Ainoa lääke kiistaan appivanhempien kanssa on keskustelu

Todelliset painajaisanopit ovat asiantuntijoiden mukaan harvassa, mutta keskusteluyhteydessä riittää edelleen harjoiteltavaa.

Teija Soini
Vaatekaappi on usein henkilökohtainen paikka, jonne ei toivota ulkopuolisia siivoamaan.

Vaatekaappi on usein henkilökohtainen paikka, jonne ei toivota ulkopuolisia siivoamaan.

ANNE SALOMÄKI, STT Helsinki

Anoppi käy järjestelmässä miniän alusvaatelaatikon pariskunnan ollessa itse poissa. Puolison vanhemmat haluavat aikuisen lapsensa joka sunnuntai illalliselle. Appiukko intoutuu juhlissa aina muistelemaan, kuinka oman lapsen entinen puoliso oli mainio tapaus, vaikka uusi kumppani on myös kuulolla.

Perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta ja ohjelmajohtaja Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta ovat kuulleet työssään monenlaisia tarinoita ristiriidoista appivanhempien sekä vävyjen ja miniöiden välillä.

Oulasmaan kertoma esimerkki alusvaatelaatikon järjestelystä on tyypillinen esimerkki: toinen luulee olevansa avuksi, kun taas toinen kokee avun menneen liian pitkälle ja loukkaavan yksityisyyttä.

– Suhteiden kärjistyminen vaikuttaa merkittävästi ihmisen kokonaishyvinvointiin. Jos välit ovat tulehtuneet ja hankalat, joku voi menettää yöunet ja ahdistua, Oulasmaa kuvailee.

Rautavan mukaan ongelmat kumpuavat usein juuri liiallisesta puuttumisesta aikuisen lapsen parisuhteeseen tai perheeseen. Yhteyttä ottavat kuitenkin myös sellaiset, jotka toivoisivat appivanhemmilta enemmänkin apua vaikkapa lastenhoidossa.

Lapsen syntymä muuttaa roolit

Oulasmaa sanoo, että suhde appivanhempiin muuttuu usein lastenlasten myötä.

– Kun lapsia ei ole, monet tuntuvat viettävän kuherruskuukautta myös appivanhempien kanssa. Lapsen tultua kaikkien roolit muuttuvat, ja silloin paljastuu myös se, onko omasta, aikuistuneesta lapsesta osattu päästää irti.

Myös pariskunnan kesken voi olla erilaisia käsityksiä siitä, miten vahvasti isovanhempien kuuluu olla arjessa läsnä ja kuinka läheiset suhteet omiin vanhempiin ovat. Rautavan mukaan tämä voi heijastua parisuhteeseen, oli lapsia tai ei.

– Esimerkiksi äidin ja pojan suhde voi olla hyvin läheinen, jolloin puoliso ehkä kokee, että äiti tietää parisuhteesta liikaa, hän kuvailee.

Lapsettomien parien välejä niin omiin kuin puolisonkin vanhempiin voi kiristää sekin, etteivät kaikki vanhemmat välttämättä hyväksy lapsensa parinvalintaa. Vanhempi saattaa myös syyttää puolisoa, jos oman lapsen käytös tuntuu muuttuvan tai tämä ottaa etäisyyttä.

– Näissä tilanteissa on muistettava, ettei lapsen puolisosta ole pakko pitää, mutta aina on oltava asiallinen, Oulasmaa linjaa.

Kissa appivanhempien pöydälle

Oulasmaa ja Rautava eivät näe ristiriitatilanteisiin muuta ratkaisua kuin rehellisen ja avoimen keskustelun. Joskus jutellessa voi käydä ilmi, että appivanhemman liiallisuuksiin mennyt auttaminen kumpuaa omasta yksinäisyydestä tai siitä, että tämä kaipasi aikanaan enemmän apua omien lastensa kanssa.

Oulasmaa kannustaa pariskuntia jakamaan keskusteluvastuun niin, että kumpikin puhuu omille vanhemmilleen syyttämättä ketään osapuolta. Omalle äidillekin saa sanoa, ettei halua puhua tämän kanssa puhelimessa joka päivä.

– Samalla voi kertoa, että vanhemmat ovat tärkeitä ihmisiä ja että suhdetta ei olla katkaisemassa.

Rautava muistuttaa, että joskus on tilanteita, joissa ei kerta kaikkiaan tulla toimeen. Silloin on syytä miettiä, onko toisen oltava aina mukana appivanhemmilla kyläiltäessä.

– Pitää olla itselleen armollinen ja antaa lupa toimia omilla ehdoillaan.

Molemmat asiantuntijat korostavat kuitenkin, että lasten suhdetta isovanhempiin kannattaa tukea, vaikka ei itse olisi omien tai puolison vanhempien kanssa läheinen.

Kulttuurierot voivat sävyttää kiistoja

Monet monikulttuuriset perheet osaavat taitavasti ammentaa ja yhdistellä tapoja ja perinteitä. Aina kompromissit eivät synny kivuttomasti varsinkaan, jos esimerkiksi appivanhempi kokee oikeutensa laajemmiksi kuin mihin suomalainen vävy tai miniä on tottunut.

Monikulttuurisuuden asiantuntija Anita Novitsky Väestöliitosta huomauttaa, että ongelmia voi tulla siitä, ettei perhe hyväksy ulkomaalaista tai erilaisesta taustasta tulevaa puolisoa. Suuri osa kumppaneista otetaan toki ilolla vastaan.

– Varsinkin muualta muuttaneilla miespuolisoilla tuntuu olevan jonkinlainen kyky tehdä vaikutus suomalaiseen anoppiin. Monissa kulttuureissa miehet arvostavat äitejä ja asenne on kunnioittava vanhempaa sukupolvea kohtaan, mikä voi viehättää suomalaista anoppia.

Suunnittelija Tanja Del Angel Familia-yhdistyksestä korostaa lähipiirin suhtautumisen merkitystä kummankin parisuhteen osapuolen tapauksessa. Vaikka välissä olisi tuhansia kilometrejä ja kielimuuri, yrityksetkin lasketaan.

Jos appivanhemmat asuvat kaukana, kyläilyt voivat olla puolin ja toisin intensiivisiä kokemuksia. Joissakin kulttuureissa on tapana, että koko perhe asuu yhdessä vierailun ajan, kun taas stereotyyppinen suomalainen kaipaa omaa rauhaa ja tilaa.

Kulttuurierot voivat tuntua siinäkin, kuinka paljon vaikkapa appivanhemmat kokevat voivansa puuttua lasten kasvatukseen tai miten suoraan lapsisuunnitelmista sopii kysyä.

Niin mono- kuin monikulttuurisissa parisuhteissa keskustelutaito on sekä Novitskyn että Del Angelin mukaan avainasemassa. Esimerkiksi ennen appivanhempien vierailua pariskunta voi keskustella siitä, miten kodin säännöistä kerrotaan.

– Säännöt on tärkeää esittää yhteisinä, eikä esimerkiksi sanoa puolison päättävän tavoista viettää joulua. Silloin syntyy piiloviesti, ettei toinen ole täysillä mukana, Novitsky toteaa.

Del Angel kannustaa ymmärtämään sekä kumppanin että vanhempien odotuksia ja kertomaan niistä ääneen.

– Kummankin lähipiiri voi tutustua toisen kulttuuriin etukäteen ennen kuin yhteentörmäyksiä pääsee syntymään.

STT

Kommentit (3)

  • Sisko syö pilsuja

    Paljon on aikuisissa lapsissa niitä, jotka roikkuvat vanhemmmissaan kuin hädissään.
    Pitää ymmärtää, että vanhuskin haluaa omaa rauhaa ja päättää elämästään.

  • PML

    Meillä ei ole ollut koskaan tuota ongelmaa. Tulevat appivanhemmat eivät halunneet olla missään tekemisissä tyttärensä sulhasen kanssa. Lapsemme ovat nyt teini-ikäisiä eikä appivanhemmat ole nähneet lapsenlapsiaan, ei tosin tytärkään ole käynyt vuosiin vanhempiensa luona. Mitäpä niin vihamielisessä paikassa tekee, saavat olla rauhassa. Kirjoitus ei ole provo, joka sana totta ja tätä päivää.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös