Ruandan uhrien kohtalot julki kyläoikeusistuimissa
Kigali, Ruanda Ruandan kyläkäräjät ovat saamassa päätökseen jättiurakan vuoden 1994 kansanmurhaan osallistuneiden tuomitsemiseksi. Viimeiset oikeudenkäynnit käytäneen tässä kuussa.
Viiden vuoden aikana kyläkäräjillä on ollut tuomiolla yli miljoona kansanmurhaan osalliseksi epäiltyä rivimiestä ja -naista.
– Järjestelmä on osoittanut tehonsa, vakuuttaa oikeusviranomainen Denis Bikesha.
Pikkuriitoja ratkoneet perinteiset kylätuomioistuimet – gacacat – otettiin kansanmurhan jälkeen uuteen käyttöön, koska oikeudenkäynnit olisivat olleet mahdoton urakka Ruandan raunioituneelle oikeuslaitokselle.
Gacaca on voinut ankarimmillaan määrätä 30 vuoden tuomion.
Gacaca-käräjät ovat pyrkineet selvittämään, mitä todella tapahtui kansanmurhan päivinä. Syytettyjä on vaadittu kertomaan rehellisesti teoistaan sillä uhalla, että valehtelijat on voitu tuomita ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen.
– Gacaca on auttanut tuomaan julki koko totuuden, kehuu oikeusministeri Tharcisse Karugarama.
Hänen mukaansa vain muutamissa tapauksissa on enää epäselvää, kuka on vastuussa mistäkin.
Myös henkiin jääneiden järjestöä Ibukaa johtava Theodore Simburudali pitää myönteisenä sitä, että oikeudenkäyntien ansiosta joukkomurhista on saatu uutta tietoa.
Eloonjääneet ovat löytäneet joukkohautoja ja voineet haudata omaisensa uudelleen.
Kansainvälisen Penal Reform International -järjestön (PRI) mukaan gacaca-käräjät ovat onnistuneet kaventamaan virallisen oikeuslaitoksen ja usein lukutaidottoman maaseutuväestön välistä kuilua.
– Se sai ihmiset puhumaan siinä, missä he eivät muutoin olisi näin toimineet, kiittää PRI.
Kylätuomioistuimien jäsenet valitaan kyläläisistä äänestämällä, eikä asianajajia ole. Tuomioistuimet ovat käsitelleet sellaisia juttuja, joissa syytettyjen epäillään osallistuneen tappamiseen tai raiskauksiin tai tuhonneen uhrien omaisuutta.
Sen sijaan kansanmurhan suunnittelijoiksi ja johtajiksi epäiltyjen syytteet on käsitelty tavallisissa tuomioistuimissa tai YK:n Tansaniassa toimivassa tuomioistuimessa.
Oikeutta on käyty myös ulkopuolisissa maissa, kuten Suomessa, missä Porvoossa on meneillään tällainen oikeusprosessi.
Oikeusministeri Karugarama uskoo, että tuomioistuimet ovat onnistuneet kasvattamaan aitoa sovinnon henkeä uhrien ja syyllisten ja kaikkien omaisten välille.
Kriitikot ovat muistuttaneet, että köyhillä henkiin jääneillä ei ole vaihtoehtoja asuinpaikan suhteen.
– Kukaan ei voi elää yksin. Olemme sitten uhreja tai teloittajia, meidän on asuttava rinnakkain, selventää eloonjääneitä edustava Theodore Simburudali.
Hän arvostelee oikeusprosessissa ilmenneitä heikkouksia. Osa tuomareista on joutunut itse syytettyjen penkille epäiltynä osallisuudesta kansanmurhaan. Osa on Simburudalin mukaan ajanut rikollisten omaisten asiaa.
Kriittisiä kommentteja on tullut myös ihmisoikeusjärjestöiltä. Niiden mukaan järjestelmässä ei ole ollut riittäviä takeita oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.
Human Rights Watch -järjestön mukaan hallitus on jopa käyttänyt gacacaa syyttääkseen vastustajiaan väärin perustein osallisuudesta kansanmurhaan.
Oikeusministeri Karugarama torjuu syytökset.
– Gacacaa arvostelevat eivät koskaan ole tarjonneet parempia vaihtoehtoja, joiden avulla voisi käsitellä näin valtavan juttumäärän. Eivät muuta kuin armahduksen.
