Arvio: Cabaret on ta­ri­nan, tanssin ja mu­sii­kin juhlaa

Klassikkoteos säkenöi kultaa, kimallusta ja elämänhurmaa.

Cabaret'n puvustus ja lavastus säihkyvät näyttävästi. Esitystä säestää kahdeksan muusikon yhtye, ja näyttämöllä on mukana tanssijoita ja tanssinopiskelijoita.
Cabaret'n puvustus ja lavastus säihkyvät näyttävästi. Esitystä säestää kahdeksan muusikon yhtye, ja näyttämöllä on mukana tanssijoita ja tanssinopiskelijoita.
Kuva: Tatu Kantomaa

Cabaret, ensi-ilta 21.9. Rovaniemen Teatterin Tieva-näyttämöllä.

Sävellys: John Kander. Musikaalikäsikirjoitus: Joe Masteroff. Laulujen sanat: Fred Ebb. Ohjaus: Seppo Välinen. Kapellimestari: Minna Siitonen. Koreografia: Matti Paloniemi. Lavastus: Annina  Nevantaus. Pukusuunnittelu: Paula Varis. Valosuunnittelu: Miksa Koponen. Naamioinnin ja peruukkien suunnittelu: Kaisa Mylläri. Rooleissa: Panu Valo, Siiri Partanen, Timo Vuento, Kirsi Kärnä, Markku Köngäs, Vesa-Matti Komonen, Helka Periaho, Paula Miettinen, Jonne Kaaretkoski, Eino Hantula. Tanssijat: Atte Herd, Laura Kallas-Herd, Anni Pilhjärta, Veera Syvävirta, Ulla Väätäinen, Henrietta Heiskanen, Krista Karttunen, Aino Mykrä, Geordanis Figuerola Medina.

Rovaniemen Teatteri juhlii seitsemänkymppisiään notkealla Cabaret-musikaalilla. Klassikkoteos säkenöi kultaa, kimallusta ja elämänhurmaa. Tarinaan hiipii ilon ja riehan rinnalle myös syvä pimeys, joka rakentaa esityksestä väkevän ja monitasoisen.

Cabaret kertoo monta tarinaa. On kahden nuoren selviytymistarina. On kahden aikuisen rakkaustarina. On yhteisöllinen tarina, jossa ihmiset ajassa ja ajasta riippumatta yrittävät selvitä eteenpäin. Niin oli 1930-luvulla. Niin on tänään ja huomenna.

Kit Kat Klubi on Cabaret-musikaalin voimala. Se on kuin Simerock, jossa bileet ei lopu koskaan. Tanssitaan, lauletaan, jahdataan, kohdataan ja nautitaan elämästä kuin viimeistä päivää.

Tieva-näyttämö syttyy Kit Kat Klubina kuumaan huumaan.  Valot keimailevat, värit leikkivät, energiat sylittelevät. Ja se musiikki: Willkommen, bienvenu, welcome. Tervetuloa tarinaan, jonka avaa seremoniamestari, tuo vikkelä veikko ja hyrräväkkärä.

Kirjailijanalku Clifford Bradshaw (Panu Valo) saapuu Berliiniin ja kohtaa klubilaulaja Sally Bowlesin (Siiri Partanen). Molemmat hapuilevat kohti unelmiaan. Yhdessä se on ehkä helpompaa.

Panu Valo löytää mukavasti sävyjä nuoren miehen odysseiaansa. Siiri Partanen puolestaan on upeimmillaan laulaessaan. Hänen  Cabaret-niminen laulunsa esityksen lopussa on sitä, mitä veret seisauttavaksi hetkeksi kutsutaan.

Herr Schultzin (Markku Köngäs) ja Fräulein Schneiderin (Kirsi Kärnä) rakkaussuhde pysäyttää ja vie esityksen syvemmälle tasolle.
Herr Schultzin (Markku Köngäs) ja Fräulein Schneiderin (Kirsi Kärnä) rakkaussuhde pysäyttää ja vie esityksen syvemmälle tasolle.
Kuva: Tatu Kantomaa

Tarinan toinen pari antaa kasvot niin onnelle kuin onnettomuudelle.  Herr Schultzin (Markku Köngäs) ja Fräulein Schneiderin (Kirsi Kärnä) rakkaussuhde pysäyttää. Sekä Köngäs että Kärnä ovat joka ilmeellään, eleellään, joka liikkeellään tässä. Ei mitään turhaa, ei mitään liikaa mutta kaikki. Se kolahtaa.

Väliajalla kuulin jonkun tuumivan, että tämä pari paitsi laulaa sykähdyttävästi, myös nostaa tarinaa uudelle tasolle.

Seremoniamestarina multitaituroi Timo Vuento. Hän laulaa, tanssii, kiihdyttää, viihdyttää ja tempoo niskaansa uudet vaatteet peräti 17 kertaa. Tässä on todellinen jännämies.

Monet roolityöt uhkuvat osaamista. Vesa-Matti Komonen ei ammu huteja. Ei tässäkään esityksessä. Juoheva ja juonikas Ernst Ludwig edustaa nousevaa natsivaltaa.

Helka Periaho puolestaan hämmästyttää puhkeamalla uhkeaan kukkaan Fräulein Kostina. Kyllä hersyy, kyllä heruu. Periahon ilmaisu on ilmeikästä ja selkeää.

Tanssi virtaa teoksen tunnetiloissa ja teemoissa. Tuntuu kuin yksi yhteinen energia kulkisi jokaisen esiintyjän läpi kohti katsomoa. Tässä näkyy ohjaaja Seppo Välisen talentti.

Tanssi virtaa teoksen tunnetiloissa ja teemoissa. Tuntuu kuin yksi yhteinen energia kulkisi jokaisen esiintyjän läpi kohti katsomoa.

Cabaret on paitsi tarinankerrontaa myös musiikin ja tanssin juhlaa. Orkesteri soi niin kuin vain voi. Upeasti esitetyt laulut kasvattavat pottia.

Puvustus hivelee silmiä, ja väreillä on väliä.  Liikutaan höyhenen keveydestä raskaaseen rautaan. Annina Nevantauksen lavastus velloo eloisasti kolmessa tasossa ja kuvaa elämän loputonta  liikettä. Välillä se on kepeää, välillä niin kipeää.

Kaikessa runsaudessaan Cabaret-musikaali muistuttaa siitä, että me kaikki vaikutamme elämän liikkeen suuntaan. Olemme vastuussa omalta osaltamme. Ihan niin kuin Jope Ruonansuu laulussaan kiteyttää: “Aattelepa ite.”

Esityksen jälkeen hämmästelen, mistä ihmeestä tätä kaikkea tulee. Taiteen ihmeestä, on varmasti lähimmäs oikea vastaus. Näin ainakin Rovaniemen Teatteri Cabaret-musikaalissaan vastaa.

Esityksessä kuultua

– Ei olla oikein musikaali-ihmisiä, mutta on tämä kyllä hyvä.

– Miten näitten seinien sisäpuolelle voi mahtua tämmöinen esitys!

– Kyllä vähemmän tuota munien puristelua mulle riittäisi.

– Mietin alussa, kiemurteleeko ne koko ajan, kun siltä alkoi näyttää. Onneksi tuli sitten kunnon tarina.

– Tuo art deco -tyylinen lavastus sopii hienosti aikaan.

– Oo, mikä spektaakkeli. Mahtava elämys!

– Oikea painettu käsiohjelma on plussaa. Ja tyylikäs kansikuva.

– Alussa en oikein saanut puheesta selvää.

– Musiikki antoi mykistäviä hetkiä, kun hälystä ja kakofoniasta liikuttiin kohti hiljaisuutta. Toimiva rytmi ja ajoitukset.

– Voi kun pääsisi tuonne tanssimaan.