Vaihtarin selviytymisboksi
Moni nuori haaveilee maailmanvalloituksesta ja vaihto-oppilasvuosi ulkomailla lienee helpoin tapa. Ajatus yksinolosta vieraassa kulttuurissa on kuitenkin pelottava - miten siellä muka pärjää? Vasa kysyi millaisin eväin rovaniemeläinen Minna Ålander, 17, lähti vaihtoon Saksaan.
Koti-ikävän iskiessä täytyy olla jotain, joka muistuttaa kotimaasta. Minnan ruisleipää ovat ystävien yhteydenotot.
– Netin kautta pääsee helposti juttelemaan kaivattujen kanssa, mutta suurimmassa arvossa olen pitänyt oikeita kirjeitä, niiden avaaminen on mahtavaa!
Uudessa ympäristössä täytyy varautua kaikkeen.
– Aluksi ei välttämättä ymmärrä yhtään mitään eikä saa sanaa suustaan, vaikka kuinka kauan olisi kyseistä kieltä opiskellut, mutta rohkeus on tärkeää.
– Aina pitää kysyä jos on epävarma tai ei ymmärtänyt. Matkiminen on loistava keino oppia.
Laastari pitää kaivaa esiin, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Minna ei suosittele ottamaan vaihtojärjestöjen tunnuslauseita liian kirjaimellisesti.
– Tarkoitus ei ole matkustella omin päin seikkailemassa, vaan tutustua kulttuuriin perheen ja koulun kautta. Maassa maan tavalla- asenteella ja ilman turhia ennakko-odotuksia saa Minnan mukaan kokemuksesta eniten irti.
Lähdön hetkellä saattaa pakattuunkin selviytymisreppuun hiipiä pelko. Suuri tuntematon jännitti Minnaakin aluksi.
– 11 kuukautta on pitkä aika. Tuntui hullulta lähteä oman onnensa nojassa tuntematta ketään. Nyt kun kotimatka lähenee, Minna on iloinen että lähti koko vuodeksi.
– Kun on oppinut kielen ja saanut kavereita on kaikkein hauskin vasta edessä.
