Kaupallinen yhteistyö

Innot-kilpailun voittajayrittäjän tulevaisuus on monia mahdollisuuksia täynnä – ”Olen aloittanut uudelleen elämässäni jo monta kertaa ja oppinut luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa!”

Lapin Yrittäjät ja Lapin Kansa valitsivat yhdessä innoittavimman yrittäjäkuvan ja -tarinan. Tuomaristo vakuuttui erityisesti kahdesta Innot -yrittäjästä. Ykköstilan napanneella yrittäjällä Johanna Saarella jo pelkkä kuva voitti puolelleen raikkaudellaan, persoonallisuudellaan ja Innomaisuudellaan.

Innot-kilpailun voittajayrittäjän tulevaisuus on monia mahdollisuuksia täynnä – ”Olen aloittanut uudelleen elämässäni jo monta kertaa ja oppinut luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa!”

Innot-kilpailun voittopotti meni Tervolaan keminmaalaiselle Johanna Saarelle.

Lapin Yrittäjät ja Lapin Kansa järjestivät marraskuussa Innot -kilpailun, jossa yrittäjiä pyydettiin kertomaan yhdellä kuvalla mahdollisimman selkeästi, kuinka Innot -yrittäjä hän on. Mukaan pyydettiin liittämään myös lyhyt tarina ja kuvaus siitä, millainen yrittäjän missio tulevaisuudesta on. Kahdelle parhaalle oli luvassa Lapin Kansan tarjoamat Innot-mainospaketit arvoltaan 3200€ ja 1800€.

Voittopotti meni Tervolaan keminmaalaiselle Johanna Saarelle, jonka hakemuksesta pursusi naisen positiivinen persoona, yrittäjähenkinen luonne ja tulevaisuus, joka on monia mahdollisuuksia täynnä.

– Tämä on kyllä paras joululahja ja tuli juuri oikeaan aikaan, koska olen aloittamassa toimintaa uudella paikkakunnalla, riemuitsee Saari kuultuaan voitostaan.

Johannalla on vankkaa kokemusta, mutta erityisesti verkostoitumishenkeä ja yhteishengen edistämishalua. Tuomaristo päättikin yksimielisesti auttaa juurilleen palannutta Johannaa kertomaan tarinansa uutena tervolalaisena innoittajana. Erityisen otettu Saari on kuultuaan tuomariston perustelut.

– Häkellyttävän ihanaa kuulla, että kirjoittamani yrittäjätarina puhutteli tuomaristoa, ja erityisen otettu olen siitä, että kuva on napannut raadin huomion.

Voittajavalokuvan on ottanut Johanna Saaren oma poika, valokuvaaja Matias Honkamaa.

Toiseksi tulleen Heli Alatalon hakemuksesta huokui yrittäjähenkisyyden, yrittäjien hyvinvoinnin edistämisen ja omien unelmien tavoittelemisen tarpeus. Tämä viimeisin kun on usein juuri se syy miksi oma yritys laitetaan pystyyn: halutaan tehdä paremmin ja halutaan tehdä persoonallisesti. Ilman unelmia on vaikea haaveilla ja tämän yrittäjän kohdalla niin oman mielenkiinnon kohde kuin tietotaito, pystyttiin ja haluttiin jalostaa yritykseksi.

Innot-kilpailussa toiseksi tulleen Heli Alatalon hakemuksesta huokui yrittäjähenkisyyden, yrittäjien hyvinvoinnin edistämisen ja omien unelmien tavoittelemisen tarpeus.

Innot-kilpailussa toiseksi tulleen Heli Alatalon hakemuksesta huokui yrittäjähenkisyyden, yrittäjien hyvinvoinnin edistämisen ja omien unelmien tavoittelemisen tarpeus.

– Kahvila Soman aatteet ja tarina ovat Innoa parhaimmillaan ja siksi kertomisen arvoiset, kiteyttää tuomaristossa ollut Lapin Kansan myyntipäällikkö Tarja Oljakka.

– Tämä on taatusti ihan eka kerta, kun voitan jossain kilpailussa jotain, Heli Alatalo kiljaisee kuullessaan sijoittuneensa toiseksi Innot-kilpailussa.

Hän kertoo palkinnon tulevan tarpeeseen ja myös Alatalo pitää Innot-kilpailussa menestymistään erinomaisena ”ennakkojoululahjana”. Myös tämän valokuvan on ottanut yrittäjän oma poika, 11-vuotias Iiro Hangasvaara.

Voittaja hurmasi tuomariston Innomaisuudellaan

”Olen Johanna Saari ja asun ja työskentelen tällä hetkellä Tervolan Koivusta käsin ympäri Suomea sekä ajoittain Virossa. Olen kotoisin Keminmaasta ja neljän upean lapsen äiti. Tällä hetkellä enää nuorin lapsistani asuu kanssani, muut ovat elämässä omaa elämäänsä.

Vuodesta 2005 alkaen olen toiminut yritykseni JoyPackin kautta erilaisten täydentävien- ja vaihtoehtohoitojen tarjoajana sekä hyvinvointiin liittyvien koulutusten ja tapahtumien tuottajana. Pohjakoulutukseltani olen lasten sairaanhoitaja (1991) ja päivitin tutkintoni amk-tutkinnoksi vuonna 1999. Olen työskennellyt vastasyntyneiden teho-osastolla KYS:ssa, tehnyt perhetyötä keskoslasten perheissä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa sekä perhe- ja päihdetyötä Kuopion Ensikotiyhdistyksen palveluksessa. Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoito- ja asiakastyömenetelmiä olen opiskellut vuodesta 2004 alkaen kouluttautuen mm. NLP -traineriksi, kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi, naurujoogaopettajaksi, intialaisen päähieronnan opettajaksi sekä sertifioiduksi auravälittäjäohjaajaksi™.

Yrittäjäurani alku ei ollut mitenkään erityisen lupaava – aloitin kirjaimellisesti nollasta. Olin eronnut, mennyt uudelleen naimisiin ja muuttaessani Porvooseen kesällä 2005 en tuntenut sieltä mieheni ja poikani lisäksi ketään, eikä kukaan tuntenut minua. Minulla oli vain vahva usko siihen, että voin tarjota ihmisille hyviä vaihtoehtoja lisätä omaa hyvinvointia ja voimaantumista monella eri tavalla.

Ensimmäiseen yrittäjävuoteeni sattui myös mieheni kuolema, joka jossain määrin hidasti työntekoa ja pari ensimmäistä vuotta todellakin kamppailin saadakseni työni kannattavaksi. Huolimatta haasteista, uskoni käyttämiini työmenetelmiin ei ole horjunut milloinkaan ja seison edelleen vahvasti kaikkien tarjoamieni palvelujen takana. Olen saanut ja myös joutunut käyttämään ja hyödyntämään niitä kaikkia ja testannut itse niiden toimivuuden – niin itseni eheyttämisessä ja hyvinvoinnin kasvattamisessa kuin työni ja osaamiseni kehittämisessä ja vahvistamisessa.

Suurimman osan yrittäjäuraani olen tehnyt Porvoossa, josta viime kesänä muutin ”takaisin kotiin” Pohjois-Suomeen. Moni ihmetteli lähtemistäni ja kaiken aloittamista uudelleen vieraalla paikkakunnalla, kaukana ”potentiaalisista asiakkaista”. Itse tiesin kuitenkin, että nyt oli oikea aika palata kotiin. Uuden aloittaminen ei pelottanut. Olen aloittanut uudelleen elämässäni jo monta kertaa ja oppinut luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa! Samalla sain luontevasti mahdollisuuden kehittää ja uudistaa omaa tapaani työskennellä, tehdä asioita uudella tavalla sekä opetella uusia työskentelytapoja.

Muutto Tervolaan ja sopeutuminen takaisin kotikulmille on käynyt yllättävän helposti. Olen mennyt mukaan Tervolan Yrittäjien toimintaan, saanut runsaasti apua kunnan elinkeinokoordinaattori Matti Alatalolta sekä hänen yhteistyökumppaneiltaan käytännön asioiden hoitamiseen, kotikylän naiset ovat ottaneet minut mukaan Koivun maa- ja kotitalousnaisten toimintaan ja Louen koulun vanhempainyhdistyksen toimintaa seuraan myös! Aika kuluu kuin siivillä ja oman työn tekeminen ja kehittäminen ovat hyvässä vauhdissa! Tunnen olevani tervetullut ja haluan myös ihmisten tuntevan itsensä tervetulleiksi, kun he saapuvat luokseni.

Olen äärettömän kiitollinen kaikesta siitä, mitä elämä on tuonut tullessaan, mitä olen saanut tehdä, kokea, oppia ja oivaltaa. Matkani on jälleen uuden alussa, mutta luottavaisena ja onnellisena jatkan eteenpäin tekemällä työtä, joka ei tunnu työltä ja joka palvelee sekä itseäni, että ympärilläni olevia ihmisiä ja yhteisöjä. Kun saa tehdä asioita, jotka sytyttävät kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen, voi jakaa elämäniloa ja hyvää oloa myös muille!”

Johanna Saari

Toiselle sijalle tulleessa puhutteli erityisesti yrittämisen palo

”Perustin terveyskeskuksen kanttiiniin kahvilan vuonna 2007, ainoan lapseni ollessa yksivuotias. Takanani minulla oli restonomikoulutus sekä perheessäni oli yrittäjyyttä isän ajaessa taksia ja äitini oli lapsuudessani pitänyt kyläbaaria. Yrittäjähenkisyys oli siis osa elämääni, enkä sitä osannut pelätä yhtään. Omin neuvoineni pidin tätä toiminimi kahvilaa seitsemän vuotta, jossa sain turvallisesti tutustua ilman riskiä yrittäjyyteen kunnes 2013 laajensin Kittilän kylälle Cafe Soman.

Pankkilainan ja tilan sain esittelemällä hienoa aarrekarttaa niin pankinjohtajalle kuin toimitiloista vastaavalle. Eivät olleet kuulemma moista karttaa ennen nähneetkään. Pari vuotta pidin kahvilaa Kittilässä ja opettelin yrittäjyyden lisäksi nyt myös haparoivin askelin työnantajuutta. Lisää volyymia siihen tuli, kun avasin 2015 Cafe Soma Levin Kittilän kahvilan oheen. Nyt sain jo kunnolla tuta mitä yrittäjyys on ja työnantajuus Suomessa.

Epäonnistumisia mahtuu matkalle monia, mutta kaikki on otettu vastaan nöyrin mielin ja kokemuksia rikkaampina. Ilman niitä en olisi tässä. Vuoden vaihteessa kymmenen vuotta vanha toiminimi sai jäädä ja muutuimme osakeyhtiöksi. Minulla on apuna mentori ja myös muita konsultteja tarvittaessa. Ymmärrän, että yksin en pärjää enkä kaikesta kaikkea ymmärrä. Matka on ollut pitkä ja mutkainen, silti uskon Soman tarinaan ja tulevaisuuteen. 

Suurin haaste itselle on ollut siirtyminen kahden kahvilan pyörittämiseen. Irtipäästämiseen sekä esimieheys. Se vaatii tiettyä kovempaa luonnetta ja joskus minusta tuntuu, ettei esimieheys ole juttuni vaan juurikin se boheemi taiteilu, soman tunnelman luominen kakuin ja taideteoksin. Tätä työstän päivittäin ja saa nähdä mihin se minut johdattaa vielä. Koen, että erilainen, persoonallinen kahvila löytää kyllä paikkansa siellä missä onkaan. Ihmisiäkin kun on kuitenkin niin erilaisia, niin on hyvä, että myös paikkoja tarjolla on erilaisia. Uskon kovasti, että olen luonut jotain mikä jää elämään vielä pitkäänkin. 

Minä haluan esimerkilläni edesauttaa ihmisiä ymmärtämään, että oman mielenkiinnon ja tietotaidon voi niin halutessaan jalostaa itselleen ammatiksi. Aina ei tarvita isoja pääomia. Pienestäkin voi lähteä liikenteeseen ja kasvattaa toimintaa sitä mukaa kun se kehittyy ja myös pääomaa kehittyy. Tulee etsiä auttavia tahoja, hakea tietoa ja luoda verkostoja. Olla mukana ja uskoa toimintaansa.  Omia unelmiaan saa ja pitääkin seurata. Se vaatii työtä ja polku menestymiseen on pitkä. Se vaatii myös ymmärryksen siitä, että välillä pitääkin tulla takapakkia sillä ne se kasvattaa luontoa ja toimivat kokemuksina eteenpäin. Ilman niitä ei menestytä. Muuta ei kannata olla kuin oma itsensä ja tehdä nimenomaan sitä omaa intohimoa. Muuten ei jaksa eikä se palvele ketään. 

Haluan nostaa yrittäjyyttä ja ajatusta, jossa yrittäjiä arvostettaisiin, eikä pidettäisi porvarikiskureina. He ovat niitä, jotka kantavat vastuun ja palkkaavatkin onnistuessaan lisää ihmisiä luomiinsa työpaikkoihin. Suomi tarvitsee meitä pk-yrittäjiä ja myös meidän jaksamisesta pitää piettää huoli, sillä me olemme niitä, jotka luomme työpaikkoja. Ja näissä työpaikoissa syntyy lisää veronmaksua yhteiskunnalle ja näillä me pyöritämme tätä hyvinvointia täällä.

Minun missioni nyt ja tulevaisuudessa on yrittää saada myös sen pienimmänkin yrittäjän ääni kuuluviin. Puhua palkkauksen helpottamisesta ja välillisten kulujen pienentämisestä. Puhua, ei vain työnantajien velvollisuuksista, vaan myös oikeuksista, joita tuntuu monesti ettei ole olemassakaan. Aika monet pienyrittäjät elävät itse köyhyyden rajamailla joustaen äärimmäisyyksiin työelämän ympyröissä ja uupuvat sitä mukaa. Aika harva pienyrittäjä saa samaa summa käteen kuin liiton päivärahalla kotona oleva, vaikka tekeekin ympäripyöreää päivää. Kannustinloukut vaikeuttavat työllistämistä. Toki on aina mahdollisuus itse kelläkin mennä siihen samaan massaan TE-toimistoon, mutta pyörisikö yhteiskunta niinkään?  

Itse uskon, että terve ihminen haluaa tehdä mielekästä työtä, ja siksi kannustankin jokaista löytämään ne omat vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet. On olemassa monia vaihtoehtoja, joilla voi toteuttaa itseään. Yrittäjyys on yksi niistä, ja apua siihen löytyy, kun sitä hakee. Minä uskon, että nimenomaan pk-yrittäjien tukemisella ja heistä huolehtimalla saisimme Suomen työllisyyden nousuun. 

Kuvassa teen sitä mitä rakastan. Soma on minulle elämäntapa, ei vain työ. Kaikki mitä teen ja hengitän, liittyy monesti Somaan, olenhan tehnyt intohimosta työn itselleni. Vapaa-ajat kokeilen erilaisia reseptejä, maalaan tauluja tai touhuan vain. Käsillä tekeminen ja asiakaspalvelu ovat olleet minun juttujani aina ja nytkin. Toivon että itse yrittäjyys ei veisi koskaan voimia tästä pois vaan nimenomaan ruokkisi tätä intohimoani luoda uutta.”

Heli Alatalo


Kaupallinen yhteistyö

Lue myös