Lukemisto

Älä pelkää vanhenemista, sillä siihen kuuluvat parhaimmillaan hauskuus, helppous ja lämmin seksi – lue ohjeet, miten voi ikääntyä viisaasti

Tilaajalle

–Miehen on vaikea luopua omavoimaisuudestaan. Hän ei millään kestä sääliä, sanoo 69-vuotias Lari Junkkari. –Nainen pelkää neutriksi muuttumista, toteaa 67-vuotias Kaija Maria Junkkari. Pariskunta kertoo videolla miten ihon ikävä jatkuu loppuun saakka. Lari Junkkari kehottaa miehiä katsomaan lempeästi penistään.

Katarina Sällylä
Älä pelkää vanhenemista, sillä siihen kuuluvat parhaimmillaan hauskuus, helppous ja lämmin seksi – lue ohjeet, miten voi ikääntyä viisaasti

Kaija Maria ja Lari Junkkari viljelevät keskenään hyväntahtoista huumoria. Heistä on tärkeää, että molemmilla on myös omaa aikaa sekä omia ystäviä ja kiinnostuksen kohteita. He pystyvät puhumaan avoimesti myös seksuaalisuudesta.

Marjaana Karhunkorpi

Onko vanheneminen tila, jota pitää vastustaa kaikin mahdollisin keinoin?

–Ei missään nimessä. Jos ei vanhene, on jo kuollut, sanovat Kaija Maria ja Lari Junkkari.

Heidän mielestään vanheneminen on hauskaa, koska se avaa mahdollisuuden olla täysin oma itsensä ilman mitään suorituspaineita.

–Voi olla häikäilemättömän välinpitämätön sen suhteen, miten pitää olla ja mitä tehdä, mitä trendejä seurata. Ei ole väliä sillä, miten muut elämääsi arvioivat ja pisteyttävät.

–Tämä kaikki tarkoittaa myös sitä, ettei suostu huonoon kohteluun. Siihen, että lässytetään alentuvasti ja ajatellaan, ettei tuo mitään ymmärrä, koska on jo niin vanha.

Asenne helpottaa elämää

Junkkarien asennoitumista kutsutaan käsitteellä senior coolness.

Viileä, tyyni rauhallisuus on tapa ottaa oma tila ulkopuolisista odotuksista piittaamatta. Se on määrätietoisuutta, joka auttaa nauttimaan elämästä vanhenemiseen liittyvistä muutoksista huolimatta.

Junkkarien ajatus vanhenemisen hauskuudesta on virkistävä yhteiskunnassa, jossa vanheneminen ja vanhuus näyttäytyvät pitkälti ongelmina.

Moninaiset murheet ovat toki tuttuja vanhenemisen taidosta kirjan kirjoittaneille Junkkareille. Heidän tietonsa perustuvat muun muassa haastatteluihin, pitkäaikaiseen kokemukseen ihmissuhdetyössä sekä omiin kokemuksiin.

Vanhenemisessa pelottavat eritoten fyysinen haurastuminen, terveyden heikkeneminen, yksinäisyys ja avuttomaksi muuttuminen. Jälkimmäinen riipaisee varsinkin miehiä.

"Olenko enää mies?"

–Mies ei suostu millään pienenemiseen ja hallintavaltansa murenemiseen. On rankkaa tajuta, että olisi vielä niin paljon, mitä haluaisi tehdä, mutta ei kykene. Moni asia on ohi. Kaikki haaveet eivät enää toteudu, Lari Junkkari sanoo.

Hän puhuu miehen sisäsyntyisestä halusta taistella, metsästää ja puolustaa perhettä.

–Jossain vaiheessa eteen tulee kysymys, onko minulla enää paukkuja? Olenko enää se vahva mies, joka suojaa ja selviytyy? Olenko mies enää ollenkaan?

Viimeinen niitti on seksuaalisen kyvyn menetys.

–Tämäkin vielä, mies ajattelee. Kyvyn menetys on tosi kova paikka varsinkin, jos seksuaalisuuteen on liittynyt miehistä uhoa ja naisten miehen maineella brassailua.

Milloin seksi loppuu – vai loppuuko se? Junkkarin pariskunta kertoo vanhojen ihmisten seksuaalisuudesta:

 

Suostu siihen, kuka olet

Junkkari näkee aika ajoin jopa koomisina ikäistensä miesten uhoamisen ja näyttöhalut.

–Mieshän ei kestä millään sääliä, säälittelyä, häpeää ja myötätuntoa.

Junkkari neuvoo miehiä käsittelemään vanhenemistaan rehellisesti ja viisaasti. Tekee hyvää, jos pystyy katsomaan itseään myös lempeän huvittuneesti.

–Oleellista on myötätunto itseä kohtaan sekä kyky ottaa myötätuntoa ja apua vastaan.

–Kyse on suostumisesta siihen, kuka kulloinkin on. Silloin voi heittää omavoimaisuutensa pois ja luopua itsensä tehostamisen tarpeesta. Tuntuu vapauttavalta myöntää, että jonkin aika elämässä on päättynyt.

–Se ei kuitenkaan tarkoita intohimon päättymistä. Kysymys kuuluu, mihin suuntaan sen nyt. Mistä löytyy jotain sellaista uutta mielenkiintoista, joka herättää minut eloon?

Lempeä katse penikseen

Junkkari kehottaa miehiä katsomaan lempeästi myös penistään.

–Voi ajatella, että sen kanssa on koettu ihmeellisiä asioita, mutta homma ei enää pelitä niin kuin ennen. Paljon muuta on kuitenkin vielä jäljellä. Ihminen on seksuaalinen olento elämänsä loppuun saakka.

Oman näköinen vanhuus

Kaija Maria Junkkari ottaa esille vanhenevien naisten pelon ja ahdistuksen, joka liittyy sairauksiin ja ulkonäön rapistumiseen.

–Jos on koko ikänsä saanut palautetta kauneudestaan, tuntuu sen loppuminen näkymättömäksi muuttumiselta.

Junkkarin mukaan naisen suuri kysymys on se, mikä on juuri hänen tapansa olla vanha. Ajatuksena on, ettei ikä määrittele häntä, vaan hän antaa itse sille merkityksen.

–Eräs nainen sanoi, että kannattaa välttää beigeä, sillä se voi tappaa!

–Itse olen 60 vuotta täytettyäni huomannut, ettei lisävuosilla ole ollut sen jälkeen kauheasti merkitystä. Sitä vain toteaa kiitollisena, että on vielä elossa.

–On hienoa, että hyvinvoiva vanheneminen kestää nykyään pitempään kuin aikaisemmin. Tuntuu, että elämällä on vielä paljon tarjottavaa. Välillä tosin tulee tunne, että kaikki on turhuuksien turhuutta.

Katarina Sällylä
Pariskunta on innostunut monista uusista asioista. Kaija Maria Junkkari hurahti 60-vuotiaana jalkapalloon ja Suomen sota-historiaan. Lari Junkkari löysi uudelleen valokuvauksen ja innostui maailmanlaajuisesta olutkulttuurista.

Pariskunta on innostunut monista uusista asioista. Kaija Maria Junkkari hurahti 60-vuotiaana jalkapalloon ja Suomen sota-historiaan. Lari Junkkari löysi uudelleen valokuvauksen ja innostui maailmanlaajuisesta olutkulttuurista.

Jätä myönteinen jälki

Vanhetessa pintaan nousee pohdinta siitä, mitä oma elämä on ollut ja miten sen kanssa voi päästä riittävään sovintoon.

Esimerkiksi sota-ajan ja lapsuuden kokemukset voivat nousta yllättäen esiin. Tällöin ilo ja alakulo, suru ja kiitollisuus ovat läsnä samanaikaisesti.

Kaija Maria Junkkari sanoo, että katkeruus, kiukku ja tyytymättömyys valtaavat mielessä alaa, jos elämässä on ollut paljon pettymyksiä.

Lari Junkkarin mukaan elämänkaaren puntarointiin voi liittyä myös vääränlaista menneisyyden ihannointia. Se tarkoittaa setämäistä ja tätimäistä narinaa ja tämän päivän nuorten turhanpäiväistä moittimista.

–Vanhuus ja viisaus eivät välttämättä liity yhteen. Kannattaa tehdä jotain sen eteen, että jättää itsestään myönteisen jäljen.

Myös vanhenemisen viisauteen kuuluu ajatus siitä, että kannattaa yrittää aktiivisesti muuttaa sitä, mikä kaipaa muutosta ja on ylipäätään muutettavissa. Muulta osin on hyvä hyväksyä väistämättömät tosiasiat.

Älä takerru menneisiin

Kukaan ei elä täysin ehjää, virheetöntä elämää. Lari Junkkarin mukaan kannattaa suostua siihen, että on tehnyt elämässään vääriä valintoja, joiden merkitystä ei osannut ennakoida.

–Ei kannata takertua sen paremmin huonoon kuin hyväänkään, vaan päästää irti ja antaa olla. Ajattele niin, että tämä on ollut minun elämäni ja luotan siihen, että tulevaisuudessa tapahtuu myös hyviä asioita.

Junkkaria itseään oman elämänkaaren pohdiskelussa on auttanut seuraava ajatuspolku:

En kaikkea ymmärtänyt, jaksanut ja osannut. Tein virheitä, valitsin väärin. Nyt olen henkisesti muualla. Annan anteeksi silloiselle minälleni ja jatkan eteenpäin.

Etsi uusia ystäviä

Oman elämänkaaren pohdinnoissa auttavat luotettavat keskustelukumppanit.

–Naisilla korostuu vanhemmiten naisten välinen ystävyys. Älykäs, huumorintajuinen ja myötätuntoinen tukiverkosto on tärkeässä roolissa, Kaija Maria Junkkari sanoo.

Hän tietää myös toisenlaisia tarinoita.

–On surullista huomata, että sairastuessa tai leskeytyessä ystävät eivät olekaan ystäviä. Ei pidetä yhteyttä, ei auteta.

–Minä aloin tietoisesti etsiä uusia ystäviä 55 vuotta täytettyäni. Tein työtä asian eteen, sillä harvoin käy niin, että uudet ystävät vain ilmestyvät jostain.

Mieti kuolemaa!

Vanhenemiseen liittyy elämän rajallisuuden ja oman kuolevaisuuden tajuaminen. Kaija Maria Junkkari mukaan se priorisoi sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

–Mieti kuolemaa, niin alat voida paremmin!

–Kun rakkaus ja luotettavat ihmissuhteet korostuvat, ei tule pelkoa yksin jäämisestä. Tässä vaiheessa elämää ei kannata enää olla kovin itseriittoinen.

Eläkkeelle kurssin kautta

Junkkarit kehottavat varautumaan vanhuuden päiviin hyvissä ajoin.

–Vanhenemiseen liittyviä tunteita ei kannata työntää syrjään, sillä ne tulevat esiin joka tapauksessa. On hyvä, jos eläkkeelle jäädessä ei putoa henkisesti ja sosiaalisesti tyhjän päälle siten, että kaikki on ihan levällään.

–Monille eläkkeelle jääminen merkitsee köyhyysloukkua. On tärkeää, että vähävaraisille eläkeläisille varmistetaan riittävä toimeentulo.

Junkkarit kannattavat lämpimästi eläkeläiskurssien järjestämistä. Ne antavat työkaluja siihen, miten rakentaa elämänsä ja identiteettinsä työvuosien päättymisen jälkeen. Valistuneet työnantajat järjestävät jo tällaisia kursseja, mutta tavan soisi yleistyvän kaikkia koskevaksi.

–Eläkkeelle jääminen voi olla tuskaa niille, joiden identiteetti on rakentunut työn kautta.

–On surullista nähdä vanhenevan ihmisen takertuvan elämänsä ulkoisiin kulisseihin ja elävän menneisyydessä, jossa hän oli jotain ja tunsi merkittäviä henkilöitä.

Katarina Sällylä
–Vanhenemisessa on hienoa siihen liittyvä keveys, tietynlainen yksinkertaisuus ja olemisen vapaus, sanovat Kaija Maria ja Lari Junkkari.

–Vanhenemisessa on hienoa siihen liittyvä keveys, tietynlainen yksinkertaisuus ja olemisen vapaus, sanovat Kaija Maria ja Lari Junkkari.

Kun toinen alkaa ärsyttää

Yli 60-vuotiaiden avioerot ovat yleistyneet. Junkkarien mukaan järkyttävintä on, jos puoliso jättää täysin yllättäen, ja ajatus yhteisistä eläkevuosista jää haaveeksi.

Kun pariskunta eläköityy, saattaa shokkina tulla eteen se, että joutuu kököttämään toisen kanssa päivät pitkät.

Voi käydä niin, että molemmat hermostuvat toistensa rutiineihin, kaavamaisuuteen ja erirytmisyyteen. Pahimmillaan toinen ärsyttää koko ajan niin, ettei tiedä miten päin olisi.

Junkkarien mielestä eväitä suhteen jatkamiseen on vaikea löytää, jos jäljellä on vain henkinen yksinäisyys ja hidas toinen toisensa "kiduttaminen" tilanteessa, jossa ei ole enää sijaa myönteisille tunteille ja läheisyydelle.

Tilanne on entistä pahempi, jos kuvioon liittyy päihteiden käyttöä, mustasukkaisuutta tai toisen elämän rajoittamista jollain muulla tavoin. Jatkuva, hiljainen kärsimys tekee elämästä helvettiä.

–Kenenkään ei liioin pidä uhriutua marttyyriksi, joka esimerkiksi omaishoitajana uupuu ja katkeroituu taakkansa alle.

Sano toisesta myös hyvää

Junkkarit suosittelevat pariskunnille puhdistavaa keskustelua, jossa asioista puhutaan täysin rehellisesti.

–Että saadaan viimein sanotuksi se, mikä olisi pitänyt sanoa jo paljon aikaisemmin.

–Parisuhteessa jätetään liian usein sanomatta myönteiset asiat toisesta. Kannattaa puhua siitä, mitä toisessa arvostaa ja rakastaa sekä siitä, mikä kaikki toisessa ärsyttää. Näin voidaan parhaimmillaan päästä tilanteen laukaisevaan, hulluun nauruun. Se päättyy ajatukseen, että tällaisia me olemme ja tällaisina me voimme parantaa suhdettamme.

Junkkarit korostavat, että kummankin on tajuttava, mikä on hänen oma vastuunsa parisuhteen hyvinvoinnissa.

–Parisuhteelle tekee hyvää, kun ymmärretään toisen ilahduttamisen ja palvelemisen merkitys sekä se, ettei ketään pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Hyvä toveruus ja hellyys ovat erinomaiset lähtökohdat.

Tämä kaikki koskee toki myös nuorempia sukupolvia.

Lämmin seksi on hyvä asia

Joskus seksuaalisen läheisyyden annetaan vanhemmiten hiipua ja loppua ilman, että pariskunta edes puhuu koko asiasta.

Joissakin parisuhteissa seksistä ja sen määrästä käydään valtataistelua, jossa molemmat kärsivät.

Toisinkin voidaan toimia. Arvokas vanhuus ja lämmin seksi ovat Junkkarien mielestä hyvä yhdistelmä.

–Joistakin nuorista saattaa tuntua puistattavalta ajatus siitä, että vanhoilla ihmisillä on seksiä. He yllättyvät huomatessaan, että 90-vuotiailla isoisovanhemmilla on vielä rakkautta ja läheisyyttä elämässään. Ihon ikävä ei muutu miksikään.

Junkkarin pariskunta

Kaija Maria Junkkari

Syntynyt 13.8.1950 Lieksassa.

Teologian lisensiaatti, perheneuvojan ja työnohjaajan koulutukset.

Doctor of Ministry, ammatillinen tohtorin tutkinto, Pacific School of Religion, Kalifornia. Aiheena naisen keski-iän muutosvaiheet.

Tietokirjailija, työnohjaaja ja parisuhdeneuvoja.

Työskennellyt 30 vuotta perheneuvojana Tampereen seurakuntayhtymässä. Sitä ennen toimi pappina Ruotsissa. Asunut useita vuosia Pohjois-Amerikassa.

Kirjoittanut 10 kirjaa. Tänä syksynä ilmestynyt "Muutakin kuin numeroita - Vanhenemisen taidosta" (Kirjapaja) syntyi yhteistyössä Lari Junkkarin kanssa.

Harrastuksia ovat kirjallisuus, teologia, elokuvat, retkeily ja eurooppalaisen jalkapallon seuraaminen.

Suurin oppi elämässä: Itsetuntemuksen, empatian ja elämän rajallisuuden merkityksen tajuaminen.

Lari Junkkari

Syntynyt 22.41948 Imatralla.

Teologi, työelämäkouluttaja ja tietokirjailija.

Työskennellyt pappina Nokialla, Suomen kirkon ulkosuomalaistyössä Ruotsissa ja Kanadassa sekä kouluttajana, jonka erikoisalaa ovat työelämän arvot, etiikka ja vuorovaikutussuhteet.

Hän on kirjoittanut useita kirjoja yhdessä puolisonsa ja kollegoidensa kanssa.

Harrastuksia ovat valokuvaus, pohjoisen erämaat ja olutkulttuuri.

Junkkarin pariskunnalla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.

Suurin oppi elämässä: Ihmisen osa on palvella eri tavoin elämää toisissa ihmisissä, itsessään ja monimuotoisessa luonnossa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös