Lukemisto

Arkistojuttu: Intiaanien muisto

Iriadamantit: Lainion inkkariajoista ovat jäljellä maatuvat majajäänteet ja tarinat, joita kukaan ei usko todeksi.Juttu julkaistu alun perin Lapin Kansassa 15.10.2011.

Pekka Aho
Arkistojuttu: Intiaanien muisto

Lainion intiaanit soittivat rumpuja. Kuva vuodelta 1994.

Petteri Holma

”Ei, sanoo Ylläs-Safarit Oy:n toimitusjohtaja Rami Kurtakko painokkaasti.

– Eiköhän se sivu ole käännetty lopullisesti.

Kurtakon torjunnan kohteena ovat intiaanit. Hän ei halua hyödyntää matkailuyrityksensä markkinoinnissa 20 vuoden takaisia tapahtumia.

Tuolloin joukko intiaaneja muutti safariyrityksen nykyisin omistaman Lainionkrouvin metsiin. He pystyttivät rakenteilla olleen matkailukeskuksen naapuriin gwam-kylän, jonka oli määrä elää luonnossa ja luonnosta.

Sittemmin kävi ilmi, etteivät intiaanit olleet intiaaneja, vaan keskieurooppalaisia, jotka eivät eläneet luonnosta, vaan ostoruoasta.

Paljastukset synnyttivät valtavan kohun ja ennen näkemättömän intiaanimediasodan, jonka jälkeen viimeistään jokainen suomalainen tiesi, missä on Lainio.

Eikä lumi- ja jäärakentamiseen erikoistunut kolarilaisfirma halua hyödyntää toiminnassaan tätä brändiä.

– Emme todellakaan aio veistää intiaanisulkia jäähotellimme seiniin, Kurtakko vakuuttaa.

Intiaanit tulivat Kittilän Lainioon marraskuussa 1991 Polartrio Oy:n kutsusta.

Yhtiö suunnitteli Lainiojokivarteen 2 000 vuodepaikan matkailukeskusta. Hanke tarvitsi julkisuutta, jota yrityksen omistajat – joukossa Rami Kurtakon isä Keijo Kurtakko – uskoivat saavansa uutta leiripaikkaa Lapista etsineen intiaaniheimon avulla.

Polartrio solmi micmac-heimona esiintyneen ryhmän kanssa maankäyttösopimuksen. Lähes 80-päinen sulkapääjoukko matkasi pohjoiseen.

Aluksi kaikki meni, kuten maanomistaja oli suunnitellut.

Intiaanit elivät gwameissaan ja kävivät iltaisin esiintymässä turisteille krouvissa. Media, tiedeyhteisö ja puoli Suomea hurmaantuivat mystisistä inkkareista, eivätkä tunteet jäähtyneet, vaikka intiaanien alkuperä paljastui pian keskieurooppalaiseksi ja heimonimi vaihtui iriadamantiksi.

Vahvatahtoinen, hypnoottinen ja älykkääksi kehuttu intiaanipäällikkö Apjoilno puhui jatkuvasti hulluja, mutta teki sen niin karismaattisesti, että oppineimmatkin – ja varsinkin he – olivat myytyjä.

Mies kutsui itseään maailman kansojen presidentiksi ja kolmen tutkinnon tohtoriksi. Hän kertoi aikeistaan rakentaa Lainioon maapallon keskus ja kutsua sinne 30 edustajaa jokaisesta, noin 11 000:sta maailman kansasta.

Suuren päällikön kertomana reilun 300 000 ihmisen Lapin-vaellus tuntui yhtä järkevältä ajatukselta kuin korottoman lainan Eko-pankki, Euroopan uusi, lainiolaiskeskeinen talousyhteisö sekä tulli- ja verovapaa eko-Lappi.

Pekka Aho
Iriadamant-yhteisö asui Lainiossa.

Iriadamant-yhteisö asui Lainiossa.

Leiri kesti pari valhetta, muttei useampia.

Pahin niistä oli se, että Apjoilno paljastui monikasvoiseksi lahkojohtajaksi ja etsintäkuulutetuksi mestarihuijariksi, jonka tekemiset kiinnostivat Interpolia.

Paljastukset johtivat intiaanisotaan, missä vastakkain olivat intiaanien palvojat ja inhoajat. Erikoista sodassa oli se, että palvojien joukossa oli runsaasti ns. akateemista väkeä, kun taas inhoajien ydinjoukko koostui viranomaisten lisäksi ns. tavallisesta kansasta.

Osa palvojista kävi kuumana. Pisimmälle meni vihreiden kansanedustaja, professori Eero Paloheimo, joka kuvaili lehtikirjoituksessaan intiaanien arvostelijoita paskiaisiksi.

