Mitä muutoksia sosiaali- ja terveydenhuolto kaipaa? ”Ennaltaehkäisevän hoitotyön lisäksi erityisesti vanhusten hoitoon on panostettava” - Lapin Kansa

Kaupallinen yhteistyö

Mitä muutoksia sosiaali- ja terveydenhuolto kaipaa? ”Ennaltaehkäisevän hoitotyön lisäksi erityisesti vanhusten hoitoon on panostettava”

Suvimaria Saarenpään, Sari Auvisen ja Antti Väänäsen mielestä töitä on vielä tehtävänä, jotta Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto toimii niinkuin pitää.

SDP:n eduskuntavaaliehdokas Sari Auvinen on sairaanhoitajan työn lisäksi tehnyt yli 18 vuotta töitä ammattijärjestö Tehyllä. Politiikkaan hän päätyi vasta edellisissä kunnallisvaaleissa. ”Jos ei ole itse tyytyväinen päätöksentekoon, on pyrittävä itse päätöksentekijäksi.” Myös infektiolääkäri ja SDP:n eduskuntavaaliehdokas Antti Väänänen päätyi politiikkaan vasta muutama vuosi sitten. ”Haluan olla osana päätöksentekoa ja edistää tasa-arvoisuutta.”

SDP:n eduskuntavaaliehdokas Sari Auvinen on sairaanhoitajan työn lisäksi tehnyt yli 18 vuotta töitä ammattijärjestö Tehyllä. Politiikkaan hän päätyi vasta edellisissä kunnallisvaaleissa. ”Jos ei ole itse tyytyväinen päätöksentekoon, on pyrittävä itse päätöksentekijäksi.” Myös infektiolääkäri ja SDP:n eduskuntavaaliehdokas Antti Väänänen päätyi politiikkaan vasta muutama vuosi sitten. ”Haluan olla osana päätöksentekoa ja edistää tasa-arvoisuutta.”

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon ensisijaisena tehtävä on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, ja hyvinvointia. Väestörakenne kuitenkin muuttuu vääjäämättä. Miten alan ammattilaiset näkevät tämänhetkisen tilanteen? Mitkä uudistukset olisivat heidän mielestään paikallaan?

– Mielestäni Lapin terveyskeskukset ja sairaalat toimivat kohtuullisen tehokkaasti. Ongelmana näen kuitenkin sen, etteivät ihmiset pääse perusterveydenhuollon palveluihin tarpeeksi nopeasti. Tarvitsemme panostuksia myös ennaltaehkäisevään hoitoon, toteaa kemiläinen Sari Auvinen, joka on työskennellyt sairaanhoitajana jo yli 30 vuotta ja on mukana ammattijärjestö Tehyn toiminnassa.

Suvimaria Saarenpää on samaa mieltä Auvisen kanssa. Järjestötoiminnassa mukana olleen toiminnanjohtajan mielestä ihmisten arki on pitkälti muualla kuin palvelujärjestelmässä. Hyvään arkeen kuuluu Saarenpään mukaan joustava pääsy tarvittaviin palveluihin, oikeus saada hoivaa ja huolenpitoa sekä ohjausta ja neuvontaa.

– Jokaisen on päästävä hoitoon jonottamatta eivätkä asiakasmaksut saisi estää palvelujen käyttöä. Tämän varmistamiseksi tarvitsemme peruspalveluihin ja vanhustenhoitoon lisää lääkäreitä ja hoitajia, jotka tekevät arvokasta työtä lähellä ihmistä, kommentoi Saarenpää.

Ennaltaehkäisevän hoidon tärkeys

Infektiolääkäri Antti Väänänen näkee, että ennaltaehkäisyyn on tärkeä panostaa. Miehellä on kokemusta työskentelystä Helsingin terveyskeskuksessa, Lapin keskussairaalassa sekä Rovaniemen terveyskeskuksessa.

Kun Väänänen työskenteli Rovaniemen terveyskeskuspuolella, ei ennaltaehkäisevään työhön ollut hänen aikanaan tarpeeksi resursseja. Vastaanotolle jouduttiin jonottamaan, jolloin potilaalla oli useampia asioita käytävänä läpi yhdellä käynnillä. Jos lääkäri yritti hoitaa nämä samalla kertaa, tuli siitä pitkittyneen vastaanottoajan vuoksi sanomista.

– Mielestäni on ensisijaisesti mietittävä inhimillisyyttä. Potilasta ei tulisi laukottaa edestakaisin eri käynneillä. Prosesseja on sujuvoitettava, jotta ihmiset eivät joutuisi odottamaan turhaa. Mielestäni voisimme reagoida heti, kun potilas kääntyy terveydenhuollon puoleen, tarvitseeko hän hoitajan tai lääkärin avun sijaan muita, kuten sosiaalipuolen palveluita, kommentoi Väänänen.

Terveyskeskuksessa tapahtuvan ennaltaehkäisevän hoidon lisäksi Auvinen näkee tärkeänä puuttua sopivalla avulla ja hoidolla varhaisessa vaiheessa ihmisen elämänpolkua.

– Jo neuvolavaiheessa vanhempien tulisi tavata moniammatillinen verkosto, joka pystyisi puuttumaan epäkohtiin riittävän ajoissa. Terveydenhoitajilla ja muilla ammattilaisilla voisi olla säännöllisiä tapaamisia, joissa he voisivat miettiä missä kaikissa tapauksissa olisi hyvä olla mukana esimerkiksi sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä tai psykiatrinen hoitaja. Aivan kaikkiin tapaamisiin ei ole kuitenkaan realistista saada kaikkia paikalle, eikä tarpeellistakaan. Neuvolan lisäksi kokoontumiset voisivat olla tarpeen myös kouluissa terveydenhoitajien tukena, ehdottaa Auvinen.

Vanhusten hoidossa sekä hoitotyötä tekevien työoloissa parannettavaa

Ennaltaehkäisevän hoidon lisäksi ehdokkaat näkevät tärkeäksi puuttua vanhusten hoidon kriittiseen tilanteeseen sekä hoiva- ja huolenpitotehtävissä toimivien työntekijöiden työoloihin.

– Isälläni on tällä hetkellä kotisairaanhoito. Jos hänellä ei olisi lapsia täällä, olisi hän aika yksin näiden asioiden kanssa. Hoitajat kyllä käyvät, mutta vain rajallisen ajan. Tilanteisiin on pyritty tuomaan erilaisia lisäapuja, kuten turvaranneke ilmoittamaan, jos ihminen kaatuu. Apujen saamiseen on kuitenkin tarvittu meidän lasten aktiivisuutta. Mielestäni olisi tärkeä tarkastella, kuinka saisimme vanhuksien elämän entistä turvallisemmaksi ja mielekkäämmäksi heidän viimeisinä vuosinaan, kommentoi Väänänen.

Myös Auvinen näkee vanhusten hoidossa paljon parannettavaa. Hoitajan mielestä suositeltu 0,5 hoitajamitoitus tulisi säätää lakiin, sillä raja on ollut liian matala, eikä sitä ole noudatettu kaikkialla. On menty sieltä, mistä aita on matalin. Mitoitukseen on laskettu mukaan kaikki ruohonleikkaajista lähtien. Sitä kun ei ole kielletty. Auvisen mielestä olisi tärkeää laatia sitova mitoitus, johon lasketaan vain välitöntä hoitotyötä tekevät.

– Tämän lisäksi on huomioitava jokaisen yksikön tilanne. Jos potilaiden kunto onkin huonompi ja he ovat raskashoitoisempia, pitäisi olla mittari, jolla arvioidaan ikäihmisten toimintakykyä ja selviytymistä. Tällöin voitaisiin osoittaa, että osa asiakkaista vaatii isomman hoitopanoksen tarkoittaen lisämiehityksen palkkaamista, toteaa Auvinen, joka näkee myös soveltuvuuskokeet hoitoalalla välttämättöminä.

SDP:n eduskuntavaaliehdokas Suvimaria Saarenpää on toiminut järjestöissä yli 20 vuotta. Järjestöjen edunvalvontatyö on tuttua. ”Tahdon olla rakentamassa oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa myös hiljaisten ääni kuuluu.”

Saarenpään mielestä hoiva- ja huolenpitotehtävissä toimivien työntekijöiden työolot ja toimeentulo tulee turvata, jotta jatkossakin Suomella on tarjota osaavaa henkilöstöä sekä laadukasta hoitoa ja hoivaa väestön ikääntyessä.

– Palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen tarvitsemme leveämmät hartiat, joiden koko määräytyy riittävän väestöpohjan perusteella. Palvelujen tuottamisessa on tärkeää huomata myös kolmannen sektorin toimijat palvelujen tuottajina. Pelkästään sosiaali- ja terveysalan järjestöt työllistävät Suomessa 50 000 ihmistä. Lapissa toimii yli 4000 rekisteröityä yhdistystä, jotka tarjoavat ihmisille osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. On erittäin tärkeää, että järjestöjen toiminta tunnistetaan merkittävinä hyvinvoinnin edistäjinä. Toiminta edellyttää kuitenkin myös riittävää rahoitusta ja toimivia avustuskäytäntöjä, kertoo Saarenpää.

Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut samalta toimijalta

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tie on ollut pitkä ja vaihderikas. Tavoitteena oli saada uusi esitys hyväksyttyä vuodelle 2021, mutta loppua ei vielä näy: hallituksen sote-uudistus kaatui perjantaina.

Ehdokkaat näkevät, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen yhden toimijan alle olisi järkevä ratkaisu. Tämä vaihtoehto oli jo aikaisemmin sote-valmistelussa vuosien 2015-2017 aikana, mutta lopulta työryhmä valitsi ulkoistamisen.

– Nykyään toimijoita on monta, jolloin raja-aitoja tahtoo tulla. Toiminta ole yhtä jouhevaa, mitä se olisi ollut yhdellä päätöksenteolla hoidettuna. Mielestäni koko sote-uudistus voitaisiin tehdä tämän pohjalta. Missään nimessä se ei ole ongelmaton, kuten ei muutkaan mallit, mutta havaittu toimivaksi monessa paikassa, kommentoi Auvinen, jolla on kertynyt kokemusta sote-työryhmissä työskentelystä alueillaan.

Väänänen ei myöskään näe hyvänä, jos järjestelmää pirstaloidaan liikaa. Lääkärin mielestä tämä ei olisi potilaiden hoidon jatkuvuuden kannalta hyvä tilanne.

– Kannatan selkeää järjestelmää, joka on julkisen sektorin vastuulla. Se ei olisi vain edullisempi vaihtoehto veromaksajien kannalta, mutta toiminta olisi myös virtaviivaisempaa, sillä kaikki olisi yksissä käsissä. Järjestöjen ja yritysten tarjoamat palvelut olisi hyvä olla koottuna. Ihmiset tietäisivät siten paremmin, mitä vaihtoehtoja on esimerkiksi kotona pärjäämisen tueksi julkisten palveluiden lisäksi, summaa Väänänen.


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös