Kolumni: Kiskot vievät etelään – ja pohjoiseen! Lapin joukkoliikenneyhteyksiä kehitettävä visionäristisellä otteella - Lapin Kansa

Jukka Kuoppamäki ennusti 60-luvulla kiskojen vievän väen pohjoisesta etelään ja oli siinä tietenkin osittain oikeassa. Sitä laulun sanat eivät osanneet ennakoida, että 2000-luvulla koko maailman katseet ovat kääntyneet pohjoiseen ja yhä useammat pyrkivät matkustamaan Lappiin. Eikä sanoittaja arvannut, että kiskot nousevat arvoon arvaamattomaan ilmastonmuutoksen torjunnassa 50 vuotta myöhemmin.

Huolimatta Järvisuomen nousevan matkailumogulin Yrjö Laakkosen arvioista ”Lapin matkailullisesta himmenemisestä” (KL 22.1.2019), meillä keskeinen haaste on kasvavan matkailijamäärän kuljettamisessa Lappiin ja takaisin maailmalle. Haasteeseen sisältyy voimakkaasti lisääntynyt ympäristötietous ja huoli ilmaston lämpenemisestä. Keskustelu on painottunut viime syksynä julkaistun ilmastoraportin jälkeen lentämisen aiheuttaman hiilidioksidikuorman määrään ja ylipäätään liikkumisen muotoihin suhteessa jättämäämme hiilijalanjälkeen.

Lapin Yrittäjät osallistui keskusteluun ottamalla syksyllä oman vaikuttamisensa teemoiksi muiden muassa kestävän matkailun ja nopean raideyhteyden Rovaniemen ja Helsingin välille. Yhteensattumaa tai ei, samaan aikaan pohjoisen kaupunkien johtajat esittivät tunnin junayhteyttä Rovaniemen ja Oulun välille. Mielenkiinto raideyhteyttä kohtaan kohosi aivan eri tasolle, kun uskalluksella visioida siunattu Peter Vesterbacka ehdotti etelän kasvukeskusten välisten luotijunayhteyksien lisäksi huippunopeaa junayhteyttä pohjoiseen. Vesterbackan junat kulkisivat 300 km/h ja saavuttaisivat pitkässä juoksussa myös Jäämeren. Ajattelun vapautta (tai ahtautta) kuvaa sekin, että yleisessä keskustelussa yksi infrainvestointi sulkee pois muut vaihtoehdot – visionäristi näkee mahdollisuuden toteuttaa ne kaikki.

Hieman ahtaammalla mielikuvituksella varustettuna meistä useat ajattelevat, että hulluutta. Laittamalla Vesterbackan hupparin päälle, ajatukseen saa ehkä laajempaa perspektiiviä. Lapin vetovoimatekijät eivät ole himmenemässä, päinvastoin. Ilmaston lämpeneminen voi olla juuri se puuttuva palanen kesämatkailun merkittävässä kasvussa ja keskiyön auringon ihmettä ei voi viedä muualle – edes Järvisuomeen. Luotijunayhteys pohjoisesta etelään saa aivan toisen ulottuvuuden, kun se liitetään Helsinki-Tallinna-tunneliin. Sen jälkeen yhteydet avautuvat käytännössä koko Eurooppaan.

Lentämisen tarve ei poistu, mutta ihmisten tietoisuus ympäristön tilasta muuttaa matkustustottumuksia ja siinä muutoksessa on oltava hereillä. Nopeakaan raideyhteys ei korvaa lentämistä, vaan se täydentää valinnan mahdollisuuksia ja mahdollistaa kestävän kehityksen periaatteilla tapahtuvat investoinnit. Tässä olisi aihioita kevään vaaleihin. Suomelta puuttuu matkailun strateginen ohjelma ja liikennepolitiikankin aikaikkuna on neljän vuoden mittainen. Olkoon tämä haaste seuraavan hallitusohjelman laatijoille tähdätä korkeammalle ja kauemmas tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on Lapin Yrittäjien toimitusjohtaja Pirkka Salo

Tule mukaan Yrittäjäksi


Kaupallinen yhteistyö

MAINOS

Lue myös