Arto Pasanen herää aamuneljältä vieraassa asunnossa.
Hän laittaa aamupalaa ja sekoittaa puolen tusinaa drinkkiä. Sitten hän herättää toverinsa.
Yksi heistä jaksaa nousta seuraksi ryyppäämään. Kun tämä sammuu ja väsähtää, seuraava herää.
Mutta Pasanen jatkaa. Hän ei sammu, eikä oikeastaan edes tunne viinan vaikutusta. Viinaa ei tarvitse ajatella, kunhan sitä on.
