Lukemisto

Eino Aho on kerännyt vihkoihinsa kaikki RoPS:n ottelut 50 vuoden ajan – paitsi yhtä

Uusintajuttu, julkaistu ensimmäisen kerran 19.9.2015

Jussi Leinonen
Eino Ahon leikekirjat kätkevät RoPS:n edustusjoukkueen kaikki ottelut 50 vuoden ajalta. Paitsi yhtä, jonka puuttuminen on ollut mysteeri.

Eino Ahon leikekirjat kätkevät RoPS:n edustusjoukkueen kaikki ottelut 50 vuoden ajalta. Paitsi yhtä, jonka puuttuminen on ollut mysteeri.

Risto Pyykkö

Siniseen kaulahuiviin sonnustautunut Eino Aho astuu Lapin Kansan arkistoon ja nuuhkaisee sierainten täydeltä.

Tuoksu on tuttu, eikä tulija voi pidätellä hymyään.

– Vanhoissa lehdissä on aivan oma arominsa, Aho tuumii ja antaa kaihoavan katseensa kiertää lehtihyllyjä, joita seisoo kahdella seinällä lattiasta kattoon.

Tuolla jossain se lymyää.

Aho on ollut Rovaniemen Palloseuran kannattaja 1950-luvun lopulta asti. Lähes yhtä kauan, vuodesta 1969, hän on saksinut ja liimannut talteen kaikki edustusjoukkueesta kertovat jutut, joita Lapin Kansa on julkaissut.

Paitsi yhtä. Sitä, joka kertoi RoPS:n ja Murmanskin ystävyysottelusta Rovaniemellä yli neljä vuosikymmentä sitten.

Asia on vaivannut siitä lähtien.

– Se pelattiin 1971 tai 1972. Muistan ottelun, mutten ymmärrä, miksi se jäi aikanaan leikkaamatta talteen, Aho harmittelee.

Sitten hän pyyhkäisee silmälasejaan, puhaltaa kämmeniinsä ja avaa ensimmäisen lehtikirjan. Löytyisikö palanen, joka tekisi kokoelmasta täydellisen?

Sahanperän ainoa pallo

Kaikki alkoi tingasta.

Eino Aho päätyi parikymppisenä töihin Rovaniemen kaupungin kopio- ja karttalaitokselle. Siellä puhuttiin jalkapallosta, paljon ja suurin kirjaimin.

– Aina oli menossa joku väittely, paljonko peli oli joskus taannoin päättynyt ja kuka oli tehnyt maalin.

Kiivain kiista saattoi laueta soitolla Lapin Kansaan, jossa tulos kaivettiin vanhoista lehdistä.

Sitten Aho alkoi leikellä itse talteen kaikki edustusjoukkuetta koskevat jutut ja liimasi ne kannelliseen vihkoonsa, yksi kerrallaan.

– Ajattelin, että loppuu se ainainen tinkaaminen.

Ja loppui. Nyt vihkoja on 47, noin yksi joka vuodelta, ja lisää tulee.

Tosin keräilijää harmittaa, että suurikokoisia vihkoja ei ole saatavana enää 40-sivuisena, vaan puolta pienempinä.

– Lopettivat isompien valmistuksen. Siksi olen nitonut vihkoihin sivuja itse lisää. Ruutuvihkojahan olisi, mutta se ei ole sama asia. Taustan pitää olla puhdas.

Aho ei pelannut koskaan itse, mitä nyt lapsuusvuosina pihoilla, ensin Sahanperällä ja myöhemmin Rantavitikalla.

Jälleenrakentavalla Rovaniemellä riitti pelikavereita, mutta ei -kamppeita. Onneksi Ruotsi oli lähellä. Naapurinpoika Veikko Koivikko sai sieltä pallon siskonsa avustuksella.

Tuontipallo ilahdutti Sahanperän poikia aikansa, ennen kuin sille kävi huonosti.

– Lensi pelikentältä postiauton alle Ounasjoentielle ja räjähti, Aho muistelee.

Saarelan Ossi, jonka jalkaan pallo koski viimeksi, maksoi Veikolle hyvitystä kokonaisen markan.

Ahon lapsuudenkoti oli Kiistalan talon pikkupuolella.

Ajan mittaan siitä pihasta kasvoi RoPS:lle kaksi runkomiestä, Jouko ja Pentti Kiistala. Tosin veljeksistä tuli sinipaitoja vasta mutkan kautta – ainakin Eino Ahon tunteman tarinan mukaan.

Sahanperältä moni valitsi urheiluseurakseen Työväen urheiluliittoon kuuluvan Rovaniemen Lapin. Sinne Kiistalan pojatkin olivat menossa, kavereiden imussa.

– Kun isä-Jalmari oli kuullut asiasta, hän oli hakenut pojat pois ja antanut vähän kurinpalautusta. Ja ostanut seuraavana päivänä RoPS:n verkkarit.

Jussi Leinonen

Lehtileike kertoo RoPS:n noususta 2. divisioonaan 1970. Ottelun yhteydessä palkittiin konkaripelaaja Asko Winberg, jonka ansiosta Eino Ahosta ja monesta muusta tuli RoPS:n kannattaja.

Rakkaus koetuksella monta kertaa

"Rakastan sinua, RoPS!"

Niin Aho on kirjoittanut leikkeeseen, jonka hän on liimannut vihkoonsa 5. lokakuuta 1980. RoPS oli juuri noussut ensi kertaa kotimaiseen pääsarjaan.

Nyt omakätinen merkintä hymyilyttää.

– Joskus tulee otettua vähän turhan vakavasti. Eihän tämä ole kuin urheilua.

Innostuksestaan hän siunaa mittaporukkaa, johon pääsi kesätöihin 15-vuotiaana. Mittapoikia opastanut Asko Winberg pelasi RoPS:ssa kolmella eri vuosikymmenellä, ennen kuin siirtyi valmennustöihin.

Kesän 1957 Aho kulki Winbergin kannoilla lähtemättömin jäljin.

– Siitä alkaen olen ollut RoPS:n kannattaja. Ja olen varmaan hautaan asti.

Suhdetta on koeteltu useammankin kerran.

Elokuussa 1995 RoPS oli kaatamassa Keskuskentällä porilaista FC Jazzia, joka kuului liigan kärkikastiin. Lopulta kotijoukkueen johto suli tasapeliksi.

Eino Aho lopetti 17 vuodeksi vierailut RoPS:n otteluissa.

– Mitta tuli vain täyteen. Liian moni peli oli menetetty viime hetkillä.

– Minä vihaan tappioita. Kaikenlaisia, mutta aivan erityisesti niitä, jotka hävitään lopussa käsittämättömiin nukahduksiin. Monesti tulee mieleen, onko se aina rehellistäkään.

Ei ole ollut.

Kevään korvalla 2011 paljastui vuosia jatkuneiden vilppipelien vyyhti. Aiheesta saksimiaan juttuja – ”ja niitä muuten riitti” – Aho ei liimannut samaan vihkoon kuin otteluraportteja, vaan omaansa.

– Ei siinä mustia kansia ole, mutta voisi kyllä olla, Aho sanoo ja puistelee vieläkin päätään sopupelisopalle, joka suisti RoPS:n liigasta vuodeksi Ykköseen.

– Höpöpelaajia olivat, sambialaiset sun muut.

Mutta kaiken se kestää, rakkaus.

Elokuussa 2012 Aho palasi Keskuskentälle todistamaan, kuinka RoPS rymisteli taas kohti liigaa.

– Kotka kaatui 3–0, Aleksandr Kokko maalasi kahdesti ja Manuel Rivera kerran. Sen jälkeen Rivera lähti muualle. Olisi saanut jäädäkin, sen verran pelimies.

Sittemmin Aho on seurannut suosikkejaan lähinnä tietokoneen ruudulta ja lehdistä, mitä nyt viime kaudeksi hommasi viiden lipun paketin.

– Kahdesti kävin, ja molemmilla kerroilla vastustaja iski lopussa, Aho manaa.

– Annoin lipuista loput vävypojalle ja sanoin, että mene sinä, niin vanha mies säästyy. Kun katsoo pelit netistä, ei tarvitse niin paljon noitua.

Anssi Jokiranta

Eino Aho on ollut RoPS:n kannattaja 1950-luvulta saakka.

Puuttuvan jutun arvoitus

Aho nostaa vuoden 1971 lehtikirjat takaisin hyllyyn.

Ei tärpännyt. RoPS:n ja Murmanskin kohtaamisesta ei löydy riviäkään.

Mutta entäpä 1972? Aho alkaa käännellä kellastuneita sivuja toiveikkaana.

Kemin Into näkyy voittaneen RoPS:n, ”taas kerran”.

– Into oli kauan oikea peikko, varsinkin kotikentällään, Aho muistelee.

– Kun RoPS lähti Kemiä kohti, niin Räihän kohdalla tahtoi olla monella jo löröt housussa. Ja jos ei ollut, niin Kemissä oli, kun Tuomo Haapa pyöräytti pari maalia.

Ottelut vuosikymmenten takaa vilistävät silmissä. Sekin, kun Erkki Seppälä astui Keskuskentällä monttuun ja loukkasi jalkansa.

– Kun paareja ei ollut, niin irrotettiin pukukopin vessasta ovi. Sen päällä mies kannettiin autoon.

Siitä on tosin niin kauan, ettei leikettä ole edes Ahon kokoelmassa, jonka RoPS tarjoutui kerran ostamaan. Kauppoja ei tullut.

– Ei ole myytävänä, Aho kuittaa.

– Enkä minä tätä rahasta tee, tietenkään, vaan rakkaudesta. Ja keräilläänhän sitä tulitikkuaskin kansiakin.

Mutta se puuttuva juttu! Se on kaivellut vuosikaudet, Aho myöntää.

– Kolea päivä oli, ja Lapinaukealla pelattiin. Seisoin pukukoppien eteläpäädyssä.

– Murmanskin pojilla oli metalliset nappulat. Kiellettyjä olivat, mutta minkäpä niille silloin mahtoi.

Pöydällä on vielä lehtikansio toukokuulta 1972. Se on tavallista ohuempi. Sanomalehdet, muiden mukana Lapin Kansa, eivät ilmestyneet silloin pariin viikkoon, koska toimittajat lakkoilivat.

Ahon ilme kirkastuu. Hetkinen!

– Minullahan on sen vuoden kansiossa itse tehty sarjataulukko. Kun lehtiä ei tullut, laskin taulukon itse.

Kadonneen jutun metsästys on päättynyt. Tuloksetta, mutta onnellisesti.

Arkistosta lähtee helpottunut mies.

– Monesti olen noitunut, miten olen ollut niin huolimaton, etten ole saksinut juttua talteen. Mutta jospa sitä ei ole edes tehty? Niin sen täytyy olla.

Eino Aho

Syntyi Ylivieskassa 4. syyskuuta 1941.

Muutti perheensä mukana 5-vuotiaana Rovaniemelle, jossa on asunut siitä lähtien.

Työskenteli nuorempana mittamiehenä ja autonkuljettajana, ennen kuin sai vakituisen työn Rovaniemen kaupungin kopiolaitokselta 1963. Jäi seläkkeelle 2000.

Ei ole pelannut itse jalkapalloa kuin poikasena, mutta kannattanut ja seurannut RoPSia tiiviisti vuodesta 1957. Leikekirja edustusjoukkueesta alkaa vuodesta 1969. Harrastaa nikkarointia, mökkeilyä Misin Venejärvellä ja virvelikalastusta. Perheessä vaimo, 3 lasta ja kuusi lastenlasta.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös