Pinjan painajainen

Kirjat Anja Lampela: Pyry. Myllylahti Oululaisen kieltenopettaja Anja Lampelan kolmas teos Pyry on hyytävää luettavaa, kuin hyvä trilleri konsanaan. Eikä kuitenkaan pelkkä trilleri, vaan ihmisen pimeitä ja valoisia puolia syväluotaava psykologinen teos. Pinjalla on kaikki hyvin ? onko todella? Hän odottaa vauvaa juuri sille oikealle mahdolliselle ihmiselle. Mies löytää uuden rakkauden, mustahiuksisen upean naisen, joka ei häntä tukahduta omistushalullaan: vapaa suhde, ilman vaatimuksia. Aina vain Pinja jaksaa luottaa siihen, että kun vauva syntyy, mies palaa todellisen perheensä luo. Pinjan oma lapsuus oli karu. Äidin miesystävät vaihtuivat koko ajan. Alkoholi aina kuvioissa mukana. Eihän Pinja omaa isäänsäkään tiedä, joku kai se niistä monista oli. Yhden lempeän äänen hän muistaa, se mies pelasti hänet merestä. Lapsi, ihana poikalapsi, syntyy ennenaikaisesti. Lapsi saa komean nimen: Pyry Mikael. Pinjalla on hyvä asunto, miehen ja tämän vanhempien järjestämä. Oma äitikin herää hienoon tunteeseen, hänellä on nyt lapsenlapsi. Sen kunniaksi kavereiden kanssa otetaan pienet. Tuore mummo ryhdistäytyy, neuloo lapsukaiselle nuttua, jonka silmukat nyt sattuvat vähän putoilemaan. Miehellä on suunnitelma: kun lapsi tulee parivuotiaaksi, hän ja ystävätär ottavat pojan Pinjalta. Asiat vain eivät mene ihan niin. Lampela kertoilee Pinjan tarinaa. Miksi siihen liittyy joku tuntematon perhe, jolla on Pyryn ikäinen lapsi? Miksi tämän perheen lapsi siepataan? Miksi lasta hoitanut aviokriisissään oleva mummo myös katoaa? Miksi Pinja tilaa hengittävän nuken Ruotsin puolelta? Miksi hän hätääntyy, kun mies ilmoittaa tulevansa jouluksi? Kinkut ja laatikothan ovat jo valmiina. Anja Lampela kirjoittaa taitavasti, jännitys tiivistyy sivu sivulta. Onko Pinjalla ehkä synnytyspsykoosi, masennus vai vain naiivi luottamus kaikkeen hyvään? Mikä on hyvää, mikä pahaa, oikein, väärin? Syyllisyyttä ? miksi tein näin? Ympyrä sulkeutuu: vanheneva mies katselee rantaa lähestyvää riutunutta naista ja miettii, että onpas kuin se yksi villi tyttö nuorena. Tarina päättyy. Ei lukija tällaista loppua olisi halunnut. Elämä ei kuitenkaan aina ole niitä onnellisia loppuja, vai onko? Ritva Saario


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Lue myös