Jaa

Tuhannet autot palaavat luontoon. Ne muodostavat kinoksiin hautautuneina muhkeita lumipatsaita kaupunkien kadunvarsille.

Miten monta yksityisautoa, jota kukaan ei oikeasti tarvitse!

Jokainen talviunille jähmettynyt auto on hieno muistomerkki tälle päättyvälle aikakaudelle, pakko-omistamisen ja yksityisen itsekkyyden ajalle.

Meidän on opittava jakamaan. Sen määrää kaksi aikamme suurta muutostekijää ilmastonmuutos ja internet.

1900-luvun suuri ottelu suorastaan kylmä sota käytiin kahden järjestelmän välillä, joista toisessa kaikki oli yhteistä ja toisessa kaikki oli yksityistä. Sosialismi hävisi. Mutta ehkä vain ensin.

Miksi jokaisella perheellä on oma auto, tai kaksi, hankeen unohdettavaksi? Miksi Suomessa on 500 000 kesämökkiä, jota käyttää vain yksi perhe osan kesää ja jota tyhjillään lämmitetään lopun vuotta? Missä ovat pesutuvat ja yhteissaunat?

Ilmastonmuutos haastaa meidät perustamaan älykkään ja tehokkaan yhteiskunnan, joka tarvitsee murto-osan nykyisestä energiasta ja raaka-aineesta, mutta ei rajoita ja hankaloita elämää.

Sotien jälkeen suomalaiset haalivat omaisuutta suorastaan vimmaisesti. Ymmärtäähän sen, ainaisen puutteen ja köyhyyden jälkeen. Kesämökin omistajat ovat keskimäärin 61-vuotiaita. He kuuluvat suuriin ikäluokkiin, elintason nostajiin, hamstereihin.

Omistavan luokan jälkeen tulee jakava luokka.

Ketään ei pidä pakottaa jakamaan omastaan. Mutta myös asenneilmasto muuttuu. Omistaminen ei ole enää hienoa, vaan pikkumaista, pihtailua.

Omaisuus erottaa ihmisiä, kun se voisi yhdistää. Naapurukset, joilla on yhteinen ruohonleikkuri, auttavat ja neuvovat toisiaan, tekevät toisilleen palveluksia. Ja säästävät.

Internetissä jaetaan ilmaiseksi sisältöjä ja tehdään talkoilla kokonainen Wikipedia. Anteliaisuus ja avuliaisuus ovat aikamme tärkeät arvot. Ilmainen on parempi kuin maksullinen, yhteinen hauskempi kuin ikioma.

Toki Hamsterilandiasta on pitkä matka jakavaan Suomeen, jossa kansalaiset vapautuvat pakko-omistamisesta.

Arvokkaita asuinneliöitä uhrataan löylykomeroille, vaikka taloyhtiön sauna säästäisi myös rahaa ja energiaa. Koneet ja työkalut kannattaisi hankkia kimpassa. Yhteisesti omistetut kesämökit ovat yhä harvinaisia.

Autojen yhteiskäyttöringillä, City Car Clubilla, on 2 500 asiakasta. Se on tasan promille Suomen henkilöautojen määrästä, kahdesta ja puolesta miljoonasta.

Silti siirrymme Yksityiskunnasta hitaasti Yhteiskuntaan. Luovumme omistamisesta emme pakon edessä, vaan halukkaasti, kuten tupakoinnista.

En paheksu materialisteja, päinvastoin. Materialisti rakastaa tavaraa; ei siis hamstraa halpaa,vaan satsaa laatuun ja elämyksiin.

Elämyksiä ei edes voi omistaa. Trooppinen auringonlasku, hieronnan jälkeinen raukeus, lautapelihetki lasten kanssa kaikki katoaa, kuten elämä.

Paraskaan ei tunnu paljon miltään, jollei sitä saa jakaa jonkun kanssa.

Omistaminen on usein surullistakin. On hieno huvila, jonne riitaisa suku ei kokoonnu. On vene, jota saa käyttää vain Jarmo. On yksityismetsä, jonne torvisienet mätänevät.

Suomalainen arvostaa yksityisyyttä ja yksityistä omistamista. Mutta elämä ei ole yksityisalue, jossa muilta pitäisi kieltää läpikulku.

Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja ja kirjailija.