Kun antaa vastanäyttelijälle mahdollisuuden loistaa - Lapin Kansa

Kaupallinen yhteistyö

Kun antaa vastanäyttelijälle mahdollisuuden loistaa

Peruukki ja hiuslisäkkeet sujahtavat paikalleen, silmät saavat rajaukset näkyäkseen teatterivaloissa ja siviilivaatteet vaihtuvat rooliasuihin. On alkuilta ja Rovaniemen Teatterin näyttelijät valmistautuvat Papin perheen esitykseen. Heille muuntautuminen toiseksi ihmiseksi on rutiinia, kun taas katsojalle jää usein piiloon, millaista roolin rakentaminen ja taiteen tekeminen porukassa on. Papin perhe on syntynyt tukevassa yhteishengessä, kertovat näyttelijät Pirjo Leppänen, Onerva Kärkkäinen ja Paula Miettinen.

Petri Teppo
Onerva Kärkkäinen, Paula Miettinen ja Pirjo Leppänen

Onerva Kärkkäinen, Paula Miettinen ja Pirjo Leppänen

Rovaniemen Teatterissa pääsee kokemaan draamaa, kun teatteri on tehnyt Minna Canthin Papin perheestä tuoreen tulkinnan. Esitys on rakentunut yhteisvoimin, kertovat perheen naisnäyttelijät.

- Työryhmä on ollut ihana, todellinen ensemble. Kaikki ovat tukeneet toisiaan. Roolin rakentaminen ei ole ollut pelkästään ohjaajan ja näyttelijän välinen homma vaan voi sanoa, että näytelmä on ryhmätyön tulos, olemme tehneet sitä yhdessä. Roolin tekeminen on ollut turvallista ja hedelmällistä, sanoo Onerva Kärkkäinen, joka näyttelee Papin perheessä nuorinta tytärtä, Maiju Valtaria.

Petri Teppo

Paula Miettinen

Maijun rooli on tuntunut Kärkkäiselle kutkuttavalta haasteelta, koska hän pitää sitä yhtenä suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kiinnostavimmista naisrooleista.

- Näyttelijältä usein kysytään, minkä roolin haluaisit ehdottomasti tehdä. Minulla ei ole ollut unelmaroolia. Kun luin Papin perheen käsikirjoituksen, ymmärsin, että se on tässä. Siinä on mehukas rooli, moneen taipuva näytelmä ja iso haaste.

Petri Teppo

Pirjo Leppänen

Myös teatteritaiteen konkarista, Pirjo ”Jente” Leppäsestä on ollut mukava astella Papin perheeseen. Hänen osansa on näytellä äitiä, pastori Henriikka Valtaria.

- On ollut kauhean ihanaa olla tämän joukon kanssa. Semmoista tukea ja turvaa, Leppänen kiittää.

Saman nosteen on tuntenut näyttelijä Paula Miettinen, jolla on rooli Hanna Valtarina, perheen esikoisena. Hänen ajatuksenaan on, että näytelmän tekijöiden tehtävä on kertoa tarinaa yhdessä. Näyttelijä mahdollistaa toisen näyttelemisen, sen että vastanäyttelijä voi loistaa. Kun vastanäyttelijä tekee sinulle saman, työstä tulee helppoa.

- Olen aistinut, että olemme menossa oikeaan suuntaan, että onnistumme. On ollut mukavaa, kun on ollut porukka, joka tietää, mitä kohti mennään ja kun kaikki ovat yhteisen näkemyksen takana.

Petri Teppo

Onerva Kärkkäinen maskeerattavana

Papin perheen naiset ovat erkaantuneet omiin suuntiinsa. Äiti Henriikalla on vahva vakaumus, Hanna on lähtenyt yliopistomaailmaan ja liikekannalle ihmisoikeuksien puolesta, kun taas Maiju pyristelee vapaaksi haaveillen näyttelemisestä. Hän ei ole tullut äitinsä silmissä hyväksytyksi sellaisena kuin on.

- Etukäteen on aina mysteeri, millaiseen rooliin päätyy työtilanteessa vastanäyttelijän ja ohjaajan kanssa. Hahmo ei ole todellinen ihminen vaan heijastuma. On tuntunut, että Papin perheessä on ollut aikaa roolityölle, on voinut etsiä, kokeilla ja tutkia, millainen hahmo on. Maiju on mielenkiintoinen. Hänessä on valoa ja elämän energiaa, jota hän haluaa ilmaista. Maiju pyrkii näyttämölle, kun sieltä tuleva huomio tuntuu rakkaudelta, josta hän on jäänyt paitsi, Onerva kertoo.

Paula Miettinen on hyödyntänyt roolityönsä elementtinä muiden näyttelijöiden tulkintoja hahmostaan. Hannalla on rohkeutta, hän uskaltaa olla sillanrakentajana.

Petri Teppo

Onerva Kärkkäinen

- Hanna tekee aatteensa mukaan, eikä vain pidä melua siitä. Hän on hiljaisempi sopeutuja ja on antennit pystyssä perheessä. Hän haluaa välttää konflikteja mutta puolustaa siskoaan ja veljeään äidin edessä. Hän sanoo, ettet voi mennä aatteesi taakse, kun kohtelet meitä huonosti. Hanna yrittää hoitaa asioita rauhanomaisin ja rakkaudellisin keinoin. Kun äidiltä tulee käsky lopettaa opiskelut, Hanna keksii omia keinoja sopeutua.

Papin perheen äiti on ihmistyyppi, jollaista Pirjo Leppänen ei ole koskaan näytellyt tai ainakaan muista näytelleensä. Ihmisyyden pohjattomasta kaivosta kuitenkin löytyy Henriikan kaltaisia yhden totuuden soihdunkantajia.

- Oli mielenkiintoista heittäytyä ja yrittää löytää, miksi hahmo on sellainen kuin on, yrittää päästä hahmon sielunelämään kiinni. Se pisti tekemään töitä. Minulla oli ensin sellainen ajatus, että ei tällaista ole, mutta sitten aloin kuulla tuttavilta, että kyllä on olemassa ehdottoman totuuden ihmisiä, jotka sairastuttavat ympäristön. Se antoi uskoa, että hahmo on tällainen ja näin se pitää tehdä, Pirjo paljastaa ja astelee Henriikka Valtarina näyttämön sivuun odottamaan esityksen ensimmäisten valojen syttymistä.


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös