Nyt on kylmän arvioinnin aika
Suomen olympiakomitea lähti Vancouverin olympialaisiin tavoittelemaan luvalla sanoen rehvakkaasti 12 mitalia. Tulos oli tavoitteisiin nähden katastrofi. Se oli sitä, mihin suomalainen huippu-urheilujärjestelmä nykyisellään pystyy.
Takavuosina, heti Lahden maailmanmestaruuskisojen jälkeisinä vuosina menestymättömyys oli ymmärrettävää. Doping-skandaali vei mennessään liki kokonaisen hiihtäjäsukupolven samalla kun maasta hävisi suuri määrä valmennustietoa. Lähes kymmenessä vuodessa tästä kuopasta olisi pitänyt jo selviytyä. Ei ole selviydytty kun tuloksena on Suomen huonoin menestys nykymuotoisissa talviolympialaisissa.
Vielä vuosi sitten Liberecin maailmanmestaruuskisoissa näytti hyvältä, kultaa ja kunniaa tuli. Sitten tuli käsittämätön romahdus. Takaiskuista ei pidä yksin syyttää urheilijoita, suomalainen huippu-urheilujärjestelmä kaikkinensa ei toimi, kun näin pääsee tapahtumaan.
Urheilijat tekivät kisoissa varmasti parhaansa, mutta kun menestys jäi pitkälti urheilijan itsensä tekemisen varaan, tulos on tämä. Järjestelmästä ei ollut enempään apua.
Nyt tarvitaan uudelleenarviointia, kylmää analyysiä, jos haluamme menestystä jatkossa. Ja miksemme halua, Suomen kansahan elää urheilusta. Siksi kansalaiset lienevät valmiita hyväksymään myös lisärahaa urheiluun ja urheilijoihin, jotta emme jäisi harrastajiksi ammattilaisten kisoihin.
On useita osa-alueita, joihin on kiinnitettävä jatkossa huomiota.
Komeasti pronssia voittanut jääkiekkojoukkue kertoo koko kuvan urheilijoidemme ikärakenteesta: ainakin kentällinen avainpelaajiamme lopettaa maajoukkueuransa tähän. Samaa karua kieltään kertoo sekin, että jo kerran uransa lopettaneet Janne Ahonen ja Hannu Manninen olivat lajiensa parhaat suomalaiset.
Missä ovat nuoret huippu-urheilijamme? Norja ja Ruotsi suoltavat nuorta verta jatkuvasti kansainvälisille areenoille, useat Kanadan tai USA:n jääkiekkosankareista ovat vasta nuoria aikuisia.
Nyt teini-iässä olevat nuoret ovat meidän toivojamme tulevissa olympiakisoissa. Nuorten liikkuminen on kuitenkin vähentynyt huolestuttavasti. Koululiikuntaa on supistettu eikä koulu järjestelmänä anna muutenkaan suuria mahdollisuuksia määrätietoiseen urheilemiseen opintojen rinnalla.
Miten siis voimme ammentaa tulevaisuuden menestyjiä, jos ei ole urheilua ja liikuntaa harrastavaa nuorisoa?
Henkisen valmennuksen puutteisiin herättiin Vancouverissa kun moni suomalainen urheilija koki täydellisen romahduksen. Suomen joukkueella ei ollut matkassa yhtäkään urheilupsykologia, joka olisi voinut huomata hälyttäviä signaaleja urheilijoiden henkisistä tuntemuksista. Ammattiauttaja olisi voinut voitavansa siinä tilanteessa tehdä.
Katseet kohdistuvat nyt myös Veikkauksen toimitusjohtajan Risto Niemisen vetämään huippu-urheilun tilaa pohtivaan työryhmään, joka jättää mietintönsä lähiviikkoina. Sieltä soisi tulevan väkeviä eväitä huippu-urheilujärjestelmämme remonttia varten.