Samoilla linjoilla olivat Helsingin yliopiston kulttuuriantropologian professori Matti Sarmela, Metsäntutkimuslaitoksen metsänhoidon professori Erkki Lähde ja ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä, jotka tuomitsivat intiaanien ”ajojahdin”. Sarmela työsti intiaaneja puolustaneen kirjan, muttei löytänyt kustantajaa teokselleen.

Media kääntyi nopeasti intiaaneja vastaan. Tiedotusvälineet työstivät uusia paljastuksia valeintiaaneista ja heidän päälliköstään, jonka syntilista kasvoi viikottain.

Lopulta Suomen valtio päätti karkottaa iriadamantit.

Pitkä taistelu päättyi syksyllä 1993, jolloin intiaanit katosivat maasta yhtä salaperäisesti kuin olivat tänne tulleetkin.

Pekka Aho
Elämäntapaintiaanit olivat aikansa suuri mediatapaus.

Elämäntapaintiaanit olivat aikansa suuri mediatapaus.

Rami Kurtakon äiti Ella Kurtakko johtaa vieraat Lainion metsiin. Leskirouva ei ole unohtanut 20 vuoden takaisia tapahtumia, eikä polkuja, joita pitkin intiaanikansa kulki toisinaan avojaloin jopa keskellä talvea.

– Polut ovat parasta, mitä joukko jätti jälkeensä. Olemme hyödyntäneet niitä ohjelmapalveluissa, hän kertoo.

Elämän yliopiston keskusaukio löytyy Vesikkovaaran rinteestä pienen jängän reunasta. Tosin paikkaa ei uskoisi enää yliopistoksi.

Jäljellä on kasa sammaloituneita gwam-tukipuita ja naruja, joita peittää jäkälä. Majan lattialla kasvaa männyntaimia.

Intiaanien piilo- ja ruoansäilytyspaikoiksi aikoinaan kaivamat kuopat ovat osittain sortuneet. Yhden montun reunaa koristaa metson rypy. Keskusaukion laidassa lojuu juurakkopino. Sen vieressä on kekomainen turvekasa: kasvimaa, jonka oli määrä tuottaa ruoka heimolle. Sitä keko ei koskaan tehnyt, mutta nyt se näyttäisi tuottavan puolukkaa. >

Elämän yliopisto oli Apjoilnon kuningasidea. Siitä piti tuleman 7-kerroksinen ja 35-metrinen gwam, jonka luentosalista käsin päällikön oli määrä julistaa rauha koko maailmaan.

Rakennustyö eteni kolmanteen kerrokseen, kun ranskalaisintiaani putosi ja katkaisi jalkansa. Hän ei mennyt sairaalaan, vaan piti jalassaan halkoa puoli vuotta.

Yliopiston rakentaminen keskeytyi, eikä sitä jatkettu koskaan.

Rituaali-gwamin jäännökset löytyvät jängän toiselta puolelta.

Tällä paikalla seisoi kaksi majaa, jotka yhdistyivät keskeltä toisiinsa. Tässä saivat alkunsa leirin lapset.

Intiaanikylän naiset ja miehet – kuten myös vieraat ja lapset – asuivat erillään toisistaan omissa leireissään, joilla oli välimatkaa pari, kolme kilometriä.

Naisten leiri oli nimeltään Astraal, miesten Boreal. Jälkimmäinen sijaitsi lähempänä pohjoisnapaa, miehistä keskusta, kun taas Astraal oli lähempänä etelänapaa, naiseuden aluetta.

Kun nainen halusi lapsen, hän otti yhteyden paitsi tulevaan isäehdokkaaseen myös päällikköön.

Apjoilnolla oli lapsenteossa ratkaiseva rooli. Hän otti yhteyden kosmokseen kutsuen kuolleen intiaanipäällikön tai jonkun muun merkkihenkilön hengen siitettävään lapseen.

Siitoshetkeä valvoi rituaali-gwamissa päällikön lisäksi joukko intiaaniveljiä, jotka eivät lopettaneet rummutusta hetkeksikään.

Pekka Aho
Kittilän intiaanileirillä lokakuussa 1992.

Kittilän intiaanileirillä lokakuussa 1992.

Ella Kurtakkoa naurattaa. Vanhat muistot palaavat mieleen.

Tosin osa muistoista on niin uskomattomia, että ulkopuolisen on vaikea uskoa niitä todeksi.

Intiaanikylän päällikkö ei asunut leirissä, vaan etupäässä lomamökissä. Vainoharhaisuudestaan tunnettu Apjoilno kantoi mukanaan usein mökin pihaharjaa, jolla hän pyyhki jälkensä sitä mukaan niitä syntyi.

– Eiköhän käydä vilkaisemassa vielä kärjellään seisova gwam, Kurtakko ehdottaa.

– Sen rakensi iso, ruma intiaani, joka asui majassaan yksin. Koska gwam oli nurinpäin, siinä ei ollut tulisijaa lainkaan. En tiedä, miten mies tarkeni siellä. No, ehkä hän kävi lämmittelemässä naapurissa.

Pekka Aho
Intiaaneilla oli omat asusteensa ja vaatteensa.

Intiaaneilla oli omat asusteensa ja vaatteensa.

Lainion intiaanit

Elokuu 1991 Oulun yliopiston professori, kansanedustaja Erkki Pulliainen kutsuu micmac-intiaaniryhmän Ruotsin Skellefteåsta Oulun Sanginjoelle toteuttamaan ESSOC-projektiaan. Ryhmä kertoo tulevansa Kanadasta, elävänsä kasviksilla ja tutkivansa luonnonmukaisen elämisen mahdollisuuksia pohjoisen metsissä 7 vuoden ajan mm. YK:n, Unescon ja Afrikan luontokonferenssin tuella.

Syyskuu 1991 Kanadan micmac-intiaanit irtisanoutuvat Oulun intiaaneista. Puhemiehenä esiintyvä Apjoilno nimeää ryhmän elno iriadamanteiksi, elämäntapaintiaaneiksi.

Lokakuu 1991 Iriadamantit muuttavat Kittilään. Pulliainen irtisanoutuu hankkeesta. Apjoilno tekee 7-vuotisen maankäyttösopimuksen Polartrio Oy:n kanssa.

Marraskuu 1991 Apjoilno kontrolloi mediaa kuvaus- ja kirjoituskielloilla. Yleisö pääsee leiriin maksusta.

Kesäkuu 1992 Polartrio Oy irtisanoo sopimuksen. Maanomistaja kertoo kuluttaneensa noin 500 000 markkaa 100 leiriläisen puu- ja jätehuoltoon, ruokaan, kuljetuksiin sekä vaatetukseen. Päällikkö esikuntineen pitää hallussaan muutamaa lomaosaketta.

Heinäkuu 1992 Kittilän nimismies Seppo Karkiala ei jatka leiriläisten maassaololupaa, vaan määrää leirin purettavaksi.

Lokakuu 1992 Iriadamantit pysyvät Lainiossa. Maanomistaja kutsuu leiriä ”Euroopan suurimmaksi huijaukseksi” ja yhteistyötä ”suureksi henkiseksi ja taloudelliseksi pettymykseksi”. Leirin luonnonmukaisuus on kupla. Väki noutaa ruoan autolla Ruotsista, maksaa ostoksensa rahalla, puhuu kännyköihin ja käy lomaosakkeissa suihkussa. Päällikön tiedemiesansiot ja taustajärjestöt ovat valhetta. Leiriläiset ovat pääosin Ranskasta, loput mm. Belgiasta, Espanjasta, Italiasta, Englannista, Kanadasta, Japanista, Ruotsista ja Suomesta.

Marraskuu 1992 Elno Iriadamant -tukiryhmä luovuttaa 7 000 ihmisen allekirjoittaman vetoomuksen intiaanien puolesta presidentti Mauno Koivistolle.

Tammikuu 1993 Ex-iriadamant kertoo leirielämästä, jota hallitsevat tiukat säännöt, yksityisyyden riisto ja aivopesu. Leiriläiset ovat katkaisseet yhteyden omaisiinsa ja luovuttaneet omaisuutensa Apjoilnolle.

Helmikuu 1993 Vihreä Lanka -lehti paljastaa Apjoilnon Ranskan ja Belgian poliisin etsimäksi huijariksi, joka on esiintynyt useilla nimillä. Ranskalainen lastenpelastusjärjestö UNADFI kertoo Ecoovie-lahkon liki 20-vuotisesta historiasta, jonka jäljiltä 40 ranskalaisperhettä etsii lapsiaan. Poliisi etsintäkuuluttaa päällikön, joka katoaa.

Maaliskuu 1993 Ranskalaispari etsii Lainiosta kahta kadonnutta, jo aikuista tytärtään. Leiriläiset estävät tapaamisen, lähtevät Kittilästä ja hajaantuvat eri puolille Suomea.

Heinäkuu 1993 Sisäasianministeriö karkottaa lahkon.

Syyskuu 1993 KHO vahvistaa päätöksen. Ruotsi ei halua iriadamanteja takaisin.

Marraskuu 1993 Viranomaiset toimittavat 56 passia Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Iriadamantit pakenevat linja-autossa Norjan kautta Italiaan, missä ryhmä hajoaa.

Maaliskuu 1996 Joukko Ecoovie-lahkolaisia tulee julkisuuteen tv-dokumentissa. He kertovat Lainion intiaanielämästä, jota leimasivat päällikön ylivalta, leiriläisten alistaminen, nälkä, kylmä ja ahdistus.

Mitä he ajattelivat intiaaneista 20 vuotta myöhemmin?

