Kolttasaamelainen kielen ja kulttuurin yhdistys Saa´mi Nue´tt ry ja Kolttien kyläkokous ovat yhteispäätöksellään valinneet elokuvantekijä Katja Gauriloffin vuoden koltaksi 2016 elokuvastaan Kuun metsän Kaisa.

"Elokuva on kolttayhteisölle hoitava ja yhdistävä kokemus", kiittää kolttien luottamusmies Tanja Sanila.

"Miten hiuskarvan varassa onkaan kansamme selviäminen ollut. Tätä emme saa unohtaa", kertoo Saa´mi Nue´tt ry:n puheenjohtaja Pauliina Feodoroff.

Valintaa perustellaan seuraavasti:

"14.8.1982 antoi Kolttien kyläkokous Sevettijärvellä suosituksen "kirjailija Robert Crottetin ja kolttien välisten suhteiden edelleen kehittämisestä järjestöjen ja yksityisten tai ryhmien taholta". Kyläkokous teki myös kolttien luottamusmies Matti Sverloffin johdolla päätöksen lähettää marjoja ja lihaa kirjailija Robert Crottetille "suhteiden lähentämiseksi ja kiinteyttämiseksi".

Lähes 30 vuotta myöhemmin on Katja Gauriloff vienyt oman kansansa kuin ensimmäistä kertaa elokuviin - kuin kokonainen taidemuoto avautuisi koko merkityksellisyydessään Katjan avatessa oman sukunsa yksityisintä koko heimoa koskettavaksi yhteiseksi.

Miten liikkuvan kuvan, vangitun ajan luonnoton magia saa luvan kanssa hämärtää unen ja valveen rajaa meidän luonnottomaksi käyneessä magiattomuudessamme. Elokuva kuiskii ajattomaksi kaapatun ajan takaa avainsanoja, lääkitseviä väläyksiä, naurahduksia, joista aavistaa kolttasaamelaisen naisen liian pitkään piilossa ollut sisäinen valtakunta.

Katja Gauriloffin Kuun metsän Kaisa on tekona rehabilitoiva eli kunnian palauttava: vaikka marjoja ja lihaa Crottetin eläessä hänelle lähetettiinkin, on aika muidenkin tietää työn mittavuus ja laajuus, jolla yksityishenkilö unessa kuulemansa kutsun velvoittamana pelasi meidän heimollemme vielä lisää aikaa, vielä lisää elämää, esti vääjäämättömältä näyttäneen poispyyhkäisyn historian tuuliin.

On myös aika muidenkin tietää Kaisa Taisia Gauriloffin voima, joka ulottui toiselle puolen Eurooppaa maailman palaessa ympärillä. Taisian perheen jättämä jälki Crottetiin oli niin vahva, kansakuntien raadellessa toinen toisiaan, ettei edes miljoonien muiden ihmisten hätä ja tarve jälleenrakennukseen ja toipumiseen voinut pois pyyhkiä tietoa Taisian perheen tavasta olla toisin, olla sovussa.

Ja onkin aika meidän itsemme ja muidenkin tietää, että niin vähän aikaa sitten meillä on ollut toimiva yhteisö. Yhteisö, joka on kestänyt toinen toistemme kommervenkit ja silti kyennyt elämään sopusoinnussa suhteessa maihimme, vesiimme ja toinen toisiimme. Paljon on pitänyt lyödä ennen kuin on menty rikki.

Katja Gauriloff palauttaa isomummonsa Taisia Gauriloffin siihen asemaan, joka kulttuurimme kantaäideillä kuuluu olla ja jota emme ikinä saa unohtaa. Katja kertoo Gauriloffien voimasta, kauneudentajusta, herkkyydestä, leikkisyydestä ja viisaudesta ollen itse isomummonsa vertainen tarinankutoja tässä ajassa ja sen keinoilla. Gauriloffit kutsuvat meitä lempeästi olemaan lempeitä, sävyisiä ja sopusointuisia maailman kanssa tavalla, joka on vastaansanomaton: tällaisia olemme aina olleet. Tämän muistaminen on puhdistavaa sekä elvyttävää, ja siksi Kolttien kyläkokouksen ja Saaʹmi Nueʹtt ry:n yhteispäätöksen mukaisesti Katja Gauriloff on vuoden koltta 2016."


Haluaisitko lukea lisää?

Tilaajana sinulle kuuluu koko verkkosisältömme. Kirjaudu sisään tai tilaa Lapin Kansa tästä.


Lue myös