Aika ja identiteetti

Kirjat

Michael Moorcock: Katso ihmistä! Suom. Raimo E. Tikkanen Vaskikirjat.

Kirjallisuuspalkinnot kuuluvat oleellisena osana science fictionin maailmaan. Niistä Nebula-palkinnon myöntävät alan ammattilaiset, ja vuonna 1967 sen sai kolme huippunimeä: Samuel R. Delany, Fritz Leiber sekä Michael Moorcock. Viimeksi mainitun tuolloin palkittu teos Behold the Man on nyt yli neljänkymmenen vuoden viiveellä ilmestynyt suomeksi. Asialla on tamperelainen laatuun panostanut kustantamo Vaskikirjat, jonka toiminta uhkaa loppua.

Moorcock on hyvä valinta, sillä brittiläisen tieteiskirjallisuuden keskeisiin nimiin lukeutuva kirjailija ehti vaikuttaa joitakin vuosia myös sf-piireissä arvostetun New Worlds -lehden päätoimittajana. Hänen suosimansa radikaalit kirjoittajat uudistivat lukemiston, mutta suututtivat suoraselkäiset kansalaiset, ja lehti ajautui konkurssiin.

Osaa Moorcock kyllä itsekin herättää närkästystä tarinoillaan. Siitä kelpaa esimerkiksi käsillä oleva suomennos. Kirja on nimeltään Katso ihmistä! ja sen aiheena on aikamatka Jeesuksen ajan Palestiinaan. Teoksen päähenkilö, ihmissuhteissaan ja opinnoissaan epäonnistunut Karl Glogauer kokee syntyneensä väärään aikaan ja siirtyy tilaisuuden saatuaan vuoteen 29 jKr.

Hänen siellä kohtaamansa kristinuskon ydinhahmot eivät kuitenkaan vastaa odotuksia. Neitsyt Maria esimerkiksi on moraaliltaan kaikkea muuta kuin viaton ja hänen poikansa on vähämielinen. Niin päähenkilö ottaa itselleen Jeesuksen roolin ja astuu ristille hänen puolestaan.

Ajassa siirtyminen oli aiheena myös aiemmin suomennetussa Viimeisten aikojen valtiaat -trilogiassa. Tapansa mukaisesti Kirjailija ei tyydy liikkumaan vain yhdessä maailmassa, vaan laittaa henkilönsä siirtymään yhdestä mahdollisesta maailmasta toiseen. Niiden muodostamaa ns. multiversumia pidetäänkin keskeisenä elementtinä Moorcockin tuotannossa.

Idea on käyttökelpoinen. Historiallisen kulissin vaihtaminen auttaa tarkastelemaan identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Tyylillisesti tarinat edustavat ns. uutta aaltoa, joka tuli science fictioniin 1960-luvulla ja jonka johtavia hahmoja Moorcock on. Ajalla ei ollut enää tekemistä avaruuden kanssa, vaan se liittyi psyykeen. Ulkoavaruuden tarkastelu jätettiin vähemmälle ja siirryttiin tutkimaan ihmisen mielen sisäavaruutta.

Kovin ihmeelliseksi se ei tällä kertaa osoittaudu. Glogauer on persoonana hiukan epäkiinnostava, mutta se saattaa olla tarkoituskin. Ehkä kirjailija haluaa osoittaa, kuinka sattumanvaraisesti yksilön identiteetti rakentuu. Niinpä omaksumalla oikealla hetkellä oikean roolin saattaa päätyä maailmanhistoriaan. Sen jälkeen muut pitävät huolen persoonan rakentamisesta.

Moorcockin romaani ei ole tavanomaista science fictionia. Siitä ei löydy sense of wonderia, mutta psykologinen uskottavuus ylittää reilusti sen, mihin tieteistarinoissa on totuttu.

ERKKI WIDENIUS