Kolumnit

Kolumni: Trump on osittain oikeassa – reaalipolitiikassa ydinnapin koolla on aina ollut väliä

Kolumni: Trump on osittain oikeassa – reaalipolitiikassa ydinnapin koolla on aina ollut väliä
Matti Posio

Donald Trump saa huutia aiheesta monessa asiassa. Yhdessä Trump on tavallaan oikeassakin: liberaalit, vasemmisto ja inhoreaktioinen media kauhistelevat myös hänen tavanomaisia toimiaan kuin ne olisivat mielipuolisia.

Kun Pohjois-Korean yksinvaltias Kim Jong-un esitti uudenvuodenpuheessaan järjettömiä ydinaseuhkauksia Yhdysvalloille, jostain syystä moni alkoi nimitellä Trumpia.

Kim julisti maallaan olevan ohjuksia, jotka kantavat kaikkialle Yhdysvaltoihin, ja että laukaisunappi on koko ajan hänen työpöydällään. Trump vastasi lapselliseen pullisteluun samalla mitalla:

"Voisiko joku hänen nääntyneestä ja nälkiintyneestä valtakoneistostaan ystävällisesti kertoa hänelle, että minullakin on ydinnappi ja että se on paljon isompi ja voimakkaampi kuin hänen, ja että se oikeasti toimii", Trump tviittasi.

Trump sai vastaansa tukun kauhistuneita julkisuuden henkilöitä. Kirjailija Stephen King tviittasi, että kyse on miesten kummalla on isompi -kisasta. Näyttelijätär Alyssa Milano piti kerskailua todella vaarallisena lausuntona Trumpilta. Toinen filmitähti Mia Farrow analysoi: "Hän haluaa sotaa."

Todellisuudessa juuri tässä tilanteessa Trump toimi niin kuin presidenttien tapana on.

Yhdysvaltain presidentit vähintään Theodore Rooseveltista lähtien ovat hyödyntäneet samaa keinoa: näyttäneet – ja myös käyttäneet – voimaa. Suurvaltojen kilpailussa on aika ajoin tapana viestittää, että asevoimaa ja vaikutusvaltaa on enemmän kuin vihollismailla. Ainoa uusi piirre on Trumpin Twitter-julkisuuden käyttö viestin välittämisessä.

Suurvaltojen asevoimien vertailu, nykykielellä nappien koolla kerskailu, on maailmanpolitiikan kova ydin.

Kansainvälisen politiikan teoriassa kilpailua ja konfliktia korostaa realistinen koulukunta. Realistien mukaan maailmannäyttämöllä tärkeimpiä pelureita ovat valtiot, ja ne toimivat oman turvallisuutensa, kansallisten etujensa ja valtataistelun ohjaamina – eivät kauniiden aatteiden.

Realistien haastajia kutsutaan idealisteiksi tai neutraalimmin liberaaleiksi. Liberaalit korostavat yhteistyötä valtioiden välillä ja monenkeskisiä toimijoita, kuten YK:ta.

Trump on äärimmäinen realisti. Yhdysvalloilla todellakin on isompi asepelote ja enemmän ystäviä maailmassa kuin hylkiövaltio Pohjois-Korealla. Ei siitä mihinkään pääse, eikä sen sanominen ääneen ole mitenkään tavatonta, vaikka Hollywoodin näyttelijöistä reaalipolitiikka tuntuu kovalta.

Yli sata vuotta sitten Teddy Roosevelt kehotti afrikkalaiseen sananlaskuun viitaten: "Puhu pehmeällä äänellä ja kanna isoa keppiä, niin pääset pitkälle". Ei Trumpin toiminta tästä niin kummoisesti eroa.

Kaiken lisäksi Pohjois-Korea näyttää vihdoinkin lämmittävän suhteitaan Etelä-Koreaan.

Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja.


Kommentit (1)

  • Trump realisti?

    Ollakseen realisti pitäisi omata realistinen kuva maailmasta. Trumpin kuva siitä tuntuu kuitenkin olevan suppea, virheellinen ja vainoharhainen. Yleensä presidenteiltä demookraattista valtioista on odotettu yleissivistystä, asioihin perehtumistä ja faktoissa pysymistä. Trump tuntuu kaivaneen aatetovereidensa kanssa syvän juoksuhaudan, mistä muuta maailman tarkastellaan rikkinäisen periskoopin avulla, milä todennäköisesti on hakattu ”järkeä päähän” jollekin toisinajattelevalle. Sellaisen periskoopin, jossa peilit ovat liikahtaneet, läpi tarkasteltu maailma siitä antaa aika vääristyneen kuvan.
    Ydinnapin koolla on tietysti väliä ja siksi ihmisillä on syytä ollakin huolissaan, jos henkilö, joka kantaa laukaisusalkkua, on holtiton yliherkkä kuumakalle. Ameriikan historiasta löytyy surullisin seurauksin päättynyttä uhoa, kuten esimerkiksi Vietnamin sodassa kuolleet 2 miljoonaa vietnamilaista siviiliä + kaikki muut kuolleet.
    En usko, että ihmiset, jotka ovat reakoineet Trumpin lausuntoihin Pohjois-Koreasta, olisivat eri mieltä siitä, että Pohjois-Korealle pitää kertoa realistiset seikat mahdollisen sodan kulusta Yhdysvaltoja kohtaan. Kysymys on siitä, kuinka asia kerrotaan.
    Jako realisteihin ja idealisteihin ei varmaankaan ole kolumnissa esitetyn mustavalkoista. Luulisin, että monet merkittävät johtajat niin kuin vaikuttajat yleensäkin ovat olleet kumpaakin. Idealismi ilman realististen seikkojen myöntämistä on haihattelua ja realismi ilman idealismia ei johtaisi koskaan muutoksiin. Ilman idealismia meillä ei olisi kulttuuria, tasa-arvoa, demokratiaa eikä itsenäisyyttä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös