Raiskaustuomiot liian lieviä

Viime aikoina on herännyt vilkas kansalaiskeskustelu siitä, ovatko Suomessa raiskausrikoksista luettavat tuomiot ajan tasalla. Suuri on kansasta on sitä mieltä, että tekijät pääsevät liian vähällä. Ankarampia tuomioita vaaditaan, eikä varmaankaan aivan syyttä.

Esimerkkitapauksia löytyy lähimenneisyydestä vaikka kuinka. Kun mies raiskaa 16-vuotiaan tytön useampaan kertaan tarjoiltuaan tälle ensin alkoholia, ja seurauksena on ehdollinen tuomio, eivät asiat ole kohdallaan.

Keskustelua on laajennettu myös siihen, miten tuomioon vaikuttaa teon yhteydessä käytetty väkivalta. Kansan oikeustajun mukaan väkivaltaisuus on jo sinänsä rikos ja sen pitää näkyä myös teoista annetuissa rangaistuksissa.

Raiskaus on aina raaka rikos ihmisyyttä vastaan ja täysin tuomittava teko. Toki tapaukset vaihtelevat, mutta siitä huolimatta keskustelu sanktioiden tasosta on ehdottomasti paikallaan.

Keskustelua hämmentää myös se seikka, että rangaistusten sanotaan vaihtelevan oikeudenkäyntipaikkakunnasta riippuen. Jos näin on, ollaan tietenkin väärillä vesillä. Rikoksesta on luettava samanlainen tuomio riippumatta siitä, missä se tehdään.

Tuomioita liian lievinä pitävät ovat verranneet niitä vaikkapa hirven salakaadosta tai muista vastaavista teoista seuranneisiin sanktioihin. Vertailun jälkeen kysytään, eikö raaka teko toista ihmistä kohtaan ansaitse tätäkin taustaa vasten nykyistä kovemmat rangaistukset.

Sanktioita koventamalla ei raiskauksia varmasti pystytä kokonaan kitkemään yhteiskunnasta. Kääntäen ajatellen on kuitenkin niin, vähäiset sanktiot vaikuttavat vääjäämättä tekojen yleisyyteen. Puhutaan rangaistuksen ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta.

Rangaistusten tasoa voidaan arvioida jo annettujen tuomioiden valossa, ja jos ne vaikuttavat tekoon nähden vähäisiltä, on toimenpiteitä syytä pohtia.

Näihin rikoksiin syyllistyneet uusivat usein tekonsa. Rangaistuksen kovuudella on oma yhteynsä uusimisalttiuteen.

Jos tekoja voidaan vähentää jotenkin etukäteen, on keinot käytettävä. Mitä ne keinot ovat, sitä pitää edelleen asiantuntijoiden pohtia.

Käynnissä oleva keskustelu osoittaa selkeästi, etteivät ainakaan kaikki oikeuden päätökset sovi kansan oikeustajuun. Kun yhteiskunnan asettamat rangaistukset koetaan oikeustajun mukaisiksi, se parantaa yleistä lainkuuliasuutta. Siten vältetään myös kansalaisten keskuudessa helposti leimahtava lynkkausmentaliteetti.

Raiskauksessa on kyse rikoksesta, jonka kohteen ihmisarvoa loukataan syvästi, fyysisistä vammoista puhumattakaan.

PS. Vapaapalokunnilla on Lapin pelastuspalvelussa erittäin merkittävä rooli. Kun tuli pääsee irti, on apu monella pohjoisen paikkakunnalla niiden varassa. Ammattipalokunnat ovat liian kaukana.

Nyt virinnyt kiista maksettavista korvauksista on pystyttävä hoitamaan jotenkin niin, ettei kansalaisten perusturvallisuus järky. Vapaalokuntaa tarvitaan tulipalojen lisäksi myös muissa pelastustehtävissä kuten liikenneonnettomuuksissa.