Kaupallinen yhteistyö

Pienesti paras syy juhlaan

Torniossa on tehty päiväkerhotyötä jo 50 vuotta. Lapsityöstä vastaava pappi, Nona Lehtinen, kertoo tarinallisesti, mitä kaikkea lasten kanssa on puuhailtu.

Pienesti paras syy juhlaan

Makkaraa ja seikkailua "Ihan pihalla" -tapahtumassa.

Viikko 39 valkeni tavallisen oloisena, hieman molkkapoutaisena, perusmaanantaina saattoi joku pitää. Mutta jotain erityistä oli ilmassa. Edellisellä viikolla oli jo sipisty ja säntäilty touhukkaana Parasniemen seurakuntatalolla ja muuallakin Tornion seurakunnan toimipaikoissa. Jos silloin olisi joku kurkistanut päiväkerhon jälkeen sisään ikkunoista, olisi hän nähnyt iloisen ja innokkaan tohinan, jolla valmistauduttiin alkavaan juhlaan, tai juhlaviikkoon Tornion seurakunnan 50-vuotiaan päiväkerhotyön kunniaksi.

Päiväkerhotyö käynnistyi Torniossa aluksi talkoovoimin 1968. Tästä alusta oli pari vuotta sitten juttu Kirkkolaivassa nro. 20/2015. Menkäämme alun sijasta nyt suoraan pääasiaan, lapsiin ja juhliin. Juhlaviikko käynnistyi askartelun ja kirkkoseikkailun merkeissä. Askarteluilloissa riitti rapinaa ja säpinää, kun kymmenet perheet olivat tulleet näpertämään syyskoristeita pihlajanmarjoista tai linnoja ja rukoustauluja pahvista lastenohjaajien opastuksella. Kirkkoseikkailulla lapset saivat vanhempiensa kanssa etsiä aarretta Karungin kirkosta sillä aikaa, kun seurakuntatalolla askarreltiin Tiinan ja kumppaneiden kanssa. Ja kalliin aarteen he löysivätkin! Ei se kuitenkaan ollut Esan eikä Nonan aarre, vaikka olivatkin sen kirkkoon kätkeneet.

Pihakemuthan ovat mitä kivoin juttu! Niinpä tiistaina juhlat jatkuivat Parasniemen Pappilan pihapiirissä. Ensin paistettiin makkaraa ja sitten Sarin ja Elinan laatimalla rastiradalla tulivat tutuiksi Suomen kansalliseläimet leikkimielisen kisailun ja visailun kautta. Pihapartyihin oli liittynyt myös ystävällinen Nalle-karhu, jolla oli aivan kuin lastenohjaaja Marikan ääni. Lopuksi sai punoa oman toiveensa rukousryijyyn ja sitten vielä maistella Tuulan paistamia herkullisia vohveleita – nam,nam,nam. Vohveleista taisi pitää myös paikalle loikkinut Pupu-Jussiina, joka kummasti muistutti lastenohjaaja Sirkkaa.

Juhliin kuuluu aina myös hyvä musiikki. Niinpä lauluillasta haettiin keskiviikkona vähän jalan vipatusta ja käsien taputusta ja tunnelmaa. Tutut lastenvirret ja laululeikit kanttoreittemme Timon ja Katjan säestämänä loivat iloa, eloa ja juhlantuntua.

Jokainen lapsi ansaitsee kutsun linnanjuhliin, onhan hän suuri ihme ja kallis aarre, esikuvallinen taivaanvaltakuntalainen. Niinpä torstaina oli Parasniemen seurakuntatalo laitettu kuninkaalliseen kuntoon. Siitä oli tullut linna, lasten juhlien valtakunnansali. Siellä prinsessat ja prinssit saivat tehdä itselleen Marjutin pajassa oman kruunun, sai käydä pelottelemassa itseään Sirkan ideoimassa tyrmätunnelissa, tutustuttiin prinsessa Esteriin nyt eläkkeelle jääneen lastenohjaaja Tuulan tarinakammarissa, ja kuultiin kuinka ihmeellisesti Jumala lapsiaan siunaakaan. Herkkutorilta nälkäinen juhlaväki sai vatsantäytettä Sarin ja Tuulan iloisesti tarjoilemana. Mutta kuka oli se kissa kirkonnaakan seurassa? Ja löysiköhän Linnan paroni, kovin Mareenan näköinen, viereensä prinsessaa juhlista? Entä saiko noita lumottua itselleen luvan kruunun tekoon? Mutta, voi kuinka iloisia ilmeitä syttyi loistamaan, kun Ilmapallomies taikoi juhlijoille perhosia, pokemoneja, miekkoja ja päähineitä. Tätä ihmemiestä linnanjuhlissa muistellaan yhä. Olkoon onnenpallo hänen matkassaan seikkailusta seuraavassakin.

Perjantaina vietettiin ensimmäistä valtakunnallista vauvanpäivää. Sen kunniaksi lyhyt, mutta sitäkin komiampi vaunukulkue aloitti vauvakirkonmenot. Körö, körö kirkkoon mentiin ja käsikädessä iloittiin ja Jumalan siunausta pyydettiin. Pieni vauvakin osaa Jumalaa ylistää! Kirkon jälkeen oli hyvä lähteä lauantaiksi lepäämään, jotta sunnuntaina jaksaisi taas juhlia.

Mikkelinpäivän perhekirkkoon kokoonnuimme viettämään seurakunnan yhteistä juhlaa, jumalanpalvelusta, joka huipensi samalla päiväkerhotyön juhlaviikon. Yhteisen juhlan tehdäksemme, rakensimme jumalanpalveluksen alussa kaikenikäiset yhdessä alttarin. Laulettiin lastenvirsiä, kuunneltiin kerolaisten laulua, kuultiin Jumalan sanaa, vietettiin juhlaa, ja sen lopuksi kajahti onnittelu- ja siunauslaulu Tornion päiväkerhotyölle. Onnea ja siunausta 50-vuotiaalle! Eikä ikä paina, ei, tule sinäkin mukaan, hip hei!


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös