Kaupallinen yhteistyö

Viikon sana: ”Maranata! Herramme, tule!”

Jos Jeesus tulisi tänään olisitko hereillä ottamassa hänet riemuiten vastaan?

Viikon sana: ”Maranata! Herramme, tule!”

Herättääkö ajatus Jeesukseen paluusta sinussa iloa vai pelkoa? Jos herättää pelkoa tai ahdistusta – sitä tunnetta ei tarvitse hävetä tai paeta – vaan se on hyvä tiedostaa ja pohtia sen syytä ja näin tulla lähemmäs uskonsa peruskysymyksiä ja elämänsä perusarvoja.

”Maranata! Herramme, tule!” (1 Kor. 16:22). Huudahdusta käyttivät ensimmäiset kristityt, mukaan lukien apostoli Paavali. Se oli eräänlainen lyhyt rukous tai uskontunnus, joka lausuttiin erityisesti jumalanpalveluksessa. Siinä kiteytyi alkukristittyjen perimmäinen usko ja toivo: Jeesus Kristus oli heidän Herransa, uskonsa kohde, jonka he odottivat pikaisesti palaavan. Heidän katseensa olivat jatkuvasti suunnattuina itään, Jeesuksen Kristuksen tulemuksen suuntaan. He valmistautuivat Herransa paluuseen, valvoivat.

Lienee totuudenmukaista sanoa, ettei Jeesuksen paluun odotus ole nykykirkossamme kovin muodikasta. Siitä puhuva leimataan pian lopunajalliseksi haihattelijaksi. Muttei valvominen pöhköyttä ole. Se on hereillä oloa omassa elämässään. Miten olla hereillä arjessa? Ensimmäinen asia on rukous. Mikä sitten onkaan kenenkin tyyli rukoilla, se ei ole tärkeää, vaan se, että rukoilee. Lutherilla oli sanojensa mukaan niin paljon tekemistä, ettei hän millään kyennyt hoitamaan kaikkea, ellei käyttänyt kolmea tuntia rukoukseen. Toinen tärkeä asia on luottamus johdatukseen; tänäänkin Jumalalla on hyvä suunnitelma minun ja sinun varallesi. Ja suurinta hyvyyttä on se, ettei meidän tarvitse pelätä Jeesuksen paluuta, koska Hän on jo elämämme aikana päästänyt meidät osaliiseksi ikuisesta elämästä ja armosta. Voit siis iloiten yhtyä rukoukseen: ”Maranata! Herramme, tule!”

Nona Lehtinen

Tornion seurakunnan vs. kappalainen


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös