Lukijalta
Mielipide

(Kom­ment­ti) Eläin­maail­mas­sa bi- ja ho­mo­sek­suaa­li­suus on normi

Oulu

Homo-käyttäytyminen on normi useimmille eläimille: Tutkijat tutkivat homoseksuaalisia tekoja 1500 eri lajissa - mukaanlukien ravut, käärmeet, apinat ja leijonat.

Seksiä kesäyössä.
Seksiä kesäyössä.
Kuva: Lukija

Eläinmaailmassa bi- ja homoseksuaalisuus on tavallista. Ensimmäiset kirjoitetut havainnot eläinten homoseksuaalisesta käyttäytymisestä ovat jo antiikin ajalta, kun Aristoteles kuvaili muun muassa koiraskyyhkysten parittelua.

Homoseksuaalisuutta ilmenee joutsenilla, koirilla, delfiineillä, lepakoilla, kirahveilla, sudenkorennoilla – ja listaa voisi jatkaa. Esimerkiksi Havaijilla esiintyvä albatrossilaji Laysan on tunnettu siitä, että noin 30 prosenttia linnuista muodostaa naarasparin. Nämä naaraslinnut parittelevat koiraan kanssa, minkä jälkeen ne palaavat pesimään toisen naaraan kanssa.

– Ei ole löydetty lajia, jossa homoseksuaalista käyttäytymistä ei olisi esiintynyt, lukuunottamatta lajeja, jotka eivät harrasta seksiä, kuten merisiilit ja kirvat, totesi Petter Bøckman vuonna 2004. Bøckman toimi tällöin eläinkunnan homoseksuaalisuuteen keskittyvän näyttelyn tieteellisenä neuvojana.

Joutsenista löytyy kuuluisia esimerkkejä ilmiöstä. Uudessa-Seelannissa Henry-joutsen ja Thomas-hanhi tulivat kuuluisaksi pitkästä 18 vuotta kestäneestä liitostaan, joka lopulta päättyi Thomasin kuolemaan vuonna 2017.

Suuren yleisön kiinnostuksen herätti myös viime vuonna Itävallassa asustellut koirasjoutsenpari, joka aggressiivisesti suojeli "munaansa". Kyseinen muna osoittautui lopulta muovikupiksi, mutta joutsenet kävivät sen lähelle tulleiden ihmisten päälle sellaisella raivolla, että ne piti siirtää toiseen lampeen ihmisten turvallisuuden vuoksi.

Lisääntyminen ei ole ainoa syy seksiin eläinkunnassakaan

Homoseksuaalisuus palvelee eläinkunnassa monenlaisia tarkoituksia aina alistumisen osoituksesta parisiteen muodostamiseen. Homoseksuaalisuuden on myös teorisoitu olevan lajin evoluution kannalta hyödyllistä.

Aiheen tutkiminen on ollut, ja on välillä edelleen, tabu. Tuohtumusta on omiaan aiheuttamaan muun muassa se, että eläinmaailmaan sovelletaan ihmiskunnan yhteisöjen omia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia normeja ja käsityksiä.

Ihmisten välisiä parisuhteita ei voi rinnastaa täysin eläinten välisiin – oli kyseessä sitten homo- tai heteropari. Tämän lisäksi eläinmaailmaa lähestytään usein hyvin lisääntymiskeskeisestä näkökulmasta.

Tosiasiassa eläimet, kuten ihmisetkin, harrastavat seksiä myös muista syistä. Tutkijat ovat esimerkiksi havainnoineet muita kädellisiä kuten gorilloita, simpansseja sekä makakeja, ja todenneet, että myös ne kokevat orgasmeja ihmisten tavoin.

– Nykyinen tietämättömyys biologiaan suhtautumisessa juontaa juurensa määrätietoiseen pyrkimykseen löytää homoseksuaalisuudelle, transsukupuolisuudelle, aseksuaalisuudelle ja muulle poikkeavalle heteroseksuaalisuudelle ‘syitä’, jotka perustuvat lisääntymiseen, kirjoittaa kanadalainen tutkija Bruce Bagemihl kirjassaan Biological Exuberance (1999).

Darwinilainen paradoksi

Kaikkien nykyaikaisten eläinten - mukaan lukien ihmiset - muinaiset esiesi-isät ovat saattaneet olla biseksuaaleja ja harjoittaa homoseksuaalia, eikä puhtaasti heteroseksuaaleja, kuten aiemmin ajateltiin, uusi tutkimus on paljastanut.

Homoseksuaalisuus eläimissä on laajalle levinnyttä, ja Jelen yliopiston uudet tutkimukset osoittavat, että se on voinut olla osa eläinten käyttäytymistä alusta alkaen. Tutkijat ovat tutkineet yli 1500 eri eläinlajin - mukaan lukien rapuja, käärmeitä, apinoita ja lehmiä - seksuaalista aktiivisuutta osana pyrkimyksiä selvittää, miksi homoseksuaalisuus jatkuu "siitä huolimatta, että sillä ei ole ilmeistä evoluutiohyötyä".

Tutkijoiden mielestä homoseksuaalinen käyttäytyminen oli sen sijaan, että se kehittyisi heteroseksuaalisuuden jälkeen, kuten aiemmin ajateltiin, osa varhaisinta DNA:ta.

"Jos sellaisessa monimuotoisessa lajien joukossa olisi havaittu muita piirteitä kuin homoseksuaalisuutta, se hyväksyttäisiin laajalti osana esi-isämme DNA:ta eikä myöhemmin kehittyneeksi", sanoo Julia Monk, tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja.

Monk sanoi, että historiallinen ehdotus "heteroseksuaalisuudesta yhteiskunnan normina" on estänyt ajatusta meistä kehittymästä biseksuaaliksi. Tutkijat ovat yrittäneet ratkaista "darwinilaisen paradoksin". Eli - miksi eläimet harjoittavat saman sukupuolen seksuaalista toimintaa, kun sillä ei ole selvää evoluutiohyötyä ja se voi johtaa lajin sukupuuttoon, jos kaikki lajien jäsenet harjoittavat sitä?

Yalen tutkijat uskovat, että heillä on nyt vastaus. He viittaavat siihen, että varhaisimmat eläin-esi-isämme käyttivät "kaikkia sukupuolia koskevaa syrjimätöntä seksuaalista käyttäytymistä" puhtaasti heteroseksuaalisen sukupuolen sijaan.

"Vaihtamalla linssiä, jonka kautta tutkimme eläinten seksuaalista käyttäytymistä, voimme hedelmällisemmin tutkia erilaisten seksuaalistrategioiden evoluutiohistoriaa", sanoo Monk.

Osana saman sukupuolen seksuaalista käyttäytymistä tehdyssä tutkimuksessa joukkue tutki mitään, mikä ei suoraan johda jälkeläisiin. Tähän sisältyi ne, jotka on suunnattu saman sukupuolen yksilöille, eri lajeille, kuolleille ruumiille, elottomille esineille ja itsensä stimulaatiolle. Aikaisemmat teoriat siitä, miksi homoseksuaalinen käyttäytyminen on jatkunut evoluution kautta, ovat väittäneet, että se johtuu virheellisestä identiteetistä, vankilavaikutuksesta, määräävästä asemasta ja sisäisestä seksuaalisesta konfliktista.

Monk ja hänen tiiminsä ehdottavat, että vaikka eri prosessit ovat muokanneet saman sukupuolen seksuaalisen käyttäytymisen jatkumista, sen alkuperää ei tarvitse selittää, koska se on aina ollut siellä. He sanovat, että heteroseksuaalinen käyttäytyminen on todennäköisesti "johdettu piirre", joka syntyi esi-lajien biseksuaalisesta luonteesta yhdessä homoseksuaalisen käyttäytymisen kanssa.

He sanovat, että tämä alkoi varhaisimmista monisoluisista liikkumattomista lajeista. Ryhmän mukaan todisteet heidän teorialtaan ovat osittain piikkinahkaisia lajeja, mukaan lukien meritähti, hauras tähti, merikurkki ja merisiili, jotka osoittavat biseksuaalia käyttäytymistä. Nämä lajit muistuttavat läheisesti esi-isien organismeja, joissa seksuaalinen käyttäytyminen kehittyi.

Koska lajien seksuaalista käyttäytymistä tutkitaan laajemmin homoseksuaalisesti ja biseksuaalinen käyttäytyminen tulee todennäköisesti olemaan yleisempi kuin lajit, jotka pelkästään harjoittavat heteroseksuaalista käyttäytymistä, tutkijat väittävät.

Homoseksuaalisuus luonteeltaan vaikuttaa vasta-intuitiiviselta, mutta sitä havaitaan monilla lajeilla ympäri maailmaa. Ei ole vielä olemassa hyväksyttyä selitystä, joka perustuu neurologisiin, kemiallisiin tai käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin, jotta voitaisiin selittää miksi jotkut eläimet ovat homoseksuaaleja ja toiset heteroseksuaaleja. Jotkut tutkijat väittävät, että se voi johtua altistumisesta kohdun testosteronitasoille. Tämä on edelleen kuuma keskustelun aihe, joka on vielä todistettava.

Kirjassa, jonka otsikko on: 'Homoseksuaalinen käyttäytyminen eläimissä: evoluutioperspektiivi', kirjoittaja, UCL: n professori tohtori Volker Sommer kirjoittaa: 'Valitun joukon lajeissa homoseksuaalinen aktiivisuus on laajalle levinnyttä ja tapahtuu tasolla, joka lähestyy tai joskus jopa ylittää heteroseksuaalin toiminnan.'

Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu monilla eläimillä, mukaan lukien: makakit, kääpiösimpanssit, delfiinit, orkat ja ihmiset. Jotkut tutkimukset väittävät, että homoseksuaalisuus voi olla yleinen, koska sitä esiintyy jopa 95 prosentilla kaikista eläinlajeista.

Lyhyesti

Homoseksuaalisuuden esiintyvyydestä luonteessa on kaksi pääkoulua

Yksi teoria väittää, että homoseksuaalisuus eläimissä ei tarvitse selitystä, sillä eläimet ovat homoseksuaaleja aivan yhtä luonnollisesti kuin heteroseksuaaleja. Vaikuttaa järjettömältä, että se selitettäisiin ominaisuutena, koska se haittaa kykyä lisääntyä suoraan, mutta monien mielestä se antaa yksilöille mahdollisuuden varmistaa, että heidän geneettinen aineistonsa välittyvät sukupolvien välillisesti, koska he pystyvät hoitamaan perheenjäseniään jälkeläisinä. Esimerkiksi auttamalla hoitamaan siskon jälkeläisiä.

Samanlainen käyttäytyminen, joka on omistettu suuren ryhmän "suuremmalle hyvälle", on havaittu useissa lajeissa. Esimerkiksi perheen suden laumassa vain yksi pari eläinrotuja - alfa ja beeta. Muut eläimet varmistavat pentueen suojan ja ruokinnan. Tämä antaa heidän geenimateriaalinsa siirtyä epäsuorasti seuraavalle sukupolvelle siskonsa, veljensä, äitinsä jne. kautta tai riippumatta siitä, mikä suhde voi olla.

Sama koulu kuitenkin koskee eläimiä, jotka ovat ylittäneet lisääntymisikänsä. Esimerkiksi naispuoliset norsut, jotka ovat liian vanhoja jälkeläisten saamiseksi. Heillä on edelleen ratkaiseva asema nuorten suojelemisessa. Matriarkka johtaa ryhmän ruokien, veden ja mahdollisten saalistajien jahtaajiin. Jotkut asiantuntijat väittävät, että samanlaista käsitettä voidaan soveltaa myös homoseksuaalisuuteen. Ilman kykyä lisääntyä suoraan, he pystyvät kuluttamaan energiaa hoitaessaan perheenjäsentensä jälkeläisiä.

Toinen teoria väittää, että homoseksuaalinen käyttäytyminen auttaa geenien onnistuneessa siirtämisessä pitkällä aikavälillä nuorten eläinten harjoittaessa pariutumistekniikoita ja tapoja houkutella vastakkaisen sukupuolen jäseniä. Homoseksuaalisuuden määrät eri lajeissa ovat edelleen tuntemattomia, koska meneillään olevassa tutkimuksessa löydetään enemmän vivahteita homoseksuaalisuuteen luonnossa. Sitä esiintyy edelleen useammissa lajeissa, mutta yksittäisten lajien homoseksuaalisuuden tasoa ei ole tutkittu riittävän hyvin voidakseen määrittää, onko homoseksuaalisuus yleistymässä.

Lähteet:
https://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-7698117/Ancient-ancestors-modern-animals-humans-bisexual.html
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/29/homoseksuaalisuus-on-elainmaailmassa-tavallista
Lorien ulkoasu -juttusarja on eläinasioiden dark side. Käsittelemme mm. eläinetiikkaa, seksuaalisuutta, syyllistämme lemmikinomistajia, tutustumme ruhojen hävittämiseen, muistelemme joukkotapaturmia ja kuuluisimpia pitkäaikaisvankeja.
Kommentti
Lemmikki – ystävä ja kumppani vai ihmisen vallan alle alistettu vanki?
Elisa Hernetkoski
Oulu

Moni lemmikin omistaja painii päivittäin syyllisyyden tunteen kanssa siitä, että koira tai kissa odottaa yksin kotona koko pitkän työpäivän ajan. Lemmikki on meille rakas ja haluamme sille parasta, mutta samaan aikaan suljemme sen itse määrittelemiemme rajojen sisään. Onko lemmikki ihmisen vanki?

Kello raksuttaa jo kahdeksatta tuntia hiljaisuutta. Pihalta kantautuu vaimeita ääniä. Hetki sitten ikkunan takana lenteli kärpänen, jonka vaimea surina havahdutti hereille kesken torkkujen. Käpälissä tuntuu viileänä lasi, jonka toiselle puolelle ei pääse. Suurin osa päivästä on mennyt torkkuessa, välillä sikiunessa. Mitähän keksisi? Koskahan ovi käy?

Lemmikin maailma rajautuu ihmisen rakentamien seinien sisälle. Mitä sen päässä mahtaa liikkua niinä pitkinä tunteina kun ihmiset ovat työssä, koulussa, poissa kotoa? Lemmikki ei tunne kelloa, mutta tunteeko se tuntien pituuden? Onko se yksinäinen?

Jos ihminen olisi lemmikin asemassa, hän olisi vanki.

– Kyllä sitä miettii, tunnustaa Kaisa-Inkeri Silonsaari, neljän kissan omistaja, ammatiltaan klinikkaeläintenhoitaja ja arvomaailmaltaan vegaani.

– Etenkin jos töiden jälkeen on vielä jotakin rientoja tai, jos mieheni ei ole menossa suoraan töistä kotiin, niin mietin, että no minä nyt ainakin menen sitten heti kotiin enkä kauppaan. Meidän kissat selvästi kaipaavat ihmistä. Kun tulen kotiin, ne joka kerta keskeyttävät sen mitä ovat tekemässä ja tulevat ovelle vastaan ja siinä puuhataan yhdessä niitten kanssa.

– Työpäivä on aika pitkä osa niiden valveillaoloaikaa. Reviiri on myös rajallinen, kun sitä vertaa villikissan maailmaan. Toki villikissan elämään liittyy vaarojakin, mutta mitä kaikkia virikkeitä tuolla ulkona olisikaan! Kyllähän ero sisäkissan elinympäristöön on huima.