Lukemisto

Juutuan rannalla Inarissa on menestyshotelli, jonka omistaja ei kaipaa lisää asiakkaita eikä Jäämeren rataa: "Meillä on jotain aivan erityistä"

Tilaajalle
Jussi Leinonen
Juutuan rannalla Inarissa on menestyshotelli, jonka omistaja ei kaipaa lisää asiakkaita eikä Jäämeren rataa: "Meillä on jotain aivan erityistä"

Kaisu Nikula ei usko siihen, että Lapin kesä nousisi talven veroiseksi matkailusesongiksi. – Mutta nykyistä enemmän siitä voi tulla, jos luontaisia vahvuuksia, omaleimaisuutta ja palvelujen laatua muistetaan vaalia.

Risto Pyykkö

Hotellin pihalla varttuneena Kaisu Nikula muistaa heidät jo lapsuudestaan.

Ranskalais-belgialaisen pariskunnan, joka ilmestyi Inariin ensi kertaa 1970-luvulla.

He tulivat lentäen Rovaniemelle, jatkoivat linja-autolla Inarin kirkonkylään ja asettuivat lomanviettoon silloiseen matkailuhotelliin Juutuanjoen törmälle.

Sama toistui vuosi vuoden jälkeen, lähes katkeamattomana perinteenä – kaikkiaan 38 kertaa.

Sitten mies varasi huoneen vain yhdelle. Ilman ennakkovaroitusta, avaamatta asiaa viestissään sen enempää.

Toisen polven hotelliyrittäjä Kaisu Nikula oli pudota tuoliltaan: mitä oli tapahtunut?

Vastaus selvisi ennen miehen saapumista. Vaimo oli sairastunut vakavasti, eikä hänestä ollut enää matkustamaan.

Mutta mies tuli muutaman kuukauden kuluttua, kuten oli luvannutkin, ja loppujen lopuksi yhdessä rakkaansa kanssa.

Kauniina kevätpäivänä hän vaelsi Pielpajärven 250 vuotta vanhalle erämaakirkolle, Inarijärven pohjoispuolelle.

Sinne, yhteisten muistojen maisemaan, hän laski vaimonsa tuhkat.

Hotellinomistaja ja -johtaja Kaisu Nikula kertaa tarinaa Kultahovinsa ikkunapöydässä. Kivenheiton päässä kuohuu Juutuan Alakoski.

Näissä maisemissa ei ole aivan mahdoton ymmärtää, miksi ranskalais-belgialainen pariskunta otti omakseen kaiken maailman lomakohteista juuri Inarin kylän.

– Vaikka tuntuuhan se vähän hullulta. Aivan niin kuin heidän kotinurkillaan Keski-Euroopassa ei olisi upeita paikkoja vieri vieressä, Kaisu Nikula sanoo.

– Silti he päättivät tulla aina tänne, ja minusta se on mieletön juttu koko alueelle. Meillä on jotain aivan erityistä.

Mutta mitä? Olisiko se jotain sellaista, josta muukin maakunta voisi ottaa oppia?

Kittilän ja Rovaniemen rinnalla Inari vetää Lapin matkailun menestystarinaa. Pelkästään viimeisen vuoden aikana kunnan alueelle on noussut hotellitasoista kapasiteettia useille sadoille yöpyjille.

Suurin osa Lapin matkailuyrittäjistä takoo 12 kuukauden tuloksensa neljän kuukauden aikana, joulukuusta maaliskuuhun.

Silloin rahaa kilisee kassaan niin paljon, että kesän voi kitkuttaa huoletta vaikka tappiolla – kuten useimmat tekevätkin.

(juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen)

Kaisu Nikula

Hotelli Kultahovin yrittäjä Inarissa yhdessä veljensä Heikin kanssa.

Syntynyt 1967.

Ensimmäinen koti Inarin matkailuhotellin pihapiirissä. Äiti Maija tuli Inariin hotellinjohtajaksi, isä Reino on Juutuanvuonon Morottajia.

Valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 2003. Teki folkloristiikan gradunsa inarinsaamelaisten etnisestä identiteetistä.

Perheeseen kuuluu englantilainen mies ja kaksi poikaa, jotka ovat molemmat käyneet inarinsaamenkielisen koulun.

Harrastaa muun muassa saamenkäsitöiden ja inarinsaamen opiskelua ja luonnossa liikkumista.

Jalkapalloseura Manchester Cityn innokas kannattaja.

Viime talvi rikkoi ennätykset monella mittarilla.

Lappiin tuli enemmän lentoja ja kansainvälisiä matkailijoita kuin koskaan. Miljoonien investointien jälkeen tarjolla oli enemmän vuodepaikkoja ja ohjelmapalveluita, ja entistä useampi yritys takoi suurempia voittoja.

Siinä tilanteessa moni ei jaksanut murehtia kesää ja sitä, että kuilu sesonkien välillä vain kasvaa, vaikka kesän tuotteistamisesta on puhuttu iät ja ajat.

Inarin Kultahovi on yksi poikkeuksista.

Sille kesä on sesonki siinä kuin talvi. Kaisu Nikula sanoo, että liikevaihdosta tulee kesäkuusta syyskuuhun kutakuinkin yhtä suuri osa kuin joulukuusta maaliskuuhun.

Yhteensummattuna se ei ole vähän. Viime syksyyn päättyneellä tilikaudella liikevaihto nousi lähes 1,8 miljoonaan euroon. Voittoakin kertyi 277 000.

Ilmiö on tuttu Inarissa laajemminkin. Kesämatkailu elätti kirkonkylää paljon ennen kuin talvi "keksittiin".

Ehkä tämä on juuri oikea paikka kysyä, kuinka temppu tehdään. Miten Lapin matkailukesästä voisi tulla talven veroinen, tai ainakin melkein?

Kaisu Nikulaa naurattaa. Eihän inarilaisten tarvitse tehdä mitään! Vahvuudet on luontojaan luotu, eivät siirrettävissä.

– Hieno luonto, upeat vesistöt ja oivallinen sijainti varsinkin niille, jotka ovat menossa Jäämerelle ja tulossa sieltä, hän listaa valtteja.

– Onhan näitä maisemia kivempi katsella kesällä kuin laskettelurinnettä Levillä.

Kaksi kylän hotelleista on kivenheiton päässä Inarijärvestä, Kultahovin pihallekin se melkein näkyy.

Mutta olisiko silti jotain, jonka Kaisu Nikula ja yrityskumppanina oleva veli Heikki Nikula haluaisivat jakaa muillekin?

On, ja sitä varten pitää katsoa vähän taaksepäin.

Alakosken rannalla olemme Lapin matkailun syntysijoilla.

Kun Suomen Matkailijayhdistys aloitti tontilla vuonna 1937, se oli vasta toinen Lapissa hotelliksi nimetty: Pohjanhovi oli avannut Rovaniemellä edellisvuotena. Sitä ennen yhdistyksellä oli ollut liuta matkailumajoja Inarissa ja Petsamossa.

Toki Juutualla oli nähty ulkomaisia vieraita jo paljon ennen hotellia: kalastusmatkailijoita jahtaamassa Inarijärvestä kudulle nousevia taimenia.

Lapin sodan raunioille nousi 1956 uusi hotellirakennus, jota nuori Maija Herzberg alkoi johtaa kymmenen vuotta myöhemmin. Neidistä tuli pian rouva Nikula ja vuonna 1986 hotellin omistaja pariksi vuosikymmeneksi, ennen kuin lapset Kaisu ja Heikki ottivat vastuun laajennetusta Kultahovista.

Nyt majoituspaikkoja on 95 – Kaisu Nikulan mielestä "juuri sopivasti".

Kultahovillakin olisi tonttia, rakennusoikeutta ja hyvien vuosien jäljiltä kassassa rahaa laajentaa, mutta sellaista hotellinpitäjät eivät edes suunnittele.

– Tämä on meidän näköisemme. Juuri sopivan kokoinen, Kaisu Nikula sanoo.

– Ei pidä ymmärtää väärin, mutta en halua lisää asiakkaita.

Hän ei katso vinoon niitä, jotka haluavat ja investoivat siihen miljoonia.

– Kukin tavallaan, ei siinä mitään. Mehän olemme Heikin kanssa jahkailijoita, joilla menee ainakin kolme vuotta yhtä isompaa siirtoa miettiessä.

Toki hän myöntää olevansa "pikkuisen huolissaan" siitä huumasta, jossa Lapin matkailu nyt elää.

– Muistetaanko ja jaksetaanko varmistaa, että laatu, omaleimaisuus, viihtyvyys ja luonto säilyvät? Niiden vuoksi tänne tullaan, ei tusinatuotteiden.

Suin surminkaaan Nikula ei kaipaa Inariin massoja, eikä Jäämeren rataa: "Mihin me panisimme ne 500 ihmistä, jotka astuisivat Inarin asemalle?" Yhtä vähän hän haluaa Inarin rannoille hotelliketjuja tai uusia yrittäjiä, joilla ei ole alueelle vanhastaan siteitä eikä ymmärrystä toimintaympäristöstä.

– Minusta on äärimmäisen tärkeää, että paikalliset suhtautuvat toimintaamme myönteisesti ja välit säilyvät joka suuntaan. Matkailu on kuitenkin vain yksi maankäyttäjä.

Jos ei kerran uusiin seiniin, mihin Kaisu Nikula haluaisi sijoittaa?

Henkisiin investointeihin, hän kuvailee.

Eniten yöpyjiä tulee Sveitsistä ja Saksasta. Hotellia Keski-Euroopassa markkinoivista matkatoimistoista vanhimmat ovat olleet yhteistyökumppaneita 1970-luvulta.

– Asiakkaat tykkäävät siitä, mitä me olemme nyt. Hyvin luotettava, vähän pienempi ja vähän intiimimpi paikka, jossa henkilökunta oppii tuntemaan vieraat nimeltä.

– Sitä tunnelmaa haluamme vaalia.

Vähintään yhtä tärkeää on se, mitä Kultahovi on ollut.

Toinen polvi on nostanut pitkän tarinan ja perinteet entistä enemmän näkyville.

Kuvat ja esineet hotellin seinillä ja vitriineissä kertovat kullankaivajista, saamelaisuudesta, kalastajista ja kuningasvierailuista.

Lähes 50 vuotta sitten otetussa kuvassa kaksivuotias Kaisu Nikula ojentaa lapinpukuun sonnustautuneena kukkia Belgian kuningattarelle Fabiolalle. Hotellin johtajatar luovutti kuningasparille asuntonsa. Sinne Kaisu Nikula livahti luontevasti vieraiden perässä – omaan kotiinsa – ja mutusti pian makkaraa kuningas Baudouinin polvella.

Hotellin vanha osa on kunnostettu inarinsaamelaisin sävyin: yhdessä kerroksessa on keltaista, toisessa musta-vihreää, käytävällä punaista.

Huonekaluissa on samoja suomalaisia klassikoita, joilla hotellia kalustettiin jo 1930-luvulla. Keittiö käyttää modernisti sitä mikä löytyy läheltä: Inarin siikaa ja haukea, maarianheinää, väinönputkea, poronverta, -kieltä, -sydäntä ja -maksaa.

Jussi Leinonen
Pohjoismainen ravintola-opas White Guide on listannut Kaisu ja Heikki Nikulan Kultahovin ravintolan Suomen parhaiden joukkoon. Raaka-aineet ovat läheltä, kalusteet menneiltä vuosikymmeniltä: suomalaista muotoilua ajan henkeen kunnostettuina.

Pohjoismainen ravintola-opas White Guide on listannut Kaisu ja Heikki Nikulan Kultahovin ravintolan Suomen parhaiden joukkoon. Raaka-aineet ovat läheltä, kalusteet menneiltä vuosikymmeniltä: suomalaista muotoilua ajan henkeen kunnostettuina.

Tarinaa ei ole tarvinnut keksiä. Se on suoraan paikan historiaa ja identiteettiä – vahvasti myös Kaisu Nikulan.

Hän kävi taannoin opiskelemassa etelässä varmistuakseen, että haluaa asua nimenomaan Inarissa.

– Oli pakko päästä takaisin. Tämä on minulle henkinen koti, jonka kulttuurissa ja luonnossa tykkään elää ja tehdä töitä.

Jotain siitä tunteesta hän toivoo välittävänsä vieraille.

– Ihan samoja asioita, jotka ovat meillekin tärkeitä, kannattaa tarjota matkailijoille. Aitoja juttuja.

Yksi niistä on kiertänyt juuri Otsamotunturin ylle.

Kello kärkkyy iltakahdeksaa. Sen merkiksi aurinko paistaa lännestä – korkealta. Täällä se laskee seuraavan kerran 23. heinäkuuta.

Kaisu Nikula tunnustautuu kesäöiden ihmiseksi.

– Oranssin sävyt hehkuvat joka paikassa, ja ilma tuoksuu erilaiselta. Onhan se hienoa.

Olisiko keskiyön auringosta samaan kuin revontulistakin, yhden vuodenajan varmaksi vetonaulaksi?

Olisi ja ei, hotelliyrittäjä vastaa.

– Yötön yö on luonnonilmiönä erikoinen siinä kuin revontuletkin, mutta tuotteistettavissa vaikeammin.

Lokakuusta maaliskuuhun Kultahovinkin asiakkaita viedään johdetuille retkille, sivuun katuvaloista, ja opastetaan kuvaamaan revontulia vaikka kädestä pitäen.

Keskiyön aurinko on sellaiseen "pikkuisen liian helppo", Nikula miettii.

– Kun kävelee hotellihuoneesta tuohon pihalle tai kylälle, se on heti siinä, kaikkien nähtävissä. Sellaisesta on vaikea periä mitään.

Nikulan silmin kesämatkailija on myös paljon omatoimisempi kuin talvella tuleva. Kun ei ole pakkasta, ei lunta eikä jäätä, matkailija voi kokea olonsa turvallisemmaksi ihan omin päin, kaipaamatta oppaita.

Kyse on myös tavasta käyttää rahaa.

Kaisu Nikulan mukaan Kultahoviin talvella tuleva asiakas viettää Lapissa muutaman päivän ja on valmis panostamaan jokaiseen. Kun sama ihminen lentää kesällä Lappiin, hän vuokraa usein auton ja ajelee pohjoisessa parikin viikkoa – kierrellen paikasta toiseen.

– Ei heille voi silloin myydä kahta ohjelmaa päivässä, kuten talvella. Ei sellaista kestäisi kenenkään budjetti.

Senkin vuoksi Nikula pitää alan elinehtona, että matkailijoille myytävät palvelut ovat varmasti hintansa arvoisia.

– Mekin yritämme viilata tuotteitamme entistä paremmiksi ja haluttavammiksi. Silloin sen voi antaa näkyä myös hinnassa. Kasvu voi tulla sieltäkin, ei vain uusista asiakkaista.

Oli kesä tai talvi, Nikula patistaa lappilaisia muistamaan, että paikalliset itsestäänselvyydet voivat olla matkailijalle huikeita.

– Jossain Disneyworldissa tehdään sadoilla miljoonilla satumaailmaa. Meillä se on täällä aivan ilmaiseksi, luonnon luomana – vaikkapa keskiyön auringossa tai ensilumen peittäessä maisemaa. Se pitää vain osata tarjota.

Läheskään aina se ei ole helppoa, ei edes Inarissa.

Silloin Nikula saattaa ajatella ranskalais-belgialaista pariskuntaa, joka rakastui maisemaan niin että halusi viettää siellä lomansa kymmenien vuosien ajan. Se on vielä painavampi palaute kuin viisi tähteä netin hotellisivustolla.

Ja kyllä, tärkeä nimi löytyy taas Kultahovin varauskirjasta. Leskimies tulee Inariin jälleen ensi keväänä.


Lue myös nämä


Kommentit (6)

  • Nimetön

    Hienoa etä on yrittäjiä jotka haluavat säilyttää jotain ainutlaatuista. Massamatkailu ja peräkkäin kävely kiireellä paikasta toisen nähtävyyden pariin ei ole kohta enää edes trendikästä. Jokainen kiireessä elävä ihminen rakastaa rauhaa ja alkuperäisyyttä sekä paikkaa joka haluaa toimia ekologisesti. Kiitos että löytyy näin hieno paikka Inarista!

  • Raataja

    Entäs kun ne vanhat hyvät asiakkaat loppuvat, eikä uusia haluta? Voipi olla että näivettyypi koko touhu.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös