Vaihtoehdottomuus ei enää vaihtoehto

Puolustusliitto Naton jäsenyys aiotaan ottaa ensi vuoden eduskuntavaalien yhdeksi pääteemoiksi, peräti niinkin tärkeän ongelman kuin kahden lautasen rinnalle.

Tämä on niin väärin – eilisen miesten mielestä: mitä tämä muuta merkitsee kuin että tässä ollaan taas tunkemassa maatamme Natoon.

Näinhän se on nähtävä.

Nimittäin, jos ei olla menossa Natoon, miksi siitä pitää edes keskustella, kuuluu kumpujen yössä kasvaneiden aivoitus.

Nato-peikko kummittelee kylmän sodan ajan satraappien kauhu-unissa yhä.

Tällä hetkellä

Suomen jäsenyys Natossa ei ole ajankohtainen, en olisi siis äänestämässä Suomea sinne. Samaa mieltä on suurin osa kansasta.

Suomi on nimittäin jo mukana turvaverkostossa, joka riittää tänään. Turha kenenkään on hurskastella, etteivätkö EU ja euro ole myös turvaratkaisuja taloudellisten ja poliittisten välttämättömyyksien lisäksi.

Suomi on sitoutunut myös auttamaan pulaan joutunutta jäsentä ja päin vastoin. Suomi on siis myös liittoutunut maa.

Kuten nyt on nähty, Suomi ei enää käy edes taloudellisia erillissotia.

Natoa ovat viime vuosina tarvinneet ne entiset Neuvostoliiton vasallivaltiot, joille Nato-jäsenyys on ollut myös itsetuntokysymys. Nato on ollut yhtä kuin kasvojen puhdistus entisen ajan loasta ja häpeästä.

Suomella ei ole tällaista pelastuksen tarvetta. Päinvastoin, jos olisimme olleet ryntäämässä Natoon entisten Itä-Euroopan valtioiden kanssa, meidät myös miellettäisiin samaan, armoa hakevien joukkoon.

Pohdintaa tulevaisuuden eri turvavaihtoehdoista silti tarvitaan. Yksi niistä on yhä Nato. Ovea sinne ei pidä sulkea peruuttamattomasti, ei tietenkään.

Kun vielä kaksi vuotta sitten kukaan ei tiennyt millainen maailma on tänään, ei tänäänkään kukaan tiedä, millainen maailma on kahden vuoden kuluttua. Sen tähden portit on pidettävä auki.

Suomi ei voi enää elää vaihtoehdottomuuden tilassa, kuten aikana, jolloin ainoa vaihtoehto oli jokaisen suomalaisen kammoksuma yya-ruoska.

Ei Venäjäkään ole niin torvi, että polottaisi tumput suorina, jos saisi kylkeensä melkein kaksituhatta kilometriä lisää Nato-rajaa.

Ei hjuva.

Niinpä se saisi tästä uutta puhkua pukata lisää rautaa rajalle. Ei Suomen kautta tulevan uhan takia, vaan pelkästään maan omista sisäpoliittisista syistä.

Nato-hirviön pahuutta on taottu vuosikymmenten ajan sen verran syvälle venäläisten sielujen syövereihin, että maan johto tekisi poliittisen itsemurhan, elleivät telaketjut kuopisi sammalta lähi-Karjalan metsissä.

Sen mitä Nato voi Suomen hyväksi tehdä, se on jo sen tehnyt.

Nato esti kommunismia uhoamasta ja tuhoamasta, se piti aatteen maailmanvalloitushimot aisoissa.

Se oli Suomen pelastus.

Maailma tuskin on enää niin sinisilmäinen, että päästää belsebuleja, näitä stalineja tai hitlereitä tuhoamaan ihmiskuntaa.

Tai mistä sen tietää, kun lukee, mitä idässä parhaillaankin tapahtuu.

Kirjoittaja on Lapin Kansan toimituspäällikkö.