Hyvä koulu ei rasita liikaa

Suomalainen koululaitos on saanut mairittelevia arvosanoja monissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Rahahanoja säätelevien on huolehdittava siitä, että taso säilyy myös jatkossa.

Se tarkoittaa asianmukaista oppimisympäristöä, riittävää ja pätevää henkilöstöä, tarpeeksi pieniä opetusryhmiä ja tasokkaita opetusvälineitä. Kaikki nämä ovat osatekijöitä, jotka myös maksavat, mutta rahaa niihin on löydyttävä.

Kuntien tiukka talous houkuttaa budjetintekijöitä heiluttamaan juustohöylää myös opetussektorilla. Jokainen toimenpide, joka heikentää mahdollisuuksia tarjota nuorille hyvät lähtökuopat elämäntaipaleelle, on kuitenkin harkittava etukäteen erityisen tarkkaan.

Vaikka koulun tehtävä on nimenomaan antaa opetusta, pitää koululaitosta kehitettäessä kiinnittää huomiota myös muihin seikkoihin. Sen lisäksi, että koulu suoriutuu perustehtävästään kelvollisesti, voi siellä olla myös mukavaa.

Aikuisten työilmapiiristä ja työpaikkahengestä käydään jatkuvasti keskustelua. Tämä keskustelu pitää laajentaa myös koulumaailmaan. Näin on syytä tehdä jo siksi, että tutkimusten mukaan koulutielle ei aamulla aina lähdetä riemusta kiljuen.

Tuoreen tutkimuksen mukaan pohjoissuomalaiset 13-15-vuotiaat oppilaat ovat Barentsin alueella asuviin ikätovereihinsa verrattuna tyytyväisimpiä elämäänsä. Tämä on tietenkin hyvä uutinen.

Sen sijaan koulussa lappilaisnuoret viihtyvät kaikista huonoimmin ja he kokevat koulun aiheuttavan enemmän rasitusta kuin naapurimaiden pohjoisosien nuoret. Tämä käy ilmi projektipäällikkö Arto K. Ahosen väitöstutkimuksessa.

Vaikka alan ammattilaiset ymmärrettävästi korostavat oppimistulosten merkitystä, voidaan näiden tietojen perusteella kysyä, mikä koulussa sitten mättää.

Ovatko suorituspaineet kenties jo liian kovat ja kiinnitetäänkö muihin asioihin liian vähän huomiota? Vastausta tähän kysymykseen on syytä pohtia.

Tutkimuksen tekijä pitää hyvänä alkuna sitä, että taito- ja taideaineiden sekä ilmaisun osuutta lisättäisiin erityisesti yläkoulun puolella. Tällaisesta kehityksen suunnasta on puhuttu, ja sillä eteneminen voisi parhaimmillaan tuoda kouluun sitä uutta, joka antaisi voimia myös raskaammille tunneille. Vaikka esimerkiksi Pisa-tutkimukset ovat antaneet toistaiseksi suomalaisittain hienoja tuloksia, on koulumaailmaa kehitettävä yhteiskunnan mukana. Se tarkoittaa myös sitä, että oppimisen lisäksi niin sanotut ympäristötekijät ovat kunnossa.

On paljon menestyviä yrityksiä, joissa työntekijöillä on kaiken lisäksi mukavaa. Näin voi olla parhaimmillaan myös koulussa.

PS. Pääministerin tarjoama työllistämissetelimalli on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Moni näkee, että setelin tarjoaminen on osoitus vanhempien käsityksestä, jonka mukaan nuori ei enää ilman erityispalkkiota lähde edes työpaikkaa hakemaan.

Nuorisotyöttömyys on kasvanut rajusti. Samaan aikaan väännetään kabineteissa kättä pidennettävistä työurista ja eläkeiän nostamisesta. Kaikki eivät voi ymmärtää, missä oikeastaan mennään.