Soraharjun venus ja muita tarinoita

Näyttelyt

Oranki Art 10 -ympäristötaidenäyttely Pellon Orangissa 30.9. asti. Taiteilijat: Suvadeep Das, Risto Immonen, Vesa Kotilainen, Ninni Korkalo, Tuomas Korkalo, Essi Korva, Lys-Ange LeBlanc, Armi Nurminen, Tiia Orivuori, Ahti Pitkänen, Anna-Maija Rissanen, Laura Ruotsalainen, Susanne Stiegeler ja Kimmo Ylönen.

Kerran jos toisenkin saa hieraista silmiään nähdessään karulla soratiellä vähäpukeisen naisen liftaamassa. Tiina Tiusanen edellisvuoden Katariina-mallinukke antaa viitteitä tulevasta.

Jo kymmenettä kertaa toteutettu kansainvälinen Oranki Art 10 sisältää työpajan ja sen aikana toteutetun ympäristötaidenäyttelyn. Näyttelyalue sijaitsee Pellon Orangissa mäntymetsäisellä soraharjulla.

Näyttelyssä ei ole teemaa, vaan teokset ovat sijoitettu suhteessa maisemaan ja jo olemassa oleviin teoksiin. Osa edellisvuoden teoksista on säilynyt ajan saatossa, toiset ovat jouduttu purkamaan, kun taas osa on toteutettu kestämään vain tietyn ajan.

Lappilaista tapahtumaa ovat tukeneet useat eri tahot Valtion kuvataidetoimikunnasta Pellon kuntaan. Tällaista jokakesäistä tapahtumaa lappilainen kuvataidekulttuuri tarvitsee. Kuvataidetarjonnan lisääminen Lapissa onkin Oranki Art ry:n yksi keskeinen tavoite.

Linnunpesä ja harjun kaunotar

Risto Immonen yllättää. Teräsveistoksistaan tunnettu taiteilija on ottanut käyttöönsä yllättävät materiaalit: risuista, heinistä ja kivistä toteutettu herkkä teos sopeutuu ympäröivään luontoon täydellisesti.

Essi Korvan uretaanista valmistettu, valtavaa luonnonkruunua päässään kantava alaston naishahmo voisi olla vaikkapa Orangiharjun matriarkka tai venus, rakkauden jumalatar.

Kanadalaisen Lys-Ange LeBlancin Enkelten raivosta on vaikea löytää punaista lankaa. Jonkunlaista jäsentyneisyyttä puisesta teoksesta löytyy, mutta kokonaisuus muistuttaa lähinnä Mauri-myrskyn jälkeistä kaoottista maisemaa.

Sauli Miettusen pyykkipojista toteutettu abstrakti hahmo voisi olla mytologian yksisarvinen, unicorn. Taruolennon tavoin Miettusen huumoria sisältävä veistos näyttää koostuvat eri hahmojen osista.

Keskellä havumetsää näyttäisi olevan ruotsalaisten keskikesällä pystyttämä juhannussalko. Tuomas Korkalon Symbioosi- teoksen karamellinkoreassa salosta lähtevät lonkerot kiemurtelevat lähipuiden ympärillä. Fallossymbolia muistuttava teos on hyvä ajatus, mutta toteutus jää ohueksi.

Susanne Stiegeler on tuonut pohjoisen metsään saksalaisten oppilaidensa kanssa toteuttaman sienitarhan. Laajalle levittäytyvät luonnonsienien kokoiset monenkirjavat sienet hehkuvat varvikossa.

Ninni Korkalon futuristinen Still Hard, Part One voidaan tulkita katsomissuunnan mukaan. Isokokoinen, toisiaan kädestä pitävä pariskunta loistaa ympäristössä kylmänä ja ylväänä. Kontrasti on raju. Kiiltävä materiaali ja hahmojen koko viitannee ihmisen asenteeseen luontoa kohtaan tai voipa siinä katsoja nähdä myös pariskunnan maisemaa ihailemassa romantiikan hengen mukaisesti.

Näkymätön näkyväksi

Kimmo Ylönen on kaivanut männyn juuret esille ja laittanut ne vitriiniin lasin alle nähtäviksi ikään kuin museossa. Komeana polveileva juurakko tuo esille sen, mikä ei ole näkyvää.

Harjun metsässä on nähty tekstiin pohjautuvia teoksia aiemminkin. Tiia Orivuori ei liitä metsän puihin yleviä ajatuksia, vaan puhekuplien lauseet pohjautuvat arkisiin kännykkäviesteihin.

Oranki Art on ollut rikastuttava osa lappilaista kuvataidekenttää jo kymmenen vuoden ajan. Työryhmä vaikuttaa soveltavan lappilaista mañana-ajatusta: kaiken ehtii myöhemminkin, kuten teosten nimien esillepanon.

Silti Oranki Art on tärkeämpi kuin puutteensa. Ympäristötaidetta ei ole Lapissa liikaa tarjolla.

TUULA TURKKI