"Kysymyksessä oli taitavasti toteutettu näytelmä, joka perustui fiktioon. Vaikka he pelasivat oman, itsenäisen käsikirjoituksensa mukaan, näytelmän loppu oli silti huono juttu.”

Erkki Pulliainen

Oululainen ex-professori ja -kansanedustaja. Kutsui iriadamantit Suomeen 1991.

"Se oli hektistä ja jännittävää aikaa, hieno kokemus ja hauska kokeilu. En ole katunut sitä, että sain olla siinä mukana.

En usko huijausväitteisiin. Ketä he olisivat huijanneet ja kuka siitä olisi hyötynyt? Heillä oli vilpitön halu elää ihanteellista, luonnonmukaista elämää.

Vaikka meno ryöstäytyi lopussa hurjaksi, muistoni inkkarileiristä ovat etupäässä positiiviset. Tosin leiri veti puoleensa kaikenlaista vaihtoehtoväkeä ja muuta hurjaa jengiä, mikä sotki jonkin verran asioita.”

Mikko Marttila

Helsinkiläinen arkkitehti. Elno-Iriadamant-tukiyhdistyksen sihteeri ja Lainion alueen rantakaavan piirtäjä.

"Synnyttäminen tapahtui gwamissa keskitalven yönä. Keli oli kylmä, tuiskutti kovasti. Nuori mies soitti vieressä kitaraa ja lauloi ranskaksi. Se oli kaunista. Välillä hän heitti klapeja nuotioon. Napanuora katkaistiin kivellä.

Synnytykset menivät hyvin. Niistä jäi kaunis muisto. Olin mukana myös syntymäjuhlassa, missä lapsi sai isäkseen ja äidikseen 12 kummia.

Tarjosin syntymätodistuksia, mutta äidit kieltäytyivät siitä. Sanoivat, etteivät tarvitse sellaisia. Lähetin todistukset Ranskaan ja Sveitsiin 5–6 vuotta myöhemmin. Kuulin, että lapset tarvitsivat niitä päästäkseen kouluun.”

Eila Marjala

Kittilän kätilö. Oli mukana kahdessa synnytyksessä intiaanileirissä.

"Se oli lahko, joka pyrki saamaan yleisen hyväksynnän. Toiminta perustui petkutukseen.

Juttu on yhä urani ainutlaatuisin, mutta muisto on negatiivinen.

Leiri oli työ, jota jouduin hoitamaan yksin ilman tukea.

Olisin voinut toimia räväkämmin, siinä oli turhaa arkuutta. Pelkäsin, että teen jotakin väärin. Leiriläisillä oli takanaan vahvat tukijoukot.

En tavannut päällikköä koskaan, vaikka yritin monesti. Mies soitteli minulle, usein öisin, ja pyysi neuvonpitoon Ruotsin puolelle. En mennyt."

Seppo Karkiala

Kittilän ex-nimismies. Määräsi intiaanileirin purettavaksi.

"En muistele mennyttä pahalla. Purin harmistukseni jo silloin.

Joukko koostuu yksittäisistä ihmisistä, ja tässäkin joukossa oli muutama tosi ihana ihminen. Yhteyttä emme ole silti pitäneet.

En tiedä vieläkään sitä, mikä oli leirin todellinen tarkoitus. Se ei voinut olla kovin syvällinen, vaikka moni oli hurahtanut luonnon ehdoilla elämiseen tosissaan.

Se oli tiivis yhteisö, jonka jäsenille oli vaihdettu kasetti päähän.

Leiristä oli vaikea lähteä pois, sillä leiriläiset olivat kiinnittyneet yhteisöön sekä henkisesti että taloudellisesti.”

Ella Kurtakko

Kolarilainen yrittäjä. Polartrio Oy:n osakkaan Keijo Kurtakon vaimo.

"Päällimmäinen muisto on pettymys siitä, kun leiri lopetettiin. Se tehtiin hätiköidysti. Olisin suonut, että he olisivat saaneet jatkaa toimintaansa.

Intiaanit herättivät mielenkiintoa ympäri maailmaa.

Jos leiri olisi päässyt kehittymään, sillä olisi ollut mielettömät matkailulliset mahdollisuudet ei vain Lainiolle, vaan koko Lapille.

Suurin syy lopettamiseen oli ympäristön painostus. Päälliköstä tehtiin syyllinen.

Se oli sellainen kokemus, jota kukaan mukana ollut ei voi unohtaa koskaan. Muistan ikäni sen, kun istuimme iltaa tulilla 40 asteen pakkasessa. Siellä vallitsi välitön intiaanimeininki. Kuumat kivet kiersivät kädestä toiseen.”

Juhani Kähönen

Polartrio Oy:n osakas. Oli kolmesta osakkaasta ainoa, joka puolusti intiaaneja loppuun asti.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös