Pianomusiikin ilottelua täydelle salille

Konsertti Väinö Jalkanen Korundissa 15.3. Korundi oli kaikeksi onneksi täynnä kuulijoita pianisti Väinö Jalkasen tarjoillessa täysipainoisen illan Bachin, Schubertin, Skrjabinin ja Barberin musiikin parissa. Konsertti alkoi Bachin hivelevällä preludi-fuuga parilla h-mollissa. Jalkanen sai taianomaisesti punotun musiikin väreilemään salin syliinsä kutsuvassa akustiikassa. Fuuga on Das Wohltemperierte Klavier-kokoelman pisimpiä. Se ei ole kuitenkaan järkälemäinen vaan pikemminkin hypnoottinen, lumoava punos, jonka intensiivisyys syntyy teeman tiiviistä kromatiikasta. Bachin musiikki on omiaan avaamaan muusikon sielunmaisemaa yleisölle. Jalkasen kuuntelevaa ja omistautunutta soittoa oli helppo ymmärtää. Schubert sävelsi myöhäisen pianosonaattinsa c-mollissa vain pari kuukautta ennen kuolemaansa jo vakavasti sairaana. Nuoren miehen tulkinta ja sävellyksen valtava tunnelataus synnyttivät viehättävän kohtaamispisteen, jota oli mielenkiintoista seurata. Sonaatti on kuin ihmisen mieli, täynnä pelkoa, raivoa, epätoivoa ja toisaalta valtavaa hellyyttä ja kiitollisuutta. Viimeinen osa oli hurjassa tempossaan häpeilemätön ilkunta kuoleman vääjäämättömyyden edessä. Skrjabinin tunnistettava sävelkieli on täynnä vyöryviä värimassoja ja sointimaailmoja, jota ei voi kuvitella synnytettäviksi tavallisena arkipäivänä aamukahvin ääreltä. Säveltäjä olikin hyvin kiinnostunut mystiikasta ja kutsui konsertissa kuultua sonaattia ?Valkoiseksi Messuksi?. Sekä Skrjabinin että Barberin sonaatit olivat omiaan osoittamaan Jalkasen virtuoottiset kyvyt, joita molemmat sävellykset janoavat. Barberin sonaatissa valitettavasti huomion varasti välillä myös pahasti epävireeseen mennyt flyygeli. Teoksen hitaan osan ja Schubertin sonaatin Adagion välillä oli ihana yhteys. Molemmissa saattoi tuntea hetkittäisen raivon sekaisen alistumisen ja pysähtymisen elämän kipeyden ja rajallisuuden äärelle. Muusikko tuo aina lavalle kunkin teoksen myötä taitonsa ja tietämyksensä lisäksi myös palan itseään. Jalkasella on vahva kyky ilmaista ajatuksiaan yleisölle ja toivon, että hänen lupaavalla tiellä oleva muusikkoutensa ja sointikielensä saa kukkia jatkossakin yhä rohkeampaan suuntaan. Anna Laakso-Angervo


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Lue myös