttiin samalle ladulle Kepanavaarassa ja meni ylämäkeen ku Mika Myllylä.Juoksi vielä muutama vuosi sitte parikymmentä kilometriä kirkolle kauppaan,melkein päivittäin,lähes sokeana.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös