Mikä innostaisi uurnille?

Kuntavaalien äänestysprosentti on ollut alamäessä jo neljännesvuosisadan ajan, vaikka valtuustossa tehdään tärkeimmät, paikallisia koskevat päätökset.

Mikä innostaisi uurnille?

Kuntavaalien äänestysprosentti on pudonnut yli 70:stä alle 60:een 25 vuodessa.

Kuntavaalit lähestyvät, ketä kiinnostaa? Yllättävän harvaa siihen nähden, että kyse on meidän asioistamme.

Kuntavaalien äänestysprosentti romahti 1990-luvulla, eikä ole sen jälkeen noussut takavuosien tasolle (LK/PS 16.3.). Edelliset, 2012 kuntavaalit eivät houkutelleet uurnille edes kahta äänioikeutettua kolmesta. Eduskuntavaaleissakin äänestysinto on ollut laskeva, mutta se on silti reilut kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi.

Pelkona on, että sote- ja maakuntauudistus laskevat entisestään kuntavaalikiinnostusta, kun sosiaali- ja terveysasiat siirtyvät kunnilta maakunnille. Näin siksi, että samalla katoaa iso osa kuntapoliitikkojen vallasta. Kuntavaali on paikallisinta demokratiaa. Kunnan- ja kaupunginvaltuutetut päättävät asioista, jotka ovat osa meidän kaikkien jokapäiväistä arkea. Voisi kuvitella, että kiinnostus sitä kohtaan olisi korkeampi kuin minkään muun vaalin. Miksi näin ei ole?

Tutkijat selittävät ilmiötä sillä, että yhä useampi kokee politiikan työläänä, vieraana ja tylsänä. He eivät pidä äänestämistä tärkeänä, eivätkä usko äänestämisen vaikuttavuuteen. Kaukana takana ovat ajat, jolloin uurnille lähdettiin siksi, että se oli paitsi kansalaisoikeus myös -velvollisuus. Paradoksaalista ilmiössä on se, että ne ihmiset – muun muassa opiskelijat, työttömät ja matalapalkkaiset – jotka käyttävät eniten kunnan palveluja, jättävät herkimmin äänestämättä.

Erityisen huolestuttavaa on se, että nuorten jo ennestään matala äänestysinto näyttää hiipuvan edelleen. Vaali-innottomuus on tutkitusti periytyvää lajia: jos vanhemmat eivät äänestä, lapsikin jättää aikuistuttuaan suurella todennäköisyydellä vaalit väliin. Kuntavaalien epäkiinnostavuus näkyy myös ehdokaslistoissa, jotka ovat lyhentyneet yhtä matkaa äänestysinnon kanssa. Monissa kunnissa ehdokkaista on jo niin iso pula, että se uhkaa demokratian toteutumista.

Vikaa ei ole vain äänioikeutettujen asenteissa vaan myös poliitikoissa. Liian moni puhuu enemmän poliitikon ja/tai populistin kuin kuntalaisen kieltä. Kieliongelmaa pahentaa entisestään se, että osa ehdokkaista sotkee vaalityössään kuntapolitiikan valtakunnan politiikkaan – soteen, koulutusleikkauksiin ja muihin sellaisiin – vaalitaktisista syistä. Se tekee kuntapolitiikasta entistä vaikeammin ymmärrettävää äänestäjille.

Yksi tapa nostaa äänestysprosenttia voisi olla Ruotsin malli. Siellä äänestäjä voi antaa äänensä useammassa vaalissa samalla kertaa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös