Arkkipiispa on myös yhteiskunnallinen toimija
Suomen evankelisluterilaisen kirkon uusi arkkipiispa valitaan vaalin ratkaisevalla toisella kierroksella ensi torstaina. Vaali on lappilaisittain mielenkiintoinen, sillä vastakkain ovat rovaniemeläislähtöinen Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen sekä Turun piispa Kari Mäkinen.
Valinnan tekee yhteensä 1226 valitsijaa, joista 900 tulee Turun arkkihiippakunnasta eli Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Maallikkoja valitsijoista on 429 eli runsas kolmannes.
Ennakkoon ajatellen Turun piispa Mäkisellä on siis kotikenttäetu puolellaan, mutta lopullinen valinta tapahtuu arvattavasti aivan muilla perusteilla. Sen on vaalin alla käyty keskustelu osoittanut.
Arkkipiispa johtaa puhetta kirkolliskokouksessa, kirkkohallituksessa ja piispainkokouksessa. Hän on kirkon näkyvin ja kuuluvin mies, mutta yhä enemmän arkkipiispa osallistuu myös kirkon ulkopuolella käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Niinpä arkkipiispa on valtakunnassa yksi tärkeimnistä toimijoista ja yhteiskunnallisista vaikuttajista. Useat edelliset arkkipiispat ovat olleet aktiivisia keskustelijoita, jotka ovat herkästi puuttuneet havaitsemiinsa epäkohtiin. Nämä ovat usein peräänkuuluttaneet muun muassa vähäosaisiin kuuluvien kansalaisten aseman kohentamista. Yhteiskuntamoraali kaikkinensa, mutta myös markkinatalouden epäterveet ilmiöt ovat olleet aiempien piispojen puheiden aiheina.
Vaalin aluskeskustelun keskiöön näyttää nousseen suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin. Se on kirkon sisällä äärimmäisen arka ja herkkä aihe.
Käydyn vaalitaistelun – vai pitäisikö sanoa vaalikilvoittelun – aikana on keskusteltu siitä, millaista viestiä kirkko muulle yhteiskunnalle seuraavina vuosina antaa. Viesti ei ole yhdentekevää, arkkipiispan sana painaa esimerkiksi juuri suhtautumisessa sukupuolivähemmistöihin.
Asialla on suuri periaatteellinen merkitys, pidetäänhän sukupuolivähemmistöihin suhtautumista laajoissa kansalaispiireissä tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymyksenä.
Vaalin jännitettä lisää se, että Mäkinen ja Ruokanen kuuluvat eri koulukuntiin kirkon sisällä. Mäkistä pidetään uudistusmielisenä, kun taas Ruokasen katsotaan vaalivan konservatiivisempaa linjaa.
Tulevassa vaalissa siis ratkaistaan evankelisluterilaisen kirkkomme suuria suuntia. Nähtäväksi jää, lähteekö kirkko nykyistä uudistusmielisemmälle linjalle vai valitseeko se konservatiivisen, lähempänä nykysuuntaa olevan varovaisemman toimintamallin.
PS. EU onnistui melkein kieltämään tervan käytön, kun suomalaiset nukahtivat direktiivin valmistelussa.
Nyt EU on miettimässä direktiiviä, joka ohjeistaisi puun polton. Valmisteilla oleva ohje määrittelisi, miten puuta poltetaan oikeaoppisesti pienissä ”polttolaitoksissa”, kuten pientalojen uunissa, takassa tai kiukaan alla.
Brysselin byrokraatit kannattaisi nopeasti kutsua Suomeen pehmittelyvierailulle, muutaman tunnin hikoilu suomalaisessa savusaunassa saisi kummasti ajatukset oikenemaan.